Kuuron ja kuulevan parisuhde

Olen miettinyt samaa pitkään. Olen huomannut yhden asian, kuulevalla naisella ja kuurolla miehellä juttu yleensä toimii paremmin kuin kuurolla naisella ja kuulevalla miehellä. Kuulevat naiset jostain syystä hyväksyvät, ymmärtävät paremmin kuin kuulevat miehet.. Ovat myös enemmän aktiivisesti mukana kuurojen maailmassa!! Suomessa ainakin sellaisia pareja on selvästi enemmän kuin kuuleva mies kuuro nainen.

Itse olen kuuro. Seurustelen mieluummin kuuron kanssa kuin kuulevan.. Vaikka uskon, että kuulevan kanssa voisi kyllä toimia, mutta en oikein jaksaisi.. Syitä on monta, mm. en tykkäisi olla hänen ystävien, sukulaisten seurassa, jäisin vaan ulkopuoliseksi.. minulle ei riittäisi kommunikoida kirjoittelemalla ym. Ja hän ei ehkä haluaisi käydä kuurojen tapahtumissa. En muuten yleensä ikinä näe kuurojen naisten kuulevia miehiä niissä tapahtumissa!!!

Mutta kuulevan miehen kanssa suhde voisi kyllä toimia, jos vain hän on luonteeltaan niin rento, avoin, rohkea... Niitä taitaa olla niin harvassa:)

Tästä kuuro kuuleva-parisuhdejutusta ollaan niin monta mieltä,mutta en mene allekirjoittamaan nimimerkin kata27:n mielipidettä siitä, että siinä suhteessa olisi jotenkin epätasa-arvoista ja avustaja/avustettava-roolia. Ei todellakaan.

Olen itse kuuro nainen ja elänyt nyt jo pian 6-7 vuotta onnellisessa parisuhteessa kuulevan miehen kanssa. Näin kauan suhteessa olemme eläneet, joten se kertoo ainakin paljon siitä,miten paljon työtä olemme kuitenkin tehneet rakkauden eteen. Ei meidän suhteessa tietenkään ole aina ruusuilla tanssimista, mutta ei myöskään täysin kuulevien parisuhteiden ole.

Myönnän,että aivan meidän parisuhteen alussa olin hieman epäileväinen meidän suhteemme toimivuuteen,mutta onneksi luja mielenkiinto tähän mieheen ja molemminpuolinen rakkaus vei mennessään. Ja niin, että annoimme kuitenkin elämän virrata luottaen itseemme ja suhteeseemme.

Olemme ikävä kyllä törmänneet negatiivisiin ja skeptisiin ihmisiin,jotka ovat kehdanneet epäillä meidän suhteemme toimivuutta.Yllätys yllätys, suurin osa niistä ihmisistä on nimenomaan kuulevia.Tosin he ovat joutuneet nielaisemaan omat ylpeytensä, kun ovat saaneet kuulla meidän parisuhteen kestäneen jo yli viisi vuotta. Meidän ei koskaan tarvitse kuunnella toisten ihmisten epäilyksiä ja negatiivisia ajatuksia, jotka ilmaisevat julki. Miksi pitäisi ylipäätään kuunnella heitä, kun he eivät todellakaan voi tietää meidän suhteemme asioista ja laadusta? Niistäkään meidän ei tarvitse kertoa muille, vaan ne ovat minun ja elämänkumppanini välisiä asioita.

On totta, että kielimuuri saattaa joskus aiheuttaa ikäviä yllätyksiä tai törmäyksiä, mutta samahan asia on se esimerkiksi jos suomalainen mies seurustelisi ulkomaalaisen naisen kanssa. Onneksi olen saanut tavata täysin suomalaisen miehen, jolla on riittänyt älyä,mielenkiintoa,ylipäätään intoa opiskella viittomakieltä.

Rakkaani taitaa kuulua niihin harvoihin suomalaismiehiin, joita ei haitannut puolison kuurous.Mieheni kunnioittaa minua todella paljon,kun olen opiskellut sinnikkäästi ammattikorkeakoulussa,josta on lopputuloksena taskussani oleva ammattitutkinto ja nyt työelämässä.. lisäksi näissä ympyröissä hyörii enemmistö kuulevia.. ei, en ole koskaan pyytänyt apua kuulevalta mieheltäni näissä asioissa. Usko tai älä, olen kieltänyt häntä auttamasta minua näissä asioissa. Ja olenpa jopa kieltänyt joitain kuulevia ihmisiä käyttämästä miestäni tulkkina, koska tulkkipalvelut on jo keksitty. Ja ottakoon itse yhteyttä minuun, jos on ylipäätään asiaa minulle, ei mun mieheni kautta. Juu, tämä kuulostaa ehkä tiukkapipoiselta, mutta minähän tässä vaan olen jämäkkä. Mieheni on sanonut suoraan arvostavansa juuri tätä minussa.

Mitä suhteen tasapainoisuuteen tulee, niin se on kylläkin paljon kiinni itse pariskunnista, ei kuulosta tai kuulon puutteesta. Jopa paljon enemmänkin pariskunnan keskinäisistä henkilökemioista,kunnioituksista,keskusteluista yms. on kiinni siitä, miten suhteesta kehittyy tasapainoinen ja tasapuolinen suhde.

On toki totta, ettei suhteesta voi kehkeytyä enempää, jos siitä puuttuu jokin yhteinen kommunikaatio. Meillä on kuitenkin mennyt niin,että meillä on nyt yhteinen kommunikaatio.Ilman tätä toimivaa henkilökemiaa meille ei ehkä olisi kehittynyt yhteistä kieltä, jonka kautta olisimme keskustelleet tasapuolisesti .Tasapainoiseen rakkaussuhteeseen tarvitaan paljon keskustelua, keskustelua niin juurta jaksaen, keskinäistä kunnioittamista, tottakai paljon rakkautta, jonka eteen jaksaa tehdä paljon työtä..

En tiedä,mistä sinä kata27 olet saanut noita ajatuksia, että kuuro-kuuleva-parisuhteessa olisi jollain tapaa ehkä avustaja/avustettava suhde. Olen itse seurannut sivusta kuuro-kuuleva-parisuhteita, ja täytyy todeta,ettei niissä ole koskaan ilmaantunut avustaja/avustettava-roolia. Tai no jaa,en ainakaan ole huomannut mitään sellaista, koska nykypäivänä on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, joissa EI TARVITA toisen ihmisen apua. Miksi pitäisi ylipäätään olla jatkuvasti toisen ihmisen avustettavana, kun osaa itsekin tehdä oma-aloitteisesti? Ainoastaan sairaskohtaukset, onnettomuudet tai hätätilanteet ovat tietenkin sellaisia, joissa tarvitaan toisen apua, mutta nämä on vaan sellaisia asioita, joissa kuka tahansa tarvitsee apua.

Oletkohan sinä kata27 edes miettinyt sitäkään,että täysin kuulevista parisuhteista voi löytyä epätasa-arvoisuutta ja epätasapainoisuutta? Siitäkin huolimatta kun molemmatkin kuulevat täysin? Menisitköhän sinä sanomaan niitä täysin kuulevia parisuhteita tasapainoisiksi ja tasa-arvoisiksi, joista löytyy perheväkivaltaa ja pettämistä,siis vieraissa käymistä? Tuskinpa menisit sanomaan, vaikka molemmat olisivatkin kuulevia..

Hymyilytti tuo kommentti avustaja/avustettava suhteesta.Tuskin kukaan tuollaiseen suhteeseen rupeaisi saati ajattelisi oman suhteen olevan sellainen. Myöhemmin kyllä voi käydä niin, että suhde muuttuu sellaiseksi jos toinen puolisko vaikka sairastuu kroonisesti eikä pysty huolehtimaan itsestään.
Mielestäni se on luonnekysymys, onko pari tasa-arvoinen. Eivät kaikki kuuleva-kuuleva tai kuuro-kuuro suhteetkaan ole tasa-arvoisia.

Olen itse kuuleva, mieheni on kuuro. Olemme olleet toistakymmentä vuotta naimisissa ja lapsiakin on useampi. En koe olevani mikään henk.kohtainen avustaja vaan olemme tasa-arvoisia. Käytännön syistä hoidan puhelimella soitettavat jutut ja tulkin tilaan jos mies pyytää. Koskaan en kuitenkaan ole puuttunut mieheni ja kuulevan keskusteluun, hän kyllä pyytää apua jos tarvitsee. Viittomakieltä osaan vain vähän, koska hän lukee huulilta, ja ymmärtää jo "puolesta sanasta" mitä tarkoitan. Väärinkäsityksille välillä ei tiedä itkeäkkö vai nauraa. Kiusallisimpia tilanteita on silloin kun mieheni ei tule ymmärretyksi tai häntä pidetään jotenkin vajaana sen takia kun ei saa selvää mitä toinen tarkoittaa tai ymmärtää väärin. Silloin puutun asiaan että asiat menevät oikein. Mies liikkuu paljon ja hoitelee asioita niinkuin muutkin. Mieheni kuurous on minulle niin tuttu asia että en pidä sitä "vammana", pikemminkin persoonallisuutena, hänen omana yksilöllisyytenä tms. Suhteemme on tasapainoinen ja elämme ihan normaalia elämää.

Hei.
Olen kuuro ja synnyin kuuroon perheeseen. Eka poikaystävä oli kuuro ja loput exät olivat kuulevia. Totean nyt oppineena että kuuro mies-kuuleva nainen toimii suurimmalla osalla, mutta kuuleva mies-kuuro nainen ei yleensä toimi. Onnea niille jolla toimii. Tästä lähtien EN IKINÄ KOSKAAN ota kuulevaa miestä kuin vain ystäväksi.

Sillä ole mitään väliä onko kumpani kuuluva tai kuuro...sillä nykyään pidän tiivistä yhteydenpitoa kuuroon mieheen. Ainut ongelma on vain että olen vielä edellisessä suhteessa kiinni. Minusta hänessä ei ole mitään eroavaisuutta muihin tai yleensä kehenkään. Hän on jo mua hieman vanhempi ja ymmärtää että minulla on pieni lapsi ja me olemme paketti.

Ei ole kokemusta kuurosta kumppanista. Ystävistä/kavereista vaan ja hekin jo kadonneet vuosien varrella :(

Kumppanihakemuksia otetaan vastaan... :)

Löysin tämän keskustelun...myöhässä???sattumalta.
Itse olen kuuleva ja seurustellut kuuron miehen kanssa nyt vuoden, ja aivan tasa-arvoisia tässä ollaan. Paljon tulee palautetta ihmisiltä...niin hyvää kuin pahaa, mutta me viihdymme yhdessä ja aivan normi elämää vietämme ja huumori kukkii. Kyllä se on persoonista kiinni, olitpa kuuro tai kuuleva miten suhde toimii....

Itse olen kuuleva ja seurustelen kuuron kanssa! olen siis nainen.
Minusta se ei ole mikään este. Kun vaan rakastaa niin kaikki toimii :)

Kertokaa lisää ajatuksia ja kokemuksia kuuro nainen ja kuuleva mies- parisuhteesta. Toimiiko? Yleensä on kuuleva nainen ja kuuro mies..

no mulle kans...!! sellanen kuin aloittaja...!!?? "kata27"
missähän nykyään viihdyttää??? kumppaniaan...??? t:5v ollu kuulokoje vasemmasss korvassa...! ja toinen...
"haloo" kunnossa??? :)

Kyllä voi olla hyvä ja toimiva parisuhde siinä missä suomenkielisellä ja venäjänkielisellä. Tärkeää on löytää yhteinen kieli. Tiedän että on olemassa tällaisia joissa toinen on kuuleva ja toinen kuuro. Hyvin ovat pärjänneet. En usko että kyseessä auttaja-autettava suhde, sillä onhan kuuroilla oikeudet tulkkipalveluhin jne.
Muistathan, että myös kahden kuulevan parisuhteessa voi tulla eteen tilanne, jossa toinen auttaa toista. Joskus vanhana voi olla toisen omaishoitaja.
Kuurous itsessään ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tee parisuhteesta hoivasuhdetta. Muutenhan voisi kysyä, kuka hoivaa kahden kuuron parisuhteessa? Joku ulkopuolinen? Kuurous ei edellytä hoivaamista. Kuurot ovat itsenäisiä ihmisiä siinä missä kuulevatkin., olkoonkin että he voivat hyödyntää yhteiskunnan palveluja (esim. tulkkaus, apuvälineet >ovikello, herätyskello<, sosiaalityö, yms).

Huomasin olevani kuuro jossakin kohdissa ja mietin mielessäni olisko muut kuurot minulle hyväksi . Toki kuulevaisetkin käy kaveriksi. Kuurojen maailma kiinnostaa en viito. mutta haluan oppia. Uudet ystävät tervetulleita.

Mulla oli kuuro työtoveri. Oli aika vaikea välillä muistaa, että vaikka muille pystyi puhumaan normaalisti, niin tuolle yhdelle joutui aina kääntymään työpisteen ääreltä sellaiseen asentoon, että hän pystyi lukemaan huulilta. Mulle kuuron kumppanin kanssa kommunikointi voisi olla hankalampaa kuin kuulevan kanssa.

Toimii paremmin kun nainen on kuuro ja mies kuuleva, koska naisilla vahvempi hoivavietti , Lisäksi miehet haluavat naisen joka on mahdollisimman täydellinen enemmän kuin miehet. Tämä siis evoluutiopsykologiselta kannalta katsottuna ja rakkaus voi tietysti haistattaa pitkät tieteelle. Itse olen pikku hiljaa kuuroutuva mies, saa nähdä kestääkö suhde, mutta tilastojen mukaan parempi näin päin.

Olemme ja vanhempi pari. Alussa ei ollut kuulon kanssa vaikeuksia, sitten hiljalleen alkoi tulle miehelle ongelmaa. Alkuun voimakas tinnitys häiritsi ja huomasin kuinka hän tuli ärtyneeksi pienistäkin äänistä ja kotona rähjäsi niin lapsille kuin minulle. Aloimme elää pelkoelämää.
Sitten tuli kuulolaiterumba, jota hän alkuun inhosi niin, että laatikossahan ne oli ei käytössä. Kunnes oli pakko ottaa käyttöön ja nyt on tilanne, että toisesa korvassa implantti ja toisessa jotenkin siihen liitetty kuululaite.
Tilanne ei ole kuitenkaan hyvä, kaikki äänet häiritsee ja elämme kuin kammiossa, olen pyytänyt häntä kertomaan tarkistuskäynneillä asiasta, mutta ilmeisesti siellä on pelokas ja mukaansa ei päästä.
Näin vierestä huomaa hyvin, että koko ihminen on muuttunut, ei osaa oikein enää keskitettyä mihinkään, aina pitäisi olla jotain miehistä tekemistä, sillä itsetunto on nollassa melkein. Vaatimuksia on valtavasti ja kaikki pitäisi saada. Itse en saisi tehdä oikein mitään, en saisi tavata ystäviäni, joita ei juuri olekaan ja kukaan ei tule meille käymään.
Toivon niin hartaasti, että noilla käynneillä sairaalassa katsottaisiin ihmistä kokonaisuutena ja otettaisiin esille myös arjen elämä kotona ja kaikki muukin.
Emme vieraile missään, emme matkusta missään. Kun menemme omaan perheen juhliin, hän juo kahvit ja sitten karkaa yksin muihin huoneisiin tai ulos kiertelemään jos mahdollista lähtee kotiin. Moittii kaikkia.
Tarvitsisin apua ja pikaisesti, millä tavoin saisimme autettua häntä, jotta kaikki ei hajoaisi. Mukaan kun on tullut vanheneminen ja sen tuomat rajoitteet, alkaa hajoamaan jo autot laiteet .

Parisuhdeasiassa en voi muuta kuin antaa sen neuvon, että se on TAHTOKYSYMYS!

Ei pelkkä rakastuminen / ihastuminen kestä pitkään, jos nimenomaan EI halua katsoa aamunuhjuista kumppaniaan kauheiden vaatimusten kiusaamana.

Vihkikaavassakaan ei kysytä, että rakastatko, vaan että tahdotko rakastaa.

Surullista että ukkoa ja akkaa vaihdetaan kuin mustalainen hevosta. Se kertoo siitä, että etsii itse itselleen jotain, miettimättä ollenkaan että millainen itse on toiselle ihmiselle!

Katsokaa nyt raamatusta 1. korinttolaiskirjeen 13. luku vaikka nyt aluksi, erityisesti jakeet 4. - 13. Ette menetä siinä mitään, eikä muiden ihmisten luulot teistä itsestänne ole muuta kuin savua. Mitä niistä tarvitsee välittää? Ei kenellekään muulle tarvitse olla mieliksi kuin itselleen.

Itsensä rakastamisesta avautuu tie toisen ihmisen rakastamiseen.