No, nyt se tuli sitten tehtyä! Nimittäin hankittua koira tytölle. Tuossa keväällä sattui syntymään tosi suloinen pentue, ihan vahingossa (oikeesti siis!). Ilmoituksen nähtyäni kiidin oitis hakemaan "omaani" pois. Valitsin pesueen pienimmän (turha kait mainita, että samalla myöskin kauneimman...) pikku poitsun ja siitä se sitten lähti. Kannoin tytölle pennunkasvatusoppaan ja käskin opetella ulkoa etu- ja takaperin. Nyt on kolme viikkoa takana ja tämä söpöläinen osaa jo käskystä istua odottelemaan ruoka-annostaan, lopettaa puremisen (ellei oo liian villillä tuulella)sekä tulla luokse, jos huvittaa. Joka päivä on uusi ja ihmeellinen niin koiralle kuin omistajalleenkin. Koirapuistoon on tutustuttu ja siellä leikkikavereihin. Ollaanpa käyty koirakylässäkin. Siellä vaan valtiatar ei oikein pitänyt siitä, että pennun mielestä hänen häntänsä oli maailman hauskin asia. No, koirankielellä hoitivat senkin asian kuntoon ja pysyttelivät etäämmällä toisistaan. Fiksuja kavereita!
Nyt itseäni jännittää, miten loppupeleissä tulee käymään. Saanko koirulin itselleni, mikä ei todellakaan ole mitenkään huono vaihtoehto. Toisaalta jopa toivon sitä... Vai jääkö pentu tyttäreni kullanmuruksi. Aina tyttö koiraa on toivonut, nyt aattelin, että aika ois kypsä: 20 wee täyttyy ihan justiinsa. No, jos en itselleni kokonaan saa, niin ainakin hoitoon silloin tällöin. On sitten palautusoikeus niinkuin lapsenlapsellakin ;) Onneksi tytär ja vävykokelas ottavat mielellään vastaan useamman kerran viikossa. Pakkohan mun on piipahtaa mussukkaa katsomassa! Ja tietysti samalla pitää huolta siitä, ettei vesseli unohda minua =)
"Onni on koiranpentu pissaamassa jonkun toisen matolle" =D
Nyt itseäni jännittää, miten loppupeleissä tulee käymään. Saanko koirulin itselleni, mikä ei todellakaan ole mitenkään huono vaihtoehto. Toisaalta jopa toivon sitä... Vai jääkö pentu tyttäreni kullanmuruksi. Aina tyttö koiraa on toivonut, nyt aattelin, että aika ois kypsä: 20 wee täyttyy ihan justiinsa. No, jos en itselleni kokonaan saa, niin ainakin hoitoon silloin tällöin. On sitten palautusoikeus niinkuin lapsenlapsellakin ;) Onneksi tytär ja vävykokelas ottavat mielellään vastaan useamman kerran viikossa. Pakkohan mun on piipahtaa mussukkaa katsomassa! Ja tietysti samalla pitää huolta siitä, ettei vesseli unohda minua =)
"Onni on koiranpentu pissaamassa jonkun toisen matolle" =D
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla oli sama tunne. En tiennyt, kumpi oli mukavanpaa, pentu vai tunne, että omistin koiran.
Myöhemmin huomasin, että se koira oli pääasia.
Toivottavasti sinäkin tajuat, että pentu on sinun henk. koht. kaverisi. Sitä ei voi vaihtaa mihinkään muuhun ja sen ystävyys kestää koko sen eliniän. Puolin ja toisin.
viestit.
Ensiksi aloittaja hankki aikuiselle tyttärelleen koiran ja toisekseen onko pakko aina olla edes hiukan negatiivinen.
Lainattua:
Toivottavasti sinäkin tajuat, että pentu on sinun henk. koht. kaverisi. Sitä ei voi vaihtaa mihinkään muuhun ja sen ystävyys kestää koko sen eliniän. Puolin ja toisin.
En nyt kuitenkaan ihan tajunnut, mikä oli tuon viestin pointti. Vaihtaa??? Enhän "vaihda" ihmisystäviäkään! Jotkut jääneet vuosien saatossa matkan varrelle, tosiystävät vaikuttavat elämässäni edelleen vahvasti, osa lapsuudesta asti. Mielestäni koira, jos mikä, kuuluu tosiystäviin. Ehkä saatoin lukea viestisi vailla ajatusta, mutta koiravauvelista olen tosi iloinen, vaikkei se minun olekaan. =)