Heippa!
Mieheni kans ollan asuttu samankaton alla jo yli 4v, mutta meidän hyvä seksielämämme loppui kokonaan kevättalvella -05!
Mieheni sanoo aina syyn olevan siinä että hänellä on jatkuvasti päänsärkyä, niskat jumissa migreeni tai ellei ole, niin viimeistään seksi ja verenpaineen kohoamisesta johtuen jopa seksin ajatteleminen laukaisisi sen tosi pahaksi. Mua on epäilyttänyt että ottiko mieheni muutamaa kuukautta aiemmin tapahtuneen keskemenomme sitten jotenkin alitajuisesti liian raskaasti että pelkää seksin myötä sen tapahtuvan uudelleen tmv.? Suhteemme alussa miehenikin puhui halusta saada vauva, mutta tuon km:n jälkeen mies on ollut vaitonainen asiasta niin, että vain kysyessäni asiaa, ollut sitä mieltä että kyllä se oma vauva vielä sitten joskus saadaan, seksi jatkuu hänen aloitteestaan (sitten kun päänsärky helpottaa) ja vauva meillekin tulee, kun on tullakseen.
Olen jopa sanonut miehelleni suuttuneena joskus suoraan että sanokoon suoraan jos ei halua mua tai jos oon jotenkin "vastenmielinen", mutta ei minussa kuulemma mitään vikaa ole ja hän rakastaa minua (aargh, mä en kohta jaksa uskoa tota enää).
Eri esto ja särkylääkkeitä hän on kokeillut kyllä useita, toistaiseksi tuloksetta, mutta sitä hän ei ole lääkäreille kertonut että seksielämää meillä ei ole ollut näin pitkään aikaan lainkaan, koska asia ei kuulemma kenellekään kuulu (vai lasketaanko pelkät suukot sellaisiksi, mielestäni ei?!).
Minulle on tuottanut tuskaa välillä edelleenkin nähdä varsinkin sukulaisten ja kavereiden omia pienokaisia, koska se sattuu niin syvälle sisimpääni.
Kunpa siis tietäisin milloin tämä odottaminen päättyy..
Nyt olen siis odottanut välillä vähemmän ja enemmän kärsivällisesti jo pian 2,5v (että päästäisiin yrittämään uudelleen omaa vauvaa ja ennenkaikkea) että edes jonkinlainen seksi palaisi elämäämme!
Monesti on kyllä tuntunut etten jaksa enää odottaa ja odottaa sitä päivää kunnes mieheni tekee aloitteen ja seksielämämme voi taas jatkua, mutta olenkin sitten yrittänyt keksiä muuta "positiivista" ajattelua (mm.seksin huonoja puolia että miltä kaikelta sitä onkaan tässä selibaatissa säästynyt) ja harrastuksia. Viimeksikin keväällä aloin yrittää kaunistaa ulkonäköäni (kiinteytyä yms.), mutta ei sekään jaksa kohta enää innostaa koska mieheni välillä hermostuu, että kaninruuilla minä pilaan vain terveyteni (vaikka olen niillä onnistunut hieman laihtumaankin).
Sen olen huomannut että tänä 2,5v aikana meillä tulee pikku riitoja jo aika pienistäkin asioista (jotka minä kuulemma usein aloitan "tyhjästä", mutta mua on ehkä alkanut jotenkin välillä ärsyttämään ja suututtamaan tämä seksittömyys niin että se heijastuu jokapäiväiseen elämäänkin).
Voiko migreeni todella näin paljon rajoittaa elämää, vaikuttaa seksiin??
Mielipiteitä, tukea, konsteja, lohtua..melkein ihan mitä vain kaipaisin!
Mitä mä teen, miten jaksan vielä odottaa? Kiitos..
Mieheni kans ollan asuttu samankaton alla jo yli 4v, mutta meidän hyvä seksielämämme loppui kokonaan kevättalvella -05!
Mieheni sanoo aina syyn olevan siinä että hänellä on jatkuvasti päänsärkyä, niskat jumissa migreeni tai ellei ole, niin viimeistään seksi ja verenpaineen kohoamisesta johtuen jopa seksin ajatteleminen laukaisisi sen tosi pahaksi. Mua on epäilyttänyt että ottiko mieheni muutamaa kuukautta aiemmin tapahtuneen keskemenomme sitten jotenkin alitajuisesti liian raskaasti että pelkää seksin myötä sen tapahtuvan uudelleen tmv.? Suhteemme alussa miehenikin puhui halusta saada vauva, mutta tuon km:n jälkeen mies on ollut vaitonainen asiasta niin, että vain kysyessäni asiaa, ollut sitä mieltä että kyllä se oma vauva vielä sitten joskus saadaan, seksi jatkuu hänen aloitteestaan (sitten kun päänsärky helpottaa) ja vauva meillekin tulee, kun on tullakseen.
Olen jopa sanonut miehelleni suuttuneena joskus suoraan että sanokoon suoraan jos ei halua mua tai jos oon jotenkin "vastenmielinen", mutta ei minussa kuulemma mitään vikaa ole ja hän rakastaa minua (aargh, mä en kohta jaksa uskoa tota enää).
Eri esto ja särkylääkkeitä hän on kokeillut kyllä useita, toistaiseksi tuloksetta, mutta sitä hän ei ole lääkäreille kertonut että seksielämää meillä ei ole ollut näin pitkään aikaan lainkaan, koska asia ei kuulemma kenellekään kuulu (vai lasketaanko pelkät suukot sellaisiksi, mielestäni ei?!).
Minulle on tuottanut tuskaa välillä edelleenkin nähdä varsinkin sukulaisten ja kavereiden omia pienokaisia, koska se sattuu niin syvälle sisimpääni.
Kunpa siis tietäisin milloin tämä odottaminen päättyy..
Nyt olen siis odottanut välillä vähemmän ja enemmän kärsivällisesti jo pian 2,5v (että päästäisiin yrittämään uudelleen omaa vauvaa ja ennenkaikkea) että edes jonkinlainen seksi palaisi elämäämme!
Monesti on kyllä tuntunut etten jaksa enää odottaa ja odottaa sitä päivää kunnes mieheni tekee aloitteen ja seksielämämme voi taas jatkua, mutta olenkin sitten yrittänyt keksiä muuta "positiivista" ajattelua (mm.seksin huonoja puolia että miltä kaikelta sitä onkaan tässä selibaatissa säästynyt) ja harrastuksia. Viimeksikin keväällä aloin yrittää kaunistaa ulkonäköäni (kiinteytyä yms.), mutta ei sekään jaksa kohta enää innostaa koska mieheni välillä hermostuu, että kaninruuilla minä pilaan vain terveyteni (vaikka olen niillä onnistunut hieman laihtumaankin).
Sen olen huomannut että tänä 2,5v aikana meillä tulee pikku riitoja jo aika pienistäkin asioista (jotka minä kuulemma usein aloitan "tyhjästä", mutta mua on ehkä alkanut jotenkin välillä ärsyttämään ja suututtamaan tämä seksittömyys niin että se heijastuu jokapäiväiseen elämäänkin).
Voiko migreeni todella näin paljon rajoittaa elämää, vaikuttaa seksiin??
Mielipiteitä, tukea, konsteja, lohtua..melkein ihan mitä vain kaipaisin!
Mitä mä teen, miten jaksan vielä odottaa? Kiitos..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaan sinulle, mutta ei minusta taida olla apua. Lähetän kuitenkin positiivista voima sinulle sinnepäin ja toivon että tilanteenne ratkeaisi.
Migreeni voi kai olla noinkin paha, mutta koska se alkoi? km:n jälkeen niin voihan se johtua siitäkin että miehesi ei (tietoisesti tai tiedostamattaan) halua joutua samanlaiseen tilanteeseen uudestaan. Vaikea sanoa. Minusta sinun kannattaa yrittää puhua miehesi kanssa suoraan asiasta. Ilman kiihkoilua ja syyttelyä, asiasta puhuen, kerro hänelle miten asia vaivaa sinua ja kerro että rakastat häntä ja haluat häntä, älä sotke vauva-asiaa tähän olenkaan. Se tosiaan tulee jos on tullakseen. Jos niin käy, on tärkeää että parisuhteenne on kunnossa ja voitte puhua asioista. Tee vaikka niin että "viettelet" miehesi. Valmista kynttiläillallinen (jos on merkkipäivä, käytä sitä tekosyynä) ja pukeudu seksikkkäästi. Hiero hänen niskaansa. Jos tärppää, niin jätä puhuminen seuraavaan päivään. Jos ei, niin koeta puhua hänen kanssaan.
Nyt tuli kiire täytyy mennä. Voimia!
voimia
voimia
sekoilen tänään tämän koneen kanssa. :D
aiemmin samoin että seksi laukaisi miehelleni aivan suunnattoman pää-ja niskasäryn. Miestä tutkittiin ja tutkittiin...todettiin kolestrooliarvot olevan kohollaan ja aloitettiin lääkitys. Säryt loppui siihen. Mieheni on edelleenkin vähemmän innostunut seksistä kuin minä mutta olen oppinut elämään asian kanssa. Ei kaikilla voi olla samanlaista seksiviettiä...jotkut haluaa enemmän ja jotkut vähemmän. Olen myös huomannut että lomalla ja rentoutuneena mieheni halut heräävät helpommin. Arjen askareissa on ollut aika paljon stressia parin viime vuoden aikana ja mies on ollut aika kovilla...se näkyy myös seksihaluissa. Olen myös huomannut että ajan myötä olen itse muuttunut "aloitteettomaksi". Mies tekee nykyään aloitteet seksiin ...kai se johtuu siitä että aikoinani ajattelin että "ei sitten" kun aina torjuttiin jan nyt on jotenkin vaikea tehdä enään aloittta. MEillä siis tällein.
Moii, mikäs lääke/lääkitys se oli/on joka teillä tehosi?
Heissan. En tiedä, onko mitään näyttöä siitä, että miehet ja naiset reagoisi toisistaan poiketen migreeniin, joten ajattelin nyt vastata sinulle.
Eli olen kylläkin naispuoleinen, mutta itsekin kärsinyt kovista migreeneistä. Muutaman vuoden ajan oli helpompaa, mutta nyt muutaman kuukauden ajan on ollut aika karmeita kohtauksia. Ja voin sanoa, että itse migreeni ja / tai pelko kohtauksen tulemisesta voi lamaannuttaa ihmisen aika totaalisesti... Itselläni on käytössä kohtauslääkkeet ja tarvittaessa joudun hakemaan lääkäriltä lisäksi kipupiikin tai kaksi.
Kohtauksen aikana mulle seksi on viimeinen asia mikä on mielessä, koska pelkkä ajatteleminen ja esim. silmien liikuttaminen ottaa kipeää! Ja on henkisesti tosi raskasta juuri se, kun ei tiedä koska ja missä kohtaus pukkaa päälle, se kun saattaa alkaa yhtäkkiä kuin veitsellä leikaten. Ja laukaisevia tekijöitä voi olla monia.
Lääkkeiden lisäksi olen käynyt hierojalla muutamia kertoja, jotta niskat saataisiin kuntoon. Kuitenkin usean hierontakerran jälkeen tuntui edelleen siltä, että yläselkä ja niskat on aivan jumissa, joten varasin ajan osteopaatille. Kävin siellä eilen ja en olisi itsekään uskonut minkälaisia lukkoja löytyi pitkin selkärankaa. Ja kallonpohjan lihakset ovat aivan jumissa. Nyt elelen toivossa, että niskojen niksautus ja tehohieronta auttaisi migreeniin! Voisi helposti kuvitella näin käyvän, rytinä oli käsittelyssä sitä luokkaa...
Toki voi olla, että tuo km on vaikuttanut mieheesi henkiselläkin tasolla, mutta mun mielestä noinkin raskaan asian sisällään pitäminen 2,5 vuoden ajan ei oo hyväksi. Joten intensiivistä keskustelua vaan tai jos hän ei halua puhua sulle asiasta voin suositella jonkun ammattiauttajan puheilla käymistä (itse olen joskus aikanaan käynyt avaamassa umpisolmuja ammatti-ihmisen luona ja saanut apua).
Tsemppiä ja jaksamista sulle ja toivotaan, että saatte asian selvitettyä parhain päin!