Hoito koulupäivän

Olisiko lähistöllä jokin kunnallinen tai yksityinen perhepäivähoitaja, joka ottaisi lapsen pientä korvausta vastaan? Tai joku lukiolainen (tai sen ikäinen), joka tulisi teille? Tai sitten voi yrittää sopia lapsen kaverin vanhempien kanssa, että ainakin joskus voisi mennä heille.

Kyllä tokaluokkalainen pärjää muutaman tunnin kotosalla itsekseen. Puhelinnumerot talteen ja sovitaan jonkun naapurin kanssa vielä että jos tulee hätä niin sinne voi mennä. Juttele tytön kanssa asiasta, ja mietitte yhdessä mitä hän voisi tehdä, niin ei tule pelottavat ajatukset mieleen kun on tekemistä. Joka päivälle joku tehtävä, vaikka kotitöitä/askartelua/lukemista/leikkimistä/jonain päivänä kaverin luo...Mistä tyttö tykkää.

Itse olen ollut kans koulun jälkeen yksin muutaman tunnin 80-luvulla. Naapuriin sai mennä jos pelotti, mutta kivaa oli olla yksinkin.

8-vuotiaalle yksinoloa ei ole aika eikä mikään.

Mielestäni ainoa hankaluus siinä on se, että jonkun ajan kuluttua illat pimenevät. Jo koulumatkat hämärässä noin pienelle ovat ikäviä, mutta niihinhän tyttösi on tottunut. Eli kyllä hän aika reipas tyttö on. Ja se on aika paljon se. Koska ainakin minun lapsenlasteni koulukavereiden vanhemmat lähes järjestään vievät ja hakevat lapsensa autolla.
Sitähän mekin ja toiset isovanhemmat vuorotellen, teimme viime vuonna tarpeen vaatiessa, ekaluokkalaisen pojantyttäremme kanssa, koska niin muutkin tekivät.

Se minua vaan ihmetytti, että kuinka ihmeessä itse aikoinani selvisin saman ikäisenä monta kertaa pidemmästä matkasta, joka kulki ja jatkui vielä hyvän matkaa, ihan lapsenlapsemme koulun ohi.
Kukaan ei myöskään ollut koskaan kotona koulusta tullessani. No, tietenkin liikenne esim. oli siihen aikaan olematonta, eikä ketään kuskattu autolla, mutta vaikka tämä sama paikka nykyään onkin kaupunki, ei liikenne niillä kulmilla mikään päätähuimaava ole. Mielestäni pahimman ruuhkan lasten kapealle ja ahtaalle koulutielle aiheuttavat juuri nämä vanhempien omat autot.

Tämä nyt oli vaan sivuhuomautus.
Oikeastaan minun piti sanoa, että lapsenlapsemme ei halunnut mennä iltapäiväkerhoon kuin vähän aikaa alkusyksystä. Sen jälkeen tyttö tuotiin kotiin ja ainoastaan muutaman kerran jäätiin sinne, koska hän sanoi pärjäävänsä yksin.
Sain sen käsityksen, että hänestä oli mukavaa tuntea itsensä isoksi ja olla muutama tunti yksin, tai olihan siellä koira. En usko, että se kuitenkaan oli ratkaiseva tekijä.

Tiedän, että tyttö aina soitti äidille heti kotiin tultuaan ja teki sitten läksynsä oma-aloitteisesti.
Sen jälkeen, jos meni kaverin luokse, ilmoitti taas äidille. Usein joku kaveri tuli myös heille.
Siis en usko, että hän juurikaan iltapäivisin yksin kotona oli. Juuri vähän aikaa sitten hän kertoi minulle, että he tyttökaverin kanssa katselivat usein iltapäivisin vanhoja Suomi-leffoja, kun ymmärsivät puheen.

Oli ilm. ihan mukavaa ja rauhoittavaa, olla kaverin kanssa kahdestaan jonkin aikaa ilman kenenkään vahtimista. Olivathan äiti ym. kuitenkin kännykän päässä.

Sinun lapsellasi on tietysti hiukan hankalampi tilanne, koska hän on tottunut, että sinä olet kotona.

Joka tapauksessa tyttö on jo vuotta vanhempi kuin ekaluokalle mennessään. Kyllä minä ainakin uskon, että hän pärjää ihan hyvin niin lyhyen ajan. Tosin alkuvaikeuksia voi olla. Silloin täytyy sitten vaan käyttää kännykkää tavallista enemmän.

Olisi hienoa, kun olisi joku kaveri, joka tulisi hänen kanssaan leikkimään, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Nim. sen vuoksi, että tyttösi on kuitenkin niin myöhäiseen asti iltapäiväkerhossa, että lapset ovat jo sen verran väsyneitä, etteivät suoraa päätä halua mennä muualle kuin kotiinsa.
Eri asia olisi, jos lähellä sattuisi asumaan joku, joka ei käy iltapäiväkerhossa ja olisi niin ollen tullut jo aikaisemmin kotiin.

Tuskin tässä minkäänlaisia järjestelyjä pitkää aikaa tarvitaan, mutta ylimenokausi on ehkä vähän hankala.
Kylläkai sinun tosissasi pitää ruveta pikkuhiljaa opettamaan tyttöä olemaan yksin sen reilun tunnin.
Jos aloittaisit vaikka käymällä nopeasti kaupassa illalla ja jättäisit tytön yksin kotiin nyt, kun on vielä valoisaa, niin olisi ehkä helpompi tottua.
Iltaisinhan tulee aika paljon lastenohjelmiakin televisiosta.

En osaa mitään erinomaisia neuvoja antaa, kun niitä ei tunnu olevan.
Tosi kuitenkin on, että kyllähän sinä työpaikkasi tarvitset ja uskon, että tyttö kyllä nopeasti tottuu olemaan yksinkin niin lyhyen ajan.

Haet muita hommia! Kyllä sinunkin täytyy lapsesi kanssa olla!!!!