vakavaa masennusta on kestänyt yhteensä 3v. oikestaan masennus alkoi koulukiusaamisesta -80 luvun lopulla. yhdessä vaiheessa asuin kadulla kun en kehdannut mennä sossuun, olin liian ylpeä. nyt on asiat paremmin. on asunto ja kelan ja sossun rahat juoksee. lääkityskin on kohdallaan.
20 mg Cipralex
opamox 50mg
truxal 25mg
ja vielä tarvittaessa medipam 10mg
"ongelmaksi" on tullut etten enää ikinä tahdo tehdä töitä. Aikoinaan olin ahkera työmies, kahden vuoden ajan. En jaksanut enempää. Nyt 32-vuotiaana päätin jäädä kotiin lopullisti. ikuisesti.
yksi ongelmista vain on. kerropa tytölle että olet työtön, syöt masennuslääkkeitä etkä aio enää ikinä tehdä töitä. vain maata sohvalla, katsella kaikki leffat ja loppurahoilla reppumatkailla ympäri maailmaa. Tyttö vaihtaa maisemaa aika nopeasti.
onko muita jotka ovat masennuksen jälkeen tämän elämäntavan?
[email protected] voi viestiä ken tahtoo
20 mg Cipralex
opamox 50mg
truxal 25mg
ja vielä tarvittaessa medipam 10mg
"ongelmaksi" on tullut etten enää ikinä tahdo tehdä töitä. Aikoinaan olin ahkera työmies, kahden vuoden ajan. En jaksanut enempää. Nyt 32-vuotiaana päätin jäädä kotiin lopullisti. ikuisesti.
yksi ongelmista vain on. kerropa tytölle että olet työtön, syöt masennuslääkkeitä etkä aio enää ikinä tehdä töitä. vain maata sohvalla, katsella kaikki leffat ja loppurahoilla reppumatkailla ympäri maailmaa. Tyttö vaihtaa maisemaa aika nopeasti.
onko muita jotka ovat masennuksen jälkeen tämän elämäntavan?
[email protected] voi viestiä ken tahtoo
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei elämää voi suunnitella ja oikeastaan mistään haaveilla jos puolisko ei mitään tienaa tai duunaa, eikä mitään aiokaan tehdä.
Kyllä ne naiset haluaa kodin ja perheen ja lääkkeillä selviävä toimeton tyhjätasku ilman aiettakaan parantaa elintasoaan on ihmissuhdemarkkinoilla yhtä tyhjän kanssa.
Mutta koska olet reppumatkaaja niin asiahan ei ole ihan niin paha - saat sentään perseesi ylös sohvalta ja osaat ilmeisesti kieliäkin. Voipi olla että matkalla maailmalla löydät elämällesi suunnan ja puolison. Matkaillessa joutuu väkisinkin hommiin selvitäkseen.
Suomihan on täynnä masentuneita, kuten maailmallakin masennus lisääntyy, joten ei liene vaikeata löytää kohtalotoveri? Eri asia sitten, viihtyykö masentunut toisen masentuneen kanssa?
Vai onko pakko yhdessä alkaa piristyä, että kestäisi toistensa seuraa?
Kyllähän siitä suhde saadaan kasaan.
Joko käy hianosti - molemmat löytää etsimänsä ja nostavat päänsä pensaasta ja alkavat rakentaa yhteistä pesää. Tehdään penska ja mennään töihin ja ostetaan kesämökki.
Tai sitten vaipuvat yhä syvemmälle kun sitten masentaa sekin että kumppanillakin menee huonosti...
Jos yhteen menee kaksi vannoutunutta "ikinä en tee mitään kun ei kumminkaan mistään tule mitään" -tyyppiä, niin voiko siinä paljon tulevaisuuden uskosta puhua? "Yhdessä kaksi kertaa kurjempaa". "Mun lääkkeet, sun lääkkeet ja meidän lääkkeet".
mitä tähän voi muuta sanoa.... enää... hmmm... varmaan kuunnella ja olla hiljaa
Joo luin ton sun jutun ja en voinut olla vastaamatta. Mulla on vähän samantapaisia kokemuksia
Itsellä. Avio ero vireillä, lapset asuvat äidin luona, Työkyvyttömyys, jne. Eli mun tilanne lähti käyntiin vuonna 1998. Silloin jäin itse ensimmäisen kerran sairaslomalle loppuunpalamisen takia. Oli oma yritys ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes tuli tää sairaus, josta olen kärsinyt tähän päivään saakka.Yritys meni nurin vuonna 2002, eikä se varsinaisesti parantanut muo. Sairaus on ja pysyy. Lääkitys on ollut aika tuhti.
Xanor Debot 1mg
Sepram 60mg (masennus lääke)
Sereguel 300mg "
lamictal 200mg "
Doxal 50mg "
Tenox 40mg
Nyt mietin ihan samallatavalla. miten kerron (jos
hyvin käy) Uudelle tyttöystävälle nää asiat.
Tosin omatoimisesti olen vähentänyt lääkitystäni, mikä ei välttämättä sovi kaikille, enkä tiedä sopiiko mullekaan, mutta olen tällähetkellä tyytyväinen olooni. En ole enää aamulla Tukossa
ja ajatus juoksee paremmin, mutta asiaa se ei muuta miksikään. Kärsin edelleen masennuksesta ja
käytän edelleen lääkkeitä vaikka rauhoittavat olen
jättänyt kokonaan pois. Töihin en palaa ehkä koskaan. Et todellakaan ole ainoa, etkä yksin. Meitä on yllättävän paljon jotka kärsitään samasta
asiasta.
"Nyt mietin ihan samallatavalla. miten kerron (jos
hyvin käy) Uudelle tyttöystävälle nää asiat."
siinäpä se. vaikka olen muuten ihan normaali :) niin kyllä tuo masennus ja työttömyys syö mahdollisuukia aika reippaasti. pitäis olla teini corolla ja hyvä työ. Ei ole ei !
Hanki karvanoppadatsuni ja teet itestäs vielä naurunalaisenkin.
Ei 32 v. jätkän kannata enää leikkiä teiniä - siinä menee kyllä uskottavuus ilman lääkkeitäkin.
Moi!
Minulla on ollut vakava masennus ja en tiedä kuinka
masentunut nyt olen. Lisäksi minulla on ms-tauti, että eiköhän tässä tätä. Olen kuitenkin hyvässä
kunnossa.
Olen 32 vuotias ja asun tampereen seudulla. Missäpäin sinä asut? Millainen sinä olet?
Mä oon 173 cm, normaalipainoinen, laihdutan. Minulla on siniharmaat silmät ja mustat pitkät hiukset. Olen mukava. Olen varattu, mutta suhteessa ei mene hyvin.
Mulla on ollut Efexor lääke ja on ollut muuten hyvä , mutta siitä tulee huimausta. Lääke lopetetaan multa huomenna.
Lisäks mulla on Abilify. Illalla puolikas
Mirtazapinia. Tarvittaessa Tenox, mutta sitä en
ole tarvinnut.
Minua on myös kiusattu koulussa. En tiedä mistä johtuu mun masennus, ehkä siitä että äiti on sekopää ja mulla on ms. Ei mua kovin pahasti ole
kiusattu, mutta lähinnä niin että on jätetty yksin. Nykyään mulla on ystäviä vähän.
Olisi kiva jos voisit kirjoitella.
T: Tanja
Tyttö on 15-vuotias, ollut masentunut pidempään.
Mutta nyt hänellä menee paljon paremmin, hän on löytänyt tarkoituksen itsensä ulkopuolelta, hän haluaa suojella luontoa, on mukana myös Roskaliikkeessä. Toisella sivulla keskustellaan
"Haluatko puhdasta ympäristöä"- keskustelua, siitä löytyi tämä.