Oletteko ajatelleet, miten tärkeää on saada oppimaan ne, joilla on vaikeata. Lähes jokaisella on jossain aineessa vaikeata ja tähän tulisi puuttua ajoissa ennen kuin ongelmat kasaantuvat. Ne oppilaat, jotka ovat lahjakkaampia tai osaavat asian ennestään, eivät tarvitse niin paljoa opetusta. Mutta sitten on se joukko, jolle opetuksen saaminen on tärkeää. Ei kaikki ole häiriköitä. On hiljaisiakin, joiden on vaikeata oppia. Myös kannustaminen on tärkeää.
Opettajien tulisikin panostaa enemmän yksilölliseen opetukseen ja myös uhrata välitunteja asioiden selvittämiseen, niille jotka haluavat. Jo pienikin neuvonta auttaa. Myös meilit ovat hyvä opetusväline. Se on todella tärkeää.
Eikö niille, jotka ovat hyviä, voisi antaa vaativampia tehtäviä tai jopa vapautuksen tunneilta, jos he haluavat. Tällöin jäisi apua tarvitseville enemmän opetusaikaa.
Yritän vain sanoa, että ei tuntiopetuksesta ole mitään hyötyä, jos siitä ei jää mitään mieleen. Mittarina ei pidä käyttää niitä, joille asiat ovat itsestään selvyyksiä.
Oppilaiden takiahan te koulussa olette. Toiset oppilaat tarvitsevat enemmän apua. Apua pitää tarjota tällaiselle eikä vain kääntää päätä pois. Usein kuulee opettajan sanovan, että lue vaan lisää tai kysy kavereilta. Entä jos ei ole kavereita. Pitääkö sitten vain kaiken antaa olla. On jopa niitä opettajia, jotka vain ihmettelevät ja suosittelevat menemään tutkimuksiin, jospa päässä olisi jotain vikaa.
Kun yksilö otetaan huomioon, oppii hän arvostamaan opettajaa ja mahdolliset oppilaan ja opettajan väliset konfliktit poistuvat. Tällöin myös koulunkänti tuntuu mielekkäämmältä.
Olisihan se helppoa, jos kaikki osaisi valmiiksi asiat. Mutta sittenhän ei tarvittaisi kouluja ollenkaan. Siihen loppuisi opettajan työt.
Opettajien tulisikin panostaa enemmän yksilölliseen opetukseen ja myös uhrata välitunteja asioiden selvittämiseen, niille jotka haluavat. Jo pienikin neuvonta auttaa. Myös meilit ovat hyvä opetusväline. Se on todella tärkeää.
Eikö niille, jotka ovat hyviä, voisi antaa vaativampia tehtäviä tai jopa vapautuksen tunneilta, jos he haluavat. Tällöin jäisi apua tarvitseville enemmän opetusaikaa.
Yritän vain sanoa, että ei tuntiopetuksesta ole mitään hyötyä, jos siitä ei jää mitään mieleen. Mittarina ei pidä käyttää niitä, joille asiat ovat itsestään selvyyksiä.
Oppilaiden takiahan te koulussa olette. Toiset oppilaat tarvitsevat enemmän apua. Apua pitää tarjota tällaiselle eikä vain kääntää päätä pois. Usein kuulee opettajan sanovan, että lue vaan lisää tai kysy kavereilta. Entä jos ei ole kavereita. Pitääkö sitten vain kaiken antaa olla. On jopa niitä opettajia, jotka vain ihmettelevät ja suosittelevat menemään tutkimuksiin, jospa päässä olisi jotain vikaa.
Kun yksilö otetaan huomioon, oppii hän arvostamaan opettajaa ja mahdolliset oppilaan ja opettajan väliset konfliktit poistuvat. Tällöin myös koulunkänti tuntuu mielekkäämmältä.
Olisihan se helppoa, jos kaikki osaisi valmiiksi asiat. Mutta sittenhän ei tarvittaisi kouluja ollenkaan. Siihen loppuisi opettajan työt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet tietysti oikeassa. On helppo ummistaa silmänsä heikoilta ja hiljaisilta ja antaa palaa hyvien tahdissa. Se on yksinkertaisesti niin paljon vaivattomampaa - vaikka väärin.
Yksi opettajuuden ongelma on, että opettajat itse ovat olleet koulussa niitä hyviä oppijoita, joiden ei ole tarvinnut oppimisvaikeuksissa ponnistella. Siksi monilla opettajalla ei oikein ole eväitä heikkojen ymmärtämiseen.
Kun samassa porukassa on sekä heikkoja että hyviä, on tilanne opettajalle melko vaikea vaikka haluaisikin auttaa kaikkia. Vanha vitsihän se on: jos menet heikkojen tahdissa, niin paremmat tuskastuvat, ja päinvastoin. Tosiasia on, että loputtomasti ei voi heikkojenkaan auttamiseen panostaa, jos kurssin tavoitteet on tarkoitus saavuttaa koko porukan kanssa.
Jos junnataan heikompien tahdissa, ei kenellekään voi opettaa uutta. Jos opetat uutta paremmille ja kertaat vanhaa heikkojen kanssa, niin heikot jäävät vielä enemmän jälkeen. Ja miten otat kaikki erilaiset oppijat huomioon? Ryhmässä voi olla jopa 30-40 oppilasta. Ja vaikkei olisi kuin 20, niin kaikkien mieliksi ei mitenkään voi olla.
Paras ratkaisu on erillinen tukiopetus ja pienet opetusryhmät - mutta niihin eivät kunnat (peruskoulujen ja lukioiden maksumiehet) halua panostaa, ne kun maksavat rahaa. Ilmaiseksi ei opettajankaan tarvitse töitä tehdä, ja välitunti on tarkoitettu tauoksi niin opettajille kuin oppilaille. Moni opettaja puurtaa jo nyt itsensä puhki ilman lisäkorvausta.