Hei, kaikki kolleegat!
Olen edelleen harjoittelemassa uutta elämäntapaa - heinäkuussa tuli 800 g painoa lisää! Vuoden alusta nyt -17 kg, jotka lähti heti vuoden alussa ja sen jälkeen tasapainoilua. Meinasin, etten kehtaa edes täällä tunnustaa tätä, että yhtään ei ole tippunut, mutta oon niin rehellinen jossain asioissa. Olisinpa rehellinen itselleni, että syön liikaa!!
Lomaviikoilla en yhtään nirsoillut ruokapöydässä, toiset kun olivat laittaneet ruuat ja hankkineet ne, joten yritin olla talontavoilla. Kahvipullaa kyllä tuli reilusti, mutta siitä sitten kärsinkin, kun peffa punoitti eli luovuin heti kotona jokapäiväisistä jauholeivistä! Pienet annokset siedän ja harvoin nautittuina.
Ja ruokarytmi on niin vaikea pitää...
Onnistunko vielä takaisin ruoriin...tavoite takaisin? Pudottaisinko tavoitetta?
Antakaa ohjeita etenkin kaikki onnistujat!!! aaapuuuva!
7 kk- tilanne
19
1240
Vastaukset
- Jojo
Onnittelut hienosta suorituksesta, 17 kiloa on todella hyvä saavutus!
Pieni takapakki voi johtua siitä, että tahti on sittenkin ollut vähän liian kova, puoli kiloa viikossa riittäisi oikein hyvin.
Muista, hyvä rouva, että vaikka painoa on tullut lisää vajaa kilo, sitä on edelleen poissa YLI 20-KERTAINEN MÄÄRÄ. Keskity hyvään saavutukseen ja unohda (tilapäinen) takapakki! Ei painon tarvitse joka viikko laskea, kunhan suunta on kuitenkin alaspäin. Jos useimpina viikkoina paino putoaa, se on sen merkki, että syöt sopivasti tavoitteeseen nähden.
On ihan oikein arvostaa isäntien ja emäntien ponnistuksia vieraana ollessaan. Niitä vierailuja kuitenkaan ei tule niin paljon, että ne painoon juurikaan vaikuttaisivat - vai käykö joku mukamas kylässä monta kertaa viikossa? Samoin lomasta ja matkoista pitää voida nauttia miettimättä joka hetki, mitä suuhunsa laittaa.
Miksi ruokarytmi on vaikea pitää? Etkö pysty tauottamaan työtäsi niin, että pääsisit syömään tai voisit ottaa välipalan muutaman tunnin välein? Olen nimittäin itselläni huomannut, että säännöllinen syöminen on TOSI tärkeää. Jos jostain syystä iltaruoka menee vaikka tunnin normaalia myöhemmäksi enkä voi ottaa ylimääräistä välipalaa, syön ruuan jälkeen koko illan jotain, vaikka vatsa on ihan täysi. - Haluna
Olenkin jo odottanut kuulumisia sinulta.
Sinulla tuntuu olleen vähän "vaikea" heinäkuu, jos näin voisi sanoa, mutta älä silti vaivu synkkyyteen:)
Kai mun täytyy sitten tunnustaa, että painoni tippui 3 kiloa heinäkuun aikana, enkä edes niin yrittänyt! Se on pysytellyt nyt tuolla 2,5-3 kiloa kuukaudessa- rytmissä pitemmän aikaa.
Tasaisesti, mutta varmasti. Tämän aamun saldo oli 98,5 kiloa eli 22,3 kiloa lähtenyt.
Olen erittäin tyytyväinen ja meinaan jatkaa elämäntapamuutosta edelleen.
Miten me saatais sinuun uskoa ja tahtoa ja innostusta?
Mieti vaikka miten paljon helpompi sun on tehdä kaikenlaista -17 kilon painossa!
Mieti sitten mitä vielä voisi olla toisen mokoman lähdettyä!
Mieti uusia vaatteita, kateellisia pulleita(?) työkavereita ja sukulaisnaisia!
Sulla pitää olla haaveita, MITÄ teet sitten kevyempänä, miltä näytät, pysyt terveempänä jne.
Löydä se oma porkkanasi ja käytä sitä!!!!!
Kyllä se kuitenkin itsestä lähtee lopulta koko homma, mutta tsemppausta ei puutu, ainakaan minun taholta, jos sitä tarvit.
Voisit käydä täällä vaikka kahden viikon välein tai vaikka kerran viikossa kirjoittelemassa kuulumisia. Kuukausi on niin pitkä aika, en tahdo jaksaa odottaa....(tänään olen ehtinyt jo kolmesti käydä tsekkaamassa oletko kirjoittanut)
Mikä se olikaan se sun tavoite?
Itsellä on seuraava tavoite jouluun 10 kiloa pois ja sitten kevään aikana toiset kymmenen. Sitten paino olisi tuolla lievän ylipainon puolella ja siihen voisin jo tyytyä.
Katsotaan sitten miltä tuntuu:)- LäskiRva
kiitos, parahit kannustajat!
Haluna, miten juhlit satasen rikkoutumista? miltä se tuntui? - Onnea, onnea! Olet muutenkin juuri esimerkillisesti pudottanut painoa, toivottavasti moni muukin löytää juttusi, ovat niin hyviä ja kannustavia.
Jojo, mitä teen kun ympärillä tapahtuu epämiellyttäviä asioita, pettymyksiä ja epäonnea ollut myös - olen aina syönyt suruuni! Miten saisin tavan kitkettyä itsestäni ja jopa kääntämään niin etten söisi.
Elämässä on ollut pyöritystä, niin ei riitä ajatuksia ruokaan ja ruokailuun! Toivottavasti nyt syksyllä ennätän joka päivä paneutua aterioihin.
Ja minulla ruokavaaka on valmiina keittiössä, enkä ole käyttänyt kertaakaan, vaikka pitäisi!
Tavoitteen kävin oikein tsekkaamassa tammikuun alun kirjoituksista ja se on -42 kg, mutta ei minun sitä tänä vuonna tarvitse saavuttaa. Olisin oikein tyytyväinen jos -10 kg vuoden loppuun saavutan. Loput ensi vuoden puolelle ja vaikka sitä seuraavallekin.
Olen jo pysytellyt tässä vakiopainossa sen verran kauan n. 3 kk, että kaikki ovat tottuneet ulkomuotooni. Mutta lomareissulla kaikki sukulaiset huomasivat, että liikuin huomattavasti ketterämmin kuin vuosi sitten!!! Olipa mukava kuulla se ihan ääneenkin sanottuna.
Minä se varmaan sitten hypähdellen jatkan kohti tavoitettani - lannistu en! - Iloinen Kiloinen
LäskiRva kirjoitti:
kiitos, parahit kannustajat!
Haluna, miten juhlit satasen rikkoutumista? miltä se tuntui? - Onnea, onnea! Olet muutenkin juuri esimerkillisesti pudottanut painoa, toivottavasti moni muukin löytää juttusi, ovat niin hyviä ja kannustavia.
Jojo, mitä teen kun ympärillä tapahtuu epämiellyttäviä asioita, pettymyksiä ja epäonnea ollut myös - olen aina syönyt suruuni! Miten saisin tavan kitkettyä itsestäni ja jopa kääntämään niin etten söisi.
Elämässä on ollut pyöritystä, niin ei riitä ajatuksia ruokaan ja ruokailuun! Toivottavasti nyt syksyllä ennätän joka päivä paneutua aterioihin.
Ja minulla ruokavaaka on valmiina keittiössä, enkä ole käyttänyt kertaakaan, vaikka pitäisi!
Tavoitteen kävin oikein tsekkaamassa tammikuun alun kirjoituksista ja se on -42 kg, mutta ei minun sitä tänä vuonna tarvitse saavuttaa. Olisin oikein tyytyväinen jos -10 kg vuoden loppuun saavutan. Loput ensi vuoden puolelle ja vaikka sitä seuraavallekin.
Olen jo pysytellyt tässä vakiopainossa sen verran kauan n. 3 kk, että kaikki ovat tottuneet ulkomuotooni. Mutta lomareissulla kaikki sukulaiset huomasivat, että liikuin huomattavasti ketterämmin kuin vuosi sitten!!! Olipa mukava kuulla se ihan ääneenkin sanottuna.
Minä se varmaan sitten hypähdellen jatkan kohti tavoitettani - lannistu en!Olen samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa eli iloitse lähteneistä kiloista, sinulla on siihen aihetta. Tasapainovaiheesi on sujunut näköjään hienosti, koska paino ei ole sen enempää noussut. Surusyömisestä sen verran, että onnistuisiko se kevyemmillä vaihtoehdoilla, kuten porkkanasuikaleilla, vesimelonilla tai kurkulla? Jos nimittäin ei pysty pääsemään tavasta eroon.
Itselleni hyvä surun lievittäjä on ollut liikunta, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Kun oma elämäni tuntui olevan pilalla, masensi ja itketti, lähdin lenkille. Siitä tulee paremmalle tuulelle jo senkin takia, että tietää tehneensä hyvää itselleen. - Jojo
LäskiRva kirjoitti:
kiitos, parahit kannustajat!
Haluna, miten juhlit satasen rikkoutumista? miltä se tuntui? - Onnea, onnea! Olet muutenkin juuri esimerkillisesti pudottanut painoa, toivottavasti moni muukin löytää juttusi, ovat niin hyviä ja kannustavia.
Jojo, mitä teen kun ympärillä tapahtuu epämiellyttäviä asioita, pettymyksiä ja epäonnea ollut myös - olen aina syönyt suruuni! Miten saisin tavan kitkettyä itsestäni ja jopa kääntämään niin etten söisi.
Elämässä on ollut pyöritystä, niin ei riitä ajatuksia ruokaan ja ruokailuun! Toivottavasti nyt syksyllä ennätän joka päivä paneutua aterioihin.
Ja minulla ruokavaaka on valmiina keittiössä, enkä ole käyttänyt kertaakaan, vaikka pitäisi!
Tavoitteen kävin oikein tsekkaamassa tammikuun alun kirjoituksista ja se on -42 kg, mutta ei minun sitä tänä vuonna tarvitse saavuttaa. Olisin oikein tyytyväinen jos -10 kg vuoden loppuun saavutan. Loput ensi vuoden puolelle ja vaikka sitä seuraavallekin.
Olen jo pysytellyt tässä vakiopainossa sen verran kauan n. 3 kk, että kaikki ovat tottuneet ulkomuotooni. Mutta lomareissulla kaikki sukulaiset huomasivat, että liikuin huomattavasti ketterämmin kuin vuosi sitten!!! Olipa mukava kuulla se ihan ääneenkin sanottuna.
Minä se varmaan sitten hypähdellen jatkan kohti tavoitettani - lannistu en!Tunnesyöminen on voi niin tuttu juttu minulle. Viimeksi tiistaina käytyäni lääkärillä ostin kaksi pussillista karkkia, kun olo oli niin ankea. En tosin syönyt niitä yksin, enkä kaikkea kerralla, joten synti ei liene kauhean suuri.
Jos se lohtusyöminen ei ole ihan jokapäiväistä ja määrät pysyvät kohtuudessa - esimerkiksi yksi pulla, pieni suklaalevy tai 100 g karkkia - ei sillä ole juurikaan vaikutusta painoon.
Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta yksi keino vähentää herkuttelua on unohtaa ehdottomat kiellot. Ainakin minulla on niin, että alkaa tehdä hillittömästi mieli juuri sitä, minkä yritän itseltäni kieltää.
Varmin tapa välttyä mieliteoilta on syödä säännöllisesti, usein nimittäin "makeanhimo" onkin ilmiselvää nälkää. Minulla kesti muutaman kuukauden oppia erottamaan nämä asiat toisistaan. Ja kun on nälkä, silloin pitää syödä! Patrik Borgin mukaan nälkää vastaan on turha ruveta tappelemaan, koska sen tappelun häviää aina. Yritän myös muistaa, että ruoka ei poista ongelmiani - se auttaa vain nälkään, ei pitkästymiseen, pettymiseen, yksinäisyyteen, suruun tai mihinkään muuhun tunteeseen.
Oletko tutustunut Patrik Borgin kirjaan Rentoa painonhallintaa? Toinen kirja, jossa on hyvää asiaa laihduttamisen psykologiasta, on Borgin, Mannisen ja Holmalan "Sinä onnistut! Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet" - Laiha76
Jojo kirjoitti:
Tunnesyöminen on voi niin tuttu juttu minulle. Viimeksi tiistaina käytyäni lääkärillä ostin kaksi pussillista karkkia, kun olo oli niin ankea. En tosin syönyt niitä yksin, enkä kaikkea kerralla, joten synti ei liene kauhean suuri.
Jos se lohtusyöminen ei ole ihan jokapäiväistä ja määrät pysyvät kohtuudessa - esimerkiksi yksi pulla, pieni suklaalevy tai 100 g karkkia - ei sillä ole juurikaan vaikutusta painoon.
Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta yksi keino vähentää herkuttelua on unohtaa ehdottomat kiellot. Ainakin minulla on niin, että alkaa tehdä hillittömästi mieli juuri sitä, minkä yritän itseltäni kieltää.
Varmin tapa välttyä mieliteoilta on syödä säännöllisesti, usein nimittäin "makeanhimo" onkin ilmiselvää nälkää. Minulla kesti muutaman kuukauden oppia erottamaan nämä asiat toisistaan. Ja kun on nälkä, silloin pitää syödä! Patrik Borgin mukaan nälkää vastaan on turha ruveta tappelemaan, koska sen tappelun häviää aina. Yritän myös muistaa, että ruoka ei poista ongelmiani - se auttaa vain nälkään, ei pitkästymiseen, pettymiseen, yksinäisyyteen, suruun tai mihinkään muuhun tunteeseen.
Oletko tutustunut Patrik Borgin kirjaan Rentoa painonhallintaa? Toinen kirja, jossa on hyvää asiaa laihduttamisen psykologiasta, on Borgin, Mannisen ja Holmalan "Sinä onnistut! Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet"Miten voi olla nin huono itsekuri, ettei voi syödä terveellisesti? En ymmärrä.
- läskineiti
Laiha76 kirjoitti:
Miten voi olla nin huono itsekuri, ettei voi syödä terveellisesti? En ymmärrä.
jossain omia sivuja joissa voisitte kehua ja ylistää toisianne? Niin ei tarvii tänne tulla pätemään.
- Haluna
LäskiRva kirjoitti:
kiitos, parahit kannustajat!
Haluna, miten juhlit satasen rikkoutumista? miltä se tuntui? - Onnea, onnea! Olet muutenkin juuri esimerkillisesti pudottanut painoa, toivottavasti moni muukin löytää juttusi, ovat niin hyviä ja kannustavia.
Jojo, mitä teen kun ympärillä tapahtuu epämiellyttäviä asioita, pettymyksiä ja epäonnea ollut myös - olen aina syönyt suruuni! Miten saisin tavan kitkettyä itsestäni ja jopa kääntämään niin etten söisi.
Elämässä on ollut pyöritystä, niin ei riitä ajatuksia ruokaan ja ruokailuun! Toivottavasti nyt syksyllä ennätän joka päivä paneutua aterioihin.
Ja minulla ruokavaaka on valmiina keittiössä, enkä ole käyttänyt kertaakaan, vaikka pitäisi!
Tavoitteen kävin oikein tsekkaamassa tammikuun alun kirjoituksista ja se on -42 kg, mutta ei minun sitä tänä vuonna tarvitse saavuttaa. Olisin oikein tyytyväinen jos -10 kg vuoden loppuun saavutan. Loput ensi vuoden puolelle ja vaikka sitä seuraavallekin.
Olen jo pysytellyt tässä vakiopainossa sen verran kauan n. 3 kk, että kaikki ovat tottuneet ulkomuotooni. Mutta lomareissulla kaikki sukulaiset huomasivat, että liikuin huomattavasti ketterämmin kuin vuosi sitten!!! Olipa mukava kuulla se ihan ääneenkin sanottuna.
Minä se varmaan sitten hypähdellen jatkan kohti tavoitettani - lannistu en!En juhlinut mitenkään erityisesti, paitsi, että taisi tippa herahtaa linssiin ja olo oli kyllä mahtava; yes mä tein sen!
Edellisestä satasen alle olevasta painosta, kun on jo aikaa.....
Toki olen joutunut "juhlistamaan" uutta olomuotoa uusilla vaatteilla, koska entiset tippuu päältä.
Suruun syöminen on niiiiiin tuttua! Nyt kun osaisi jatkossa kääntää sen asian niin, että purkais sen pahan olon hyötyliikuntaan ja liikkumiseen yleensä.
Kiitos vaan kommenteista, tiedä onko tässä nyt niin esimerkillinen keventäjä.
Ja sinä olet hienosti onnistunut säilyttämään painosi 3 jo kuukautta, sekin on jotain ja sehän on sitten tämän homman ydin, kun pääsee siihen tavoitepainoon.
Syksy on pitkä ja siinä on monta viikkoa ennen joulua. Kyllä me se 10 kiloa saadaan pois, jos oikein yritetään, eikö niin?
Jaksamista ja elämäniloa kaikille :) - tässä sitten
Laiha76 kirjoitti:
Miten voi olla nin huono itsekuri, ettei voi syödä terveellisesti? En ymmärrä.
mielenkiinto et,miks esim;sinä laiha olet tullut tänne lihavien sivuille?Tulitko ihan vaan kettuilemaan et tuntisit ittes jotenki paremmaks?Toivoisin sinulta rehellistä vastausta ja asiallista.
- LäskiRva
Jojo kirjoitti:
Tunnesyöminen on voi niin tuttu juttu minulle. Viimeksi tiistaina käytyäni lääkärillä ostin kaksi pussillista karkkia, kun olo oli niin ankea. En tosin syönyt niitä yksin, enkä kaikkea kerralla, joten synti ei liene kauhean suuri.
Jos se lohtusyöminen ei ole ihan jokapäiväistä ja määrät pysyvät kohtuudessa - esimerkiksi yksi pulla, pieni suklaalevy tai 100 g karkkia - ei sillä ole juurikaan vaikutusta painoon.
Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta yksi keino vähentää herkuttelua on unohtaa ehdottomat kiellot. Ainakin minulla on niin, että alkaa tehdä hillittömästi mieli juuri sitä, minkä yritän itseltäni kieltää.
Varmin tapa välttyä mieliteoilta on syödä säännöllisesti, usein nimittäin "makeanhimo" onkin ilmiselvää nälkää. Minulla kesti muutaman kuukauden oppia erottamaan nämä asiat toisistaan. Ja kun on nälkä, silloin pitää syödä! Patrik Borgin mukaan nälkää vastaan on turha ruveta tappelemaan, koska sen tappelun häviää aina. Yritän myös muistaa, että ruoka ei poista ongelmiani - se auttaa vain nälkään, ei pitkästymiseen, pettymiseen, yksinäisyyteen, suruun tai mihinkään muuhun tunteeseen.
Oletko tutustunut Patrik Borgin kirjaan Rentoa painonhallintaa? Toinen kirja, jossa on hyvää asiaa laihduttamisen psykologiasta, on Borgin, Mannisen ja Holmalan "Sinä onnistut! Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet"Olen juuri saanut viestin, että kirjastossa on noudettavissa Patric Borgin kirja! Pari kuukautta sitten varasin. Eli nyt olen ottamassa myös painettua sanaa mukaan, toivottavasti opin jotain!
Aiemmin ruokakirjat ovat olleet minulle vain ruoka-ohjeita eikä muuta.
Ja voiko nälkä tulla aiemminkin kuin puolelta päivin, vaikka aamiainen ollut kahdeksalta ja välipala kymmeneltä? Joskus jo yhdeltätoista tekee mieli syödä kunnolla ruokaa. Syönkö silloin, vai siirränkö tunnilla? Otanko lisää välipalaa vai sinnittelen? - Jojo
LäskiRva kirjoitti:
Olen juuri saanut viestin, että kirjastossa on noudettavissa Patric Borgin kirja! Pari kuukautta sitten varasin. Eli nyt olen ottamassa myös painettua sanaa mukaan, toivottavasti opin jotain!
Aiemmin ruokakirjat ovat olleet minulle vain ruoka-ohjeita eikä muuta.
Ja voiko nälkä tulla aiemminkin kuin puolelta päivin, vaikka aamiainen ollut kahdeksalta ja välipala kymmeneltä? Joskus jo yhdeltätoista tekee mieli syödä kunnolla ruokaa. Syönkö silloin, vai siirränkö tunnilla? Otanko lisää välipalaa vai sinnittelen?Silloin pitää syödä, kun on nälkä! Tämä on yksi Patrikin opeista, jota olen muutenkin noudattanut, koska minun verensokerini putoaa helposti liian alas ja sitten rupean kiukuttelemaan ja saan päänsärkyä.
Minun arkipäivän lounasaikani on klo 11 - aamiaisen syön työpäivinä klo 7-8, joten ei väliin kovin monta tuntia jää. Iltapäivästä tulee näin vähän liian pitkä, kun lähden yleensä töistä vasta lähempänä viittä. Iltapäivällä minulla onkin tapana syödä välipalaksi hedelmä, ja jos se ei riitä, vielä voileipä. Ilta-aterian syön viimeistään kuudelta, ja useimpina päivinä vielä 20-21 maissa iltapalan.
Patrikin kirjassa on ohjeita myös ruokarytmiin, joka voi perustua joko yhteen tai kahteen lämpimään ateriaan päivässä. Patrik suosittelee kahta, koska tutkimusten mukaan ne ihmiset, jotka syövät oikeita aterioita, syövät vähemmän kuin ne, jotka elävät pelkillä välipaloilla.
Tuli juuri mieleeni, että ehkä minun kannattaisi lisätä aamupalaan vielä muutakin proteiinipitoista kuin jugurtti, niin ei lounasta tarvitsisi syödä ennen puoltapäivää. Jospa sinunkin aamupalastasi puuttuu proteiinia? - Restless-
Haluna kirjoitti:
En juhlinut mitenkään erityisesti, paitsi, että taisi tippa herahtaa linssiin ja olo oli kyllä mahtava; yes mä tein sen!
Edellisestä satasen alle olevasta painosta, kun on jo aikaa.....
Toki olen joutunut "juhlistamaan" uutta olomuotoa uusilla vaatteilla, koska entiset tippuu päältä.
Suruun syöminen on niiiiiin tuttua! Nyt kun osaisi jatkossa kääntää sen asian niin, että purkais sen pahan olon hyötyliikuntaan ja liikkumiseen yleensä.
Kiitos vaan kommenteista, tiedä onko tässä nyt niin esimerkillinen keventäjä.
Ja sinä olet hienosti onnistunut säilyttämään painosi 3 jo kuukautta, sekin on jotain ja sehän on sitten tämän homman ydin, kun pääsee siihen tavoitepainoon.
Syksy on pitkä ja siinä on monta viikkoa ennen joulua. Kyllä me se 10 kiloa saadaan pois, jos oikein yritetään, eikö niin?
Jaksamista ja elämäniloa kaikille :)Itselläni on sama juttu. Kuvittelen ruoan tuovan lohdun siihen pahaan oloon tai surullisuuteen, vitutukseen, masennukseen tai siihen mitä eniten tunnen; yksinäisyyteen. Syön vähän suklaata, päälle muutaman karkin, sitten suolaista sipsiä tai muuta ja monesti kuten eilenkin, kaikkien noiden jälkeen taas tajusin, että minullahan olikin nälkä ja söin vielä päälle pienen iltapalan. En tiedä mikä auttaisi. Lenkille lähtö ei tule minun kohdallani mieleenkään silloin kun tulee syöppöitsesäälikohtaus, ja useinmiten minulla nämä tulee myöhään illalla/yöllä, ei siihen aikaan lenkille tulisi edes lähdettyä. En myöskään usko, että pystyisin vaihtamaan lohtusuklaat porkkanaan kun mieliteko tulee, se on sillä hetkellä niin voimakas tunne. Ja silti, silti joka ikinen kerta sen lohtusyömisen jälkeen sitä vasta tajuaa, että mitä ihmettä tämä taas auttoi?? Tuli fyysisesti paha olo, henkisesti paha olo, turhia tyhjiä kaloreita ja aivan liikaa...
Ehkä auttaisi vaan tutkia itseään vähän syvemmältä... Syöminen on kuitenkin ollut minulle joskus aiemmin suurempikin ongelma, ja niin ne väittävät ettei syömishäiriöstä välttämättä koskaan parannu ihan kokonaan. Eli taitaa olla tallella vielä liian voimakkaita tunteita, toivon vain niin kovasti että pääsisin eroon noista ajattelutavoista...
Hyviä neuvoja otetaan vastaan! ;) - Jojo
Restless- kirjoitti:
Itselläni on sama juttu. Kuvittelen ruoan tuovan lohdun siihen pahaan oloon tai surullisuuteen, vitutukseen, masennukseen tai siihen mitä eniten tunnen; yksinäisyyteen. Syön vähän suklaata, päälle muutaman karkin, sitten suolaista sipsiä tai muuta ja monesti kuten eilenkin, kaikkien noiden jälkeen taas tajusin, että minullahan olikin nälkä ja söin vielä päälle pienen iltapalan. En tiedä mikä auttaisi. Lenkille lähtö ei tule minun kohdallani mieleenkään silloin kun tulee syöppöitsesäälikohtaus, ja useinmiten minulla nämä tulee myöhään illalla/yöllä, ei siihen aikaan lenkille tulisi edes lähdettyä. En myöskään usko, että pystyisin vaihtamaan lohtusuklaat porkkanaan kun mieliteko tulee, se on sillä hetkellä niin voimakas tunne. Ja silti, silti joka ikinen kerta sen lohtusyömisen jälkeen sitä vasta tajuaa, että mitä ihmettä tämä taas auttoi?? Tuli fyysisesti paha olo, henkisesti paha olo, turhia tyhjiä kaloreita ja aivan liikaa...
Ehkä auttaisi vaan tutkia itseään vähän syvemmältä... Syöminen on kuitenkin ollut minulle joskus aiemmin suurempikin ongelma, ja niin ne väittävät ettei syömishäiriöstä välttämättä koskaan parannu ihan kokonaan. Eli taitaa olla tallella vielä liian voimakkaita tunteita, toivon vain niin kovasti että pääsisin eroon noista ajattelutavoista...
Hyviä neuvoja otetaan vastaan! ;)Jos itsesäälisyöpötyskohtaus iskee myöhään illalla, et varmaan ryntää kioskille suklaata ostamaan? Mitäs jos et ostaisi mitään herkkuja sinne kaappiin houkuttelemaan? Silloin joutuisit syöpötykseen käyttämään jotain oikeaa, terveellistä ruokaa.
Vaikka olenkin saanut makeanhimoni vähenemään ja oppinut erottamaan mielihalun ja nälän toisistaan, en osta keksejä, suklaata tai makeisia kuin silloin tällöin harkitusti - esimerkiksi tuo tiistainen oli täysin harkittu "lankeemus".
Liikuntaa voi käyttää korviketoimintona kotonakin, ei sitä varten tarvitse välttämättä ulos lähteä. Muutaman jumppaliikkeen (ilman hyppyjä, etteivät naapurit häiriinny) voi helposti tehdä kotona, ohjeita ovat aikakauslehdet pullollaan. Myös netistä voit tulostaa erilaisia jumppaohjeita. Vaihtelua saat kuminauhalla, kepillä, käsipainoilla ja jättipallolla. Jos pystyt investoimaan liikuntavälineisiin vähän enemmän rahaa, osta kuntopyörä, sitäkin voi polkea vaikka keskellä yötä! - Restless-
Jojo kirjoitti:
Jos itsesäälisyöpötyskohtaus iskee myöhään illalla, et varmaan ryntää kioskille suklaata ostamaan? Mitäs jos et ostaisi mitään herkkuja sinne kaappiin houkuttelemaan? Silloin joutuisit syöpötykseen käyttämään jotain oikeaa, terveellistä ruokaa.
Vaikka olenkin saanut makeanhimoni vähenemään ja oppinut erottamaan mielihalun ja nälän toisistaan, en osta keksejä, suklaata tai makeisia kuin silloin tällöin harkitusti - esimerkiksi tuo tiistainen oli täysin harkittu "lankeemus".
Liikuntaa voi käyttää korviketoimintona kotonakin, ei sitä varten tarvitse välttämättä ulos lähteä. Muutaman jumppaliikkeen (ilman hyppyjä, etteivät naapurit häiriinny) voi helposti tehdä kotona, ohjeita ovat aikakauslehdet pullollaan. Myös netistä voit tulostaa erilaisia jumppaohjeita. Vaihtelua saat kuminauhalla, kepillä, käsipainoilla ja jättipallolla. Jos pystyt investoimaan liikuntavälineisiin vähän enemmän rahaa, osta kuntopyörä, sitäkin voi polkea vaikka keskellä yötä!Kyllähän minäkin osteskelen, mutta vähemmän nykyään. Mieheni niitä nykyään hamstraa kotio, enkä sitä voi enkä aio häneltä kieltää (varsinkaan kun hän on taas lihotuskuurilla, sairautensa vuoksi).
Kuntopyörän, parit erikokoiset käsipainot, kumpparin ja pari dvd:tä omistan, mutta kuten sanottua, harvemmin siinä mielentilassa tulee mielenkään alkaa kuntoilla kun tekee mieli vaan mährytä. :/
Syön koko päivän ihan normaalisti ja hyvin, hedelmiä ja kasviksia unohtamatta, mutta jos se iskee, se iskee iltaisin. En oikein uskoisi siihenkään että söisin päivisin sitten liian vähän, liian vähän ehkä sitten niitä hyviä kuituja kasviksista ja hedelmistä (olen toisinaan tosi laiska tekemään salaatteja). Syön myös proteiineja, raejuustoa, kevyttä kinkkua leivänpäällä, joskus kananmunia ja tietysti lihaa ja kanaa (kalaa harvemmin). Vettäkin voisin yrittää juoda vähän enemmän, nyt menee 1-2litraa päivässä riippuen olenko kuntoillut. En vaan tunne juuri koskaan olevani janoinen.
En todellakaan tiedä mikä olisi avuksi, miten pääsisin takaisin siihen rytmiin jonka saavutin noin vuosi sitten, silloin pystyin kylässäkin kieltäytymään tarjotuista herkuista/ruuista jos minulla ei ollut ruoka aika tai herkkupäivä. Nyt ei tunnu taas onnistuvan mikään. Paino sentään pysyy paikallaan, koska kuntoilen ja liikun suht hyvin, mutta tarkoituksena olisi vielä karistaa ne viimeiset 5kg ainakin. Lisää apuja/neuvoja/ohjeita? - Jojo
Restless- kirjoitti:
Kyllähän minäkin osteskelen, mutta vähemmän nykyään. Mieheni niitä nykyään hamstraa kotio, enkä sitä voi enkä aio häneltä kieltää (varsinkaan kun hän on taas lihotuskuurilla, sairautensa vuoksi).
Kuntopyörän, parit erikokoiset käsipainot, kumpparin ja pari dvd:tä omistan, mutta kuten sanottua, harvemmin siinä mielentilassa tulee mielenkään alkaa kuntoilla kun tekee mieli vaan mährytä. :/
Syön koko päivän ihan normaalisti ja hyvin, hedelmiä ja kasviksia unohtamatta, mutta jos se iskee, se iskee iltaisin. En oikein uskoisi siihenkään että söisin päivisin sitten liian vähän, liian vähän ehkä sitten niitä hyviä kuituja kasviksista ja hedelmistä (olen toisinaan tosi laiska tekemään salaatteja). Syön myös proteiineja, raejuustoa, kevyttä kinkkua leivänpäällä, joskus kananmunia ja tietysti lihaa ja kanaa (kalaa harvemmin). Vettäkin voisin yrittää juoda vähän enemmän, nyt menee 1-2litraa päivässä riippuen olenko kuntoillut. En vaan tunne juuri koskaan olevani janoinen.
En todellakaan tiedä mikä olisi avuksi, miten pääsisin takaisin siihen rytmiin jonka saavutin noin vuosi sitten, silloin pystyin kylässäkin kieltäytymään tarjotuista herkuista/ruuista jos minulla ei ollut ruoka aika tai herkkupäivä. Nyt ei tunnu taas onnistuvan mikään. Paino sentään pysyy paikallaan, koska kuntoilen ja liikun suht hyvin, mutta tarkoituksena olisi vielä karistaa ne viimeiset 5kg ainakin. Lisää apuja/neuvoja/ohjeita?Söisitkö sitten kuitenkin liian vähän, ja tuo syöpötys olisikin silkkaa nälkää?
Tuo tilanne, että toisen pitää lihoa ja toisen laihtua, on kieltämättä hankala, kun samassa taloudessa eletään. Eikö miehesi pysty syömään tavallista ruokaa niin paljon, että lihoisi?
Minusta kyllä olisi huomaavaista mieheltäsi syödä herkkunsa jossakin muualla kuin kotona, jos ne kerran aiheuttavat sinulle ylivoimaisia houkutuksia. Tai sitten piilottaa ne kotona sellaiseen paikkaan, että et löydä niitä (tai ainakin kulutat muutaman sata kaloria niitä etsiessäsi) - tässä voisi olla sellainenkin vitsi, että etsiessäsi hinku menisi ohi.
Kompromissiehdotus: onko miehelläsi sellaisia herkkuja, joista et pidä?
Tuo jumppaehdotus tuli vain siitä, kun sanoit, ettet viitsi lähteä lenkille siinä vaiheessa, kuvittelin, että liikunta olisi jotenkin mässäilyn vaihtoehto. - Restless-
Jojo kirjoitti:
Söisitkö sitten kuitenkin liian vähän, ja tuo syöpötys olisikin silkkaa nälkää?
Tuo tilanne, että toisen pitää lihoa ja toisen laihtua, on kieltämättä hankala, kun samassa taloudessa eletään. Eikö miehesi pysty syömään tavallista ruokaa niin paljon, että lihoisi?
Minusta kyllä olisi huomaavaista mieheltäsi syödä herkkunsa jossakin muualla kuin kotona, jos ne kerran aiheuttavat sinulle ylivoimaisia houkutuksia. Tai sitten piilottaa ne kotona sellaiseen paikkaan, että et löydä niitä (tai ainakin kulutat muutaman sata kaloria niitä etsiessäsi) - tässä voisi olla sellainenkin vitsi, että etsiessäsi hinku menisi ohi.
Kompromissiehdotus: onko miehelläsi sellaisia herkkuja, joista et pidä?
Tuo jumppaehdotus tuli vain siitä, kun sanoit, ettet viitsi lähteä lenkille siinä vaiheessa, kuvittelin, että liikunta olisi jotenkin mässäilyn vaihtoehto....tuota liian vähäistä syömistä siis. Tehdäänpä esimerkki. Syön aamuisin yleensä kaksi ruisleipää, päällä margariinia, kinkkua tai juustoa, joskus molempia, salaattia ja kurkkua. Kupillinen kahvia. Joskus lisäksi jogurttia tai yksi hedelmä.
Lounaaksi syön monesti samanlaiset leivät ja purkillisen raejuustoa. Lisäksi saatan syödä hedelmää jos lounas "yhdistyy" välipalan kanssa. Nyt ajattelin syödä myöhäisen lounasvälipala yhdistelmän, kasvissosekeittoa, pari ruisleipää margariinilla ja kinkulla ja hedelmää.
Sitten päivälliseksi syön aina jotain lämmintä ruokaa puoli lautasellista ja monesti se toinen puoli on sitä salaattia. (Joskus myös yksi leipä, mutta harvoin.)
Illalla sitten syön vielä ruisleipää ja/tai hedelmiä ja/tai jogurttia/risifrutin ja/tai mysliä tms.
Onko sitten kyse siitä, että jos syön iltapalani esim. yhdeksän maissa, mutta nukkumaan saatan mennä vasta puolenyön aikoihin, ja mähry tulee ennen sitä. Onko siis minulla taas nälkä? Vai onko minulla sitten vain taas yksinäinen olo ja tyhjyys, jos mieheni on esim. mennyt nukkumaan jo kymmeneltä. En tiedä, mutta tiedän sen että tähän on saatava loppu. Mähryäminen pilaa tämän koko projektin, enkä osaa itseäni pakottaakaan nukkumaan aiemmin, tosin ensi viikolla alkaa työt ja rytmikin varmasti muuttuu. - Jojo
Restless- kirjoitti:
...tuota liian vähäistä syömistä siis. Tehdäänpä esimerkki. Syön aamuisin yleensä kaksi ruisleipää, päällä margariinia, kinkkua tai juustoa, joskus molempia, salaattia ja kurkkua. Kupillinen kahvia. Joskus lisäksi jogurttia tai yksi hedelmä.
Lounaaksi syön monesti samanlaiset leivät ja purkillisen raejuustoa. Lisäksi saatan syödä hedelmää jos lounas "yhdistyy" välipalan kanssa. Nyt ajattelin syödä myöhäisen lounasvälipala yhdistelmän, kasvissosekeittoa, pari ruisleipää margariinilla ja kinkulla ja hedelmää.
Sitten päivälliseksi syön aina jotain lämmintä ruokaa puoli lautasellista ja monesti se toinen puoli on sitä salaattia. (Joskus myös yksi leipä, mutta harvoin.)
Illalla sitten syön vielä ruisleipää ja/tai hedelmiä ja/tai jogurttia/risifrutin ja/tai mysliä tms.
Onko sitten kyse siitä, että jos syön iltapalani esim. yhdeksän maissa, mutta nukkumaan saatan mennä vasta puolenyön aikoihin, ja mähry tulee ennen sitä. Onko siis minulla taas nälkä? Vai onko minulla sitten vain taas yksinäinen olo ja tyhjyys, jos mieheni on esim. mennyt nukkumaan jo kymmeneltä. En tiedä, mutta tiedän sen että tähän on saatava loppu. Mähryäminen pilaa tämän koko projektin, enkä osaa itseäni pakottaakaan nukkumaan aiemmin, tosin ensi viikolla alkaa työt ja rytmikin varmasti muuttuu.Noin äkkiä ajatellen tuossa listassasi oli minusta kyllä ainakin tuo kaksi leipäpalaa raejuustopurkki aivan liian kevyt ja yksipuolinen lounas. Lisää nyt ensi hätään vihanneksia reilusti, ja leivän päälle lihaa tai kalaa.
Miten olisi runsas salaatti, johon käyttäisit kasvisten lisäksi esimerkiksi yhden broilerin rintafileen tai vastaavan määrän muuta vähärasvaista lihaa tai kalaa? Jos olet kasvissyöjä, voisit lisätä ruokavalioosi erilaisia papuja ja pähkinöitä.
On ihan selvä, että illalla tulee vielä nälkä, jos menet nukkumaan vasta kolme-neljä tuntia iltapalan jälkeen. Voit hyvällä omallatunnolla syödä joko vähän reilumman iltapalan tai sitten toisen pienen iltapalan lähempänä nukkumaanmenoa.
Hankipa vaikka kirjastosta Katri Mannisen, Eija Holmalan ja Patrik Borgin kirja "Sinä onnistut! Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet" - siinä on minusta tosi hyviä ohjeita laihdutuksen psykologiasta. Yritä muistaa (psykologin ohje tämäkin), että ruoka auttaa vain nälkään. Mihinkään muuhun vaivaan se ei auta. Jos olet väsynyt, lepää. Jos olet yksinäinen, mene ihmisten seuraan. Jos olet pitkästynyt, keksi itsellesi tekemistä. Siivoa vaikka komero tai järjestä valokuvat, kudo sukat tai kirjoita kirje (vaikka itsellesi, asiat usein selkeytyvät, kun ne laittaa paperille). - Restless-
Jojo kirjoitti:
Noin äkkiä ajatellen tuossa listassasi oli minusta kyllä ainakin tuo kaksi leipäpalaa raejuustopurkki aivan liian kevyt ja yksipuolinen lounas. Lisää nyt ensi hätään vihanneksia reilusti, ja leivän päälle lihaa tai kalaa.
Miten olisi runsas salaatti, johon käyttäisit kasvisten lisäksi esimerkiksi yhden broilerin rintafileen tai vastaavan määrän muuta vähärasvaista lihaa tai kalaa? Jos olet kasvissyöjä, voisit lisätä ruokavalioosi erilaisia papuja ja pähkinöitä.
On ihan selvä, että illalla tulee vielä nälkä, jos menet nukkumaan vasta kolme-neljä tuntia iltapalan jälkeen. Voit hyvällä omallatunnolla syödä joko vähän reilumman iltapalan tai sitten toisen pienen iltapalan lähempänä nukkumaanmenoa.
Hankipa vaikka kirjastosta Katri Mannisen, Eija Holmalan ja Patrik Borgin kirja "Sinä onnistut! Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet" - siinä on minusta tosi hyviä ohjeita laihdutuksen psykologiasta. Yritä muistaa (psykologin ohje tämäkin), että ruoka auttaa vain nälkään. Mihinkään muuhun vaivaan se ei auta. Jos olet väsynyt, lepää. Jos olet yksinäinen, mene ihmisten seuraan. Jos olet pitkästynyt, keksi itsellesi tekemistä. Siivoa vaikka komero tai järjestä valokuvat, kudo sukat tai kirjoita kirje (vaikka itsellesi, asiat usein selkeytyvät, kun ne laittaa paperille).Ihanaa saada järkeviä kommentteja ja oikeita neuvoja ja ohjeita. Nyt söinkin mielestäni hyvän lounasvälipalan, reilun 3dl kasvissosekeittoa, kaksi ruisleipää margariinilla ja kinkkusiivulla ja yhden nektariinin.
Täytyy myöntää, että tuo lounas minulla usein onkin aika niukka. Yleensä minulla ei vain ole mukamas aikaa alkaa vääntää salaatteja tai keittoja tms. Osaksi se on ihan tottakin, mutta voisihan ne edellisiltana tehdä valmiiksi jääkaappiin. Siinäpä olisi muutoin tekemistä yksinäisinä iltoina? :o
Syön kyllä lihaakin, useinmiten vain kanaa ja sitten noita erilaisia leikkeleitä leivän päällä. Kun teen ruokaa, sisällytän siihen yleensä runsaasti kasviksia (jolloin annan itselleni myös toisinaan tekosyyn, että salaattia ei lisäksi tarvitse...) ja sitten sitä kanaa. Joskus teen lisäkkeeksi kuitupitoista riisiä, senkin yleensä mieheni takia, minä en välttämättä koko riisiä kaipaisi.
Myönnän, että minullehan henkilökohtaisesti tässä on kyse paljon muustakin kuin ruuasta. Suurelta osalta siis psykologista nämä syöppöilykohtaukset. Sanon olevani yksinäinen, vaikka elän parisuhteessa. Tällä tarkoitan siis lähinnä sitä, että näemme mieheni kanssa aika vähän töidemme takia ja tämä paikka kunta on minulle vielä suht uusi, joten kavereita saatika kunnollisia ystäviä ei hirmuisesti ole. On ollut suuri totutteleminen tähän "yksinäisyyteen", kun edellisessä kotikaupungissani olin aina jossain tai jonkun luona, kavereita siis oli paljon enempi. Itsetuntoni heikkeni myös täysin lihomisen myötä, ja nyt laihduttuani, en ole sitä vieläkään saanut kunnolla takaisin. Nyt siis kun tunnen itseni yksinäiseksi, alan tuntea itseäni myös tarpeettomaksi ja huonoksi jne jne. Eli siis oikein itsesäälikohtaus! Ja tähän olotilaan sitten aina ruokin itseäni, lohtusyön. Pieni ihanuus, makunautinto, suussa. Ja hetken päästä vyötäröllä.. :D
Noh, tulipas tästä nyt tämmöinen avautuminen. Ihan kuin olisi psykologintuolissa ripittäytynyt :D
Kiitos sinulle kuitenkin, sain tästäkin jo todella paljon apuja ja hyötyjä. Ehkä kaipailen niitä edelleen ja tulevaisuudessakin. Kiitos! :)
- Haluna
Surffailin täällä ja löysin hyvät sivut elämäntapojen muuttajille: pienipaatospaivassa. Käypä lukemassa, sieltä sai kovasti vinkkejä erilaisiin tilanteisiin ja valintoihin. Kannattaa käydä tutustumassa. Itsekin sain taas hyvää tietoa ja kannustusta omalle toiminnalleni.
Ne pienet teot ja päätökset ratkaisevat kaiken! Näinhän se on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614245Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653468Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541806Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251683Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981435Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132939Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115846Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18827