Ois kiva tietää minkä ikästä ja sorttista porukkaa täällä käy eli ajattelin kokeilla tällaisen pieni muotoisen kyselyn laittaa pystyyn.. Sukupuoli, Ikä, lapset, huoltajuusmuodoista jotain yms.. mitä nyt mieleen juolahtaa!
Nainen 22v.
Tyttö 2v.
Yksinhuoltajuus
Isiä ei juurikaan näy, voi käydä kun huvittaa.
Ollaan nautittu kaksin elosta täysin rinnoin, mut neiti alkaa olla siinä iässä et pikkuhiljaa alkaa sitä isiäkin kaivata kun huomaa et muillakin kavereilla sellaset on. Ja ei äitikään pahaksi pistäis jos joku oikein mukava "isi" ehdokas löytyisi;) Tuntuu vaan aika harvassa olevan:/
Nainen 22v.
Tyttö 2v.
Yksinhuoltajuus
Isiä ei juurikaan näy, voi käydä kun huvittaa.
Ollaan nautittu kaksin elosta täysin rinnoin, mut neiti alkaa olla siinä iässä et pikkuhiljaa alkaa sitä isiäkin kaivata kun huomaa et muillakin kavereilla sellaset on. Ja ei äitikään pahaksi pistäis jos joku oikein mukava "isi" ehdokas löytyisi;) Tuntuu vaan aika harvassa olevan:/
Vastaukset 29
Vanhimmat
mutta vastaan muuten vain.
Ikäni on 41 v.
Lapset ovat 23, 21, 19, 17, 13, 10, 1 ja kuopus 6kk.
Yksinhuoltajuus.
Kuuden vanhimman isä on kuollut ja kahden nuorimman isä aktiivisesti mukana lastensa elämässä.
Olet näköjään vaihtanut työnteon lasten tekemiseen. Onko syynä moiseen määrään joku uskonnollinen vakaumus ?
Nainen 38v.
lapset:13,11,9 ja 2,5v.
Naimisissa.
Isä on töissä ja on kotona minkä ehtii töiltä.
Nainen 46 v
Poika 10v, tyttö 7v, poika 4v
Virallisten papereiden mukaan naimisissa
Mies häipyi toisen naisen matkaan muutama kuukausi sitten eikä häntä ole sen jälkeen meidän elämässä näkynyt. Joten käytännössä olen tällä hetkellä yksinhuoltaja. Eropapereita olen odotellut mutta ei ole näkynyt. Mies saa hoitaa senkin homman, jos kiireiltään sattuu joskus ennättämään.
nainen 47v.
tyttö 10v.
yksinhuotaja.
isä osallistuu elämään ja välit ok.
En hae miesseuraa. Huvikseni lueskelen sillontällön mitä tänne kuuluupi.
Onnellinen tämänhetkiseen elämään lapseni kanssa kaksistaan.
Eihän sitä tiedä millon se oikea tulee vastaan...
mutta hakemalla sitä tuskin löytyypi.
täällä tytöt =)
Mä 37v
Tytöt 1,9 ja 14 veet
Ollaan kolmistaan enkä ketään hae, olen tyytyväinen näin. Ei silti olisi huonokaan jos vastaan joku tulisi, en hanttiin laittaisi että rinnalla joku kulkisi =)
"Paljastetaanpa"
äiti-ihminen 42v
pojat 12 ja 15veet :)
yksinhuoltaja pitkän kaavan kautta
lasten isä tapaamissopimuksen mukaisesti elämässä
Seurustellut olen ensimmäistä kertaa eron jälkeen...ja hakematta pompahti elämässä eteen ja tuntuu kyllä enemmänkuin hyvältä...
Itsekkään en pahaksi laittaisi jos pojalleni joku mukava isi löytyisi. :)
Täällä on 21vuotias nainen,
alle vuoden ikäinen poika (8kk),
Yksinhuoltajuus,
Isi lähti jo kun odotin poikaamme ja hän ei ole sen jälkeen yhteyttä ottanut eikä tarvi kyl ottaakkaan.
mies 30v lapsia 2 molemmat alta 5v ja päivääkään en vaihtaisi pois....:) ja hatun nosto kaikille yh-äideille ja isille jotka käyvät töissä ja hoitavat kodin siinä sivussa ei oo helppoa mutta tsemppiä....:) myös teille jotka oletta kotona päivät tsemppiä teillekkin....:) kyllä se siitä kunpa kaikki ymmärtäisivät kuinka lapset on hieno lahja ei ihminen enempää voi pyytää....
Nainen 24v
Tyttö 2v
Yksinhuoltajuus
Joka toinen vkl isällään
Ja elämää kokeillut sen verran kauan sinkkuna että huomannut kumppanin tarpeen olevan suuren suuri!
Mutta vaatimustaso on kova, tartteis olla sekä mun että pikkuneidin arvoinen. Eli rima korkealla :)
Nainen 28 v.
Lapset 4 v ja 7 v
Yksinhuoltaja n. 5 vuotta
Isä tavannut lapsiaan epäsäännöllisesti silloin, kun on sattunut hänelle sopimaan.
Yhdyn edellisiin kirjoittajiin, lapset ovat niin suuri lahja, ettei paremmasta väliä! Vaikka rankkoja on joutunut kokemaan; pettymyksiä parisuhteen toimimattomuudesta, ihmisten ennakkoluuloja, taloudellinen tilanne usein heikkoa huonompi, henkinen ja fyysinen jaksaminen on olleet koetuksella, niin sieltä sen voiman ammentaa; lapsista.
Nyt ei ole miesystävää kuvioissa. Johtunee (liiankin?) korkeista vaatimuksista. Niistä nyt en kuitenkaan millään voi tinkiä ;) Saaps nähdä löytyykö ikinä.
Olen nainen ja 22 v.
Tytär n. 1,5 v.
Huoltajuusmuotona yhteishuoltajuus ja olen itse lähi. Isä käy vähintään kerta viikkoon "kyläs".
En seurustele tai tapaile ketään tällä hetkellä. Ei se kumppani ny hukassa ole, mutta hivenen on usko noihin miesten kunnollisuuten menny ja ei ole oikein energia taikka aikaa alkaa etsimällä etsimään itselleen kumppania ja ei se kyl etsimällä löydy. Olisihan se kiva, jos joku minut haluaa iltaisin kainaloonsa ja pitää minusta ja hyväksyy tyttäreni eikä omaa ennakkoasenteita minua kohtaan, koska minulla on ennestään lapsi.
Aloitusotsikko nyt oli vähän aiheen vierestä;) Eipä niitä kunnollisia tunnu löytyvän ei! Ja kuten aiemminkin joku kirjoitti, niin vaatimukset on nousseet roimasti neidin syntymän jälkeen;) Ja eipä sitä paljoa missään ole kahden vuoden aikana tullut käytyä ja ei ne prinssi uljaat kotioveltakaan tunnu hakevan;) Oon jo välillä miettiny et josko vaan suosiolla jäis neidin kanssa kahden kun on se usko noihin miehiin menny;) ja kavereiden juttuja ja naapureiden perheriitoja kun kuuntelee niin voi vaan huokaista helpotuksesta, että on yksin;) Omanikäiset ja vanhemmatkin miehet tuntuu kaikkoavan kun vain mainitseekin että on lapsi;) Mut kai se onni joskus vastaan kävelee;) Toivossa on hyvä elää;);)
Oma ikä 43 (nainen)
lapset 13 ja 15
yksinhuoltajana lähes kymmenen vuotta, isä ei ole koskaan pitänyt mitään yhteyttä.
Nautin olostani lasten kanssa, enkä kaipaa kumppania ainakaan tässä vaiheessa!
Minä: 33v. (exä saman ikäinen)
Lapsemme: 6v.
Minulla on käytännön syistä yksinhuoltajuus (exä ollut ja on edelleen paljon maailmalla töissä, mahdolisten virallisten asioiden hoito siis vaikkeuttuisi jos olisi yhteishuoltajuus).
Välit ovat hyvät, luotamme täysin toisiimme mitä asioiden ja lapsemme hoitoon tulee. Isä on aktiivisesti mukana lapsemme elämässä, minkä töiltään ehtii. Tapaamisista ei ole sopimuksia, mutta en muista että olisi tullut koskaan erimielisyyksiä. Suomessa ollessaan hän mahtuu saman katon alle, kuten minäkin silloin, kun viitisin matkustaa toiseen suuntaan. Lapsi viihtyy todella hyvin mukavan isänsä kanssa.
Joskus minulla on jotain pikkuseikkailuja ollut, mutta rima uuden kumppanin etsinnässä on todella korkealla. Viihdyn kyllä ihan hyvin itsekin ja koska jälkeläinen on jo, ei biologinen kellokaan kiusaa minua. Exällä ei ole uutta kumppania, työ vie edelleen liian ison osan elämästä.
Nainen 30v, kolme poikaa (12v, 11v ja 1v) - yhdestä yhteishuoltajuus, isän pitäisi ottaa lapsi joka toinen viikonloppu - ei oikein tunnu kiinnostavan. Muista on yksinhuoltajuus, eivät tapaa isäänsä ollenkaan. Kieltämättä joskus tuntuu, että poikien kannalta olisi hyvä jos olisi mies talossa - mutta en etsi ketään. Tulee vastaan jos on tullakseen. Ja olen kyllä huomannut, että kolme lasta on monelle miehelle kauhistuksen paikka ; )
mistä ovat kotoisin alottajan
kyssäriin vastanneet??
"minä myös" asustaa
tyttärensä kanssa 019-suunnalla. :)
Seurusteluita on ollut, kukaan ei ole karkuun lähtenyt heti kuultuaan että lapsi löytyy omasta takaa mutta ei ole myöskään kunnollista seurustelusuhdetta saanut aikaseksi.
Miesten vaikea ymmärtää lapsiperheen arkea ja itse en ymmärrä enää lapsettoman äkkilähtöjä, jokaviikonloppuista juhlintaa yms..
Lapsi tuli elämään siis yllätyksenä, eli oon totaali-yhäri siinä mielessä että ollu alusta asti "yksin". Nykyisin lapsi jokatoinen vkl isällään.
Minä ja lapset asumme 013-alueella.
Kumppania en ole vielä ennättänyt etsiä koska ero entisestäkään ei ole selvä. Mutta enpä panisi pahakseni jos sellainen "remontti-Reiska" oveni taakse jonain päivänä ilmestyisi. Vanhassa omakotitalossa on aina kaikenlaista tekemistä ja minulla sattuu olemaan peukalo keskellä kämmentä kaikissa tuollaisissa töissä. Suuria remonttisunnittelmia tehtiin miehen kanssa yhdessä ja nyt niitä pitäisi pikkuhiljaa ruveta toteuttamaan pienien rahavarojen puitteiissa.
Kolme lasta, joista yksi vaikeasti vammainen ja yksi lievemmin vammainen, on sellainen paketti että enpä jaksa uskoa että kukaan mies meidän joukkoon uskaltaa liittyä. Mutta onneksi olen perusarkea oppinut pyörittämään yksin niin siinä ei ole ongelmia. Iltaisin olisi kyllä mukava käpertyä jonkun kainaloon. Ja mielelläni jakaisin kyllä niitä pieniä ilojakin joita lasten kehittyminen tuo tullessaan. Miten hienolta tuntuukaan kun liikuntavammainen lapsi seisoo sekunnin luistimillaan ja naama loistaen sanoo ÄITI, MINÄ PYSYIN PYSTYSSÄ. Näistä pienistä arjen hetkistä koostuu minun elämäni ilot.
Eli siinä se vastaus tulikin..
nainen 30-v.
lapset 16,14,12-vuotiaat&7-kk.
3:n yhteishuoltajuus/tapaavat tiiviisti isäänsä, 1:n yksinhuoltajuus/isä ei tahdo olla tekemisissä.
Olisihan se mukava löytää joku oikein ihana ihminen johon rakastua täysin ja lopullisesti, mutta realistisesti ei tämän hetkiseen elämän tilanteeseen mahdu, kuin satunnaista rakkautta ja sitä ei halua.
20vuotias 3kk vanhan pikku-ukon äiti.
isä ei ole kuvioissa lainkaan,ei olisi eduksi lapselle.
tapailen erästä miestä jonka olen jo tuntenut vuosia.
hän on ihastuksissaan lapsestani,paras ollakkin,me kuulumme samaan pakettiin=)
Oma virheesi. Olisit valinnut lapsesi isän oikein. Ei tarvitsisi nyt voihkia yksinäisyyttä.
Nimenomaan sanoin että NAUTITAAN kaksin olosta! Miksi olisin yksinäinen kun minulla on ihanaa seuraa 24/7?! Ja mitäköhän se sinulle kuuluu jos jollain on paljon lapsia? Minä ainakin mielelläni voisin tehdä lapsia työkseni, on ne sen verran ihania!
Älkää oikeesti välittäkö ton säälittävän peräkammarin pojan ruikutuksista, se yrittää tänkin ihanan viestiketjun pilata.
Kertoilkaa vaan lisää mistä ja keitä olette ja mitä kaipaatte, mistä iloitsette. Aivan mahtavaa lukea näitä miten arki tekee onnelliseksi ja lapset saavat auringon paistamaan sateisenakin päivänä..
Toivotaan että meistä jokainen löytää vielä sen lämpöisen kainalon johon illalla käpertyä kun pikkuiset jo tuhisevat unten mailla. :)
Se on kumma ettei homman maksajia löydy kuin syyttömistä.
Onhan se yh:ssa hyvää, että mies voi saada valmiin paketin biologisine hulttioisineen ja viikonloppusähläilyineen.Se on tietysti kuuluu asiaan, että minä syytön maksan työttömän yh:n korvauksen ja lapsilisät ja muut maksut veroistani, että muut saavat niin ihanan elämän.
Hyvä, että sinäkin olet löytänyt elämällesi tarkoituksen ja paikan tässä maailmassa !
Luen näitä sivuja,koska historiaani kuuluu 5 lapsen yksinhuoltajuutta yli 10 vuotta.Nyt kahden vuoden ajan olen asunut eronneen 5 lapsen isän kanssa.Sopiva pari minulle,ymmärtää täysin hyvin,mitä on lapsiperheen elämä.Suhteet entisiin puolisoihin on ongelmattomat ja lasten(suurin osa molemmilla jo aikuisia) suhteen ei ole ollut mitään sen suurempia ongelmia,mitä nyt yleensäkään,murrosikäisiä kun kuuluu kuvioon :).
lapset 6 v. ja 2 v.
Lasten isä kuoli kun odotin kuopusta :(
Elämä voittaa jo pikkuhiljaa mutta uutta kumppania en voisi vielä kuvitellakaan...