Kissa hyökkäilee pennun kimppuun

Olen kyllä kieltänyt, suihkuttanut vesipyssyllä ja parikertaa repinyt sen niska villoista irti pikku kissasta. Mutta aina kun selkänsä kääntää se on taas vaanimassa ja etsimässä paikkaa hyökätäkseen.
En oikeasti tiedä päästäisikö se ollenkaan irti pikku pennusta, jos en olisi paikalla.

Kissat LEIKKII, ei tappele. Ei kissaa voi kieltää leikkimästä. Lähinnä kannattaa tarkkailla että miten pikkuinen reagoi tilanteeseen, jos se antaa kaiken tapahtua ja haastaa sen jälkeen leikkiä lisää niin mitään hätää ei ole. Ja jos pikkuinen vinkuu tai sähisee, ja sen kuullessaan iso irrottaa otteensa, ei silloinkaan oo mitään hätää. Jos iso taas ihan sokeana ja kuurona kaikille vikinöille riepottaa toista menemään, silloin kannattaa kieltää. Vaan kun ei se kieltäminenkään aina kovin pitkäksi aikaa tehoa.. Meillä myös iso kissa ja pieni n. 8 viikkoinen rääpäle ja niideki meno ollu hurjaa ja pieni vinkunut välillä ison käsittelyssä, mutta nyt iso on vähitellen oppinu kuinka pienen kanssa leikitään ja pentu osaa pitää puoliaan edes hitusen paremmin, vinkuu tosin edelleen mutta lähinnä tottumuksesta vaikka iso ei koskisi edes.

samaa mieltä edellisten viestien kanssa, tuo on aivan normaalia. Meilläkin oli sama tilanne kun pikkuinen tuli taloon, isompi jahtasi ja puri pienempää niin että tämä vikisi. Nykyään ovat parhaita kavereita, mutta edelleen on selvää kumpi on pomo =)

--- kirjoitti:

samaa mieltä edellisten viestien kanssa, tuo on aivan normaalia. Meilläkin oli sama tilanne kun pikkuinen tuli taloon, isompi jahtasi ja puri pienempää niin että tämä vikisi. Nykyään ovat parhaita kavereita, mutta edelleen on selvää kumpi on pomo =)

Lue lisää

Meillä sama meininki, mutta molemmat ovat kyllä ihan yhteisymmärryksessä. Isompi ei vaan aina tajua, että välillä otteet on turhan rajut. Pieni hyökkäilee tuon tuosta isomman kimppuun ja haastaa leikkiin ja sitten vikisee ja sitten taas uudestaan ja uudestaan... Kertaakaan ei ole mitään pahasti sattunut ja voisin uskoa, että jos pentu ei ollenkaan tykkää ja sitä sattuu todella niin se haluaa turvaan ja pois isomman lähettyviltä, näin ei kuitenkaan ole käynyt :) Enpä ole koskaan kuullutkaan, että isompi kissa olisi pennun tappanut tai vahingoittanut vakavasti jos ovat samassa talossa olleet. Kyllä se niin on, että aikuinen kissa tietää, että se on pentu ja sitten pitää olla hellempi. Eri meno olisi jos ottaisin aikuisen kissan toisen aikuisen seuraksi. Se voisi olla rajumpaa menoa...

Kissssat :) kirjoitti:

Meillä sama meininki, mutta molemmat ovat kyllä ihan yhteisymmärryksessä. Isompi ei vaan aina tajua, että välillä otteet on turhan rajut. Pieni hyökkäilee tuon tuosta isomman kimppuun ja haastaa leikkiin ja sitten vikisee ja sitten taas uudestaan ja uudestaan... Kertaakaan ei ole mitään pahasti sattunut ja voisin uskoa, että jos pentu ei ollenkaan tykkää ja sitä sattuu todella niin se haluaa turvaan ja pois isomman lähettyviltä, näin ei kuitenkaan ole käynyt :) Enpä ole koskaan kuullutkaan, että isompi kissa olisi pennun tappanut tai vahingoittanut vakavasti jos ovat samassa talossa olleet. Kyllä se niin on, että aikuinen kissa tietää, että se on pentu ja sitten pitää olla hellempi. Eri meno olisi jos ottaisin aikuisen kissan toisen aikuisen seuraksi. Se voisi olla rajumpaa menoa...

Lue lisää

Meillä kaksi kissaa. Molemmat tyttöjä. Saman emon pentuja. Toinen 2,5v. ja nyt tämä uusi tulokas 11-viikkoinen. Hajunvaihto oli erittäin toimiva idea. Aluksi iso kissa sähisi ja murisi jopa peitolle, jonka päällä pieni kissa oli maannut. Viisi päivää pieni kissa oli omassa huoneessaan ja kissoja näytettiin toisilleen vain pienen hetken. Iso kissa oli kovin utelias ja makasi oven takana. Kuudentena päivänä murinat ja sähinät oli niin pientä, että annettin olla valvotusti yhdessä. Iso kissa ahdisti pennun nurkkaan ja sähisi kovasti. Pentu oli peloissaan, mutta sitten iso kissa kääntyi ympäri ja lähti pois paikalta. Sitten alettiin jo nuuskia nenät vastakkain. Nyt ovat jo ystäviä ja ei tarvitse paljon valvoakaan. Välillä ajavat toisiaan takaa kovasti. Ensin menee toinen edellä ja sitten taas toinen. On tosi hauska seurata. Hyvä idea oli antaa ruokaa kisuille sillain, että olivat aika lähekkäin ja näkivät toisensa. Se on suuri voitto, kun pystyvät rentoutumaan ja syömään toistensa lähellä. Tähän meni vain viikko, että ystävystyivät. Joten on kyllä mennyt mielestäni mukavasti. Kun ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta tästä asiasta, niin ajatteli parina ekana päivänä, että ystävystyvätköhän koskaan. Mutta joka päivä oli aina kisuilla helpompaa. En tiedä, onko merkitystä, että kisumme ovat samasta paikasta. Voiko vanhempi kisu muistaa yhtään pentuaikansa hajua.