Yksinäisyyden seurauksia

Poikaystävälläni on varsin huonot muistot kouluajoiltansa. Hän koki itsensä hyvin yksinäiseksi ja hän joutui myös olemaan koulukiusaajien kohteena.

Tällä on ymmärrettävästi vaikutuksia nykyisyyteen. Poikaystävälläni on huono itsetunto. Hän ei tunne olevansa haluttu mihinkään seuraan ja on vain kiitollinen siitä, että minä tahdon hänen kanssaan olla. Nykyään hänellä on monia ystäviä. Hän tuntee olevansa täys surkimus ja osaamaton, mikä ei todellakaan pidä paikkansa.

Yksinäisyys nuoruuden ajoilta painaa häntä yhä. Silloin hänelle mietittiin jopa koulun vaihtamista kiusaamisen vuoksi ja terapeutin kanssa hän oli myös tekemisissä.

Kuinka voisin auttaa häntä nyt? Kuinka saisin hänen itsetuntonsa kohoamaan? Entä miten purkaa menneitä? Onko ainoa vaihtoehto terapia? Vaan eivätkö ne ole kalliita...
71107
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

heips.ite en kärsinyt kiusaamisesta,mut olin luki ja tukioptuksessa jokaisen kokeen jälkeen.kirjoitus ei suju vieläkään virheettömösti.
tyhmyys,mitättömyys,kelpaamattomuus,osaamattomuus,yksinäisyys ovat tuttuja tunteita,niitä läpi elämällä ja ilmaisemalla jollekin turvalliselle ihmiselle auttaa alkuun,
ite käyn perheasiain neuvottelu keskuksessa ei maksa mitään,luen myös kirjoja,

Äänestä

ole kalliita.
Sano poikaystävällesi että käypi kertomassa ongelmistaan lääkärille. Lääkäri pistää lähetteen osastolle, jolloin poikaystävä joutuu sairaslomalle ja saapi sairaspäivärahaa, jolla sitten maksaa sairaskulut jne. Osastolla on muita samantyyppisiä masentuneita ihmisiä ja siellä hoidetaan pää kuntoon niin sanotusti. On keskusteluryhmiä, hoitopalavereita, ja aamuisin tarvittaessa annetaan vaikka masennuslääkettä tai jtn.. Siellä näkee tosihuonokuntosia ihmisiä, joten saattaa mieli piristyä kun huomaa ettei omat asiat olekaan kovin huonosti.

Äänestä

..auttaa ehkä jos jotenkin voisit osoittaa hänelle että on tarvittu, arvostettu ja sellaista... Jotenkin vaivihkaa, ehkä kysymällä mielipidettä, olemalla kiinnostunut tämän ajatuksista, pyytämällä apua jossain.. jotain tuollaista...

Äänestä

kouluajoilta.

Olen masennuksen takia eläkkeellä ja elämä on todella kurjaa ja yksinäistä.

Minulle ei terapiasta ole ollut paljoa apua. Hyvä luotettava ystävä olisi minusta parasta mitä voisi kuvitella.

Äänestä

Masennus ei välttämättä näy poikaystävästäni päälle päin. Hän on uskoutunut minulle näistä asioistaan (josta olen hyvin kiitollinen) ja sanoo että alakulous ja pelko ja mitättömyyden tunne sun muut vaivaavat häntä pitkin päivää, vaikkei sitä välttämättä huomaisikaan. Välillä kuitenkin tulee tilanteita jolloin tuntuu vain ettei jaksa jolloin "esirippu" avautuu ja näkee kuinka hänen on paha olla. Minä olen kuunnellut ja tukenut, valitettavasti se ei välttämättä riitä, mutta...

...näillä eväillä yritämme eteenpäin. Toivottavasti asialle löytyy parannusta :)
Kiitos neuvoista ja jaksamista teille kaikille!

Äänestä

Kai ajalla on paranta vaikutus tuohonkin. Mäkin olin koulukiusattu ja kesti muutaman vuoden nousta suosta. Nykyään tuntuu jo paremmalta kuin silloin joskus.

Äänestä

Kuulostaa että sinulla on varsin hyvä poikaystävä! En tiedä kauanko olette tunteneet, mutta luulen että ajan myötä poikaystäväsi huonommuuden tunne vähenee. Olisi kuitenkin hyvä jos voisitte käydä vaikka terapeutilla keskustelemassa sillä negatiiviset ajatukset tulisi pystyä kääntämään positiivisiksi.

Tämä ei ehkä suoraan liity tähän, mutta muistakaa että jos kohtelette toisia ihmisiä hyvin niin ne asiat palkitaan. Jos poikaystäväsi kohtelee kanssaihmisiään hyvin niin uskon että myös pitävät hänestä ja ehkä voisivat kertoa hänelle sen. Minullakin on huono itsetunto yksinäisyyden vuoksi, välillä tunnen olevani ihan nolla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


haluan tukea kirjoitti:

Poikaystävälläni on varsin huonot muistot kouluajoiltansa. Hän koki itsensä hyvin yksinäiseksi ja hän joutui myös olemaan koulukiusaajien kohteena.

Tällä on ymmärrettävästi vaikutuksia nykyisyyteen. Poikaystävälläni on huono itsetunto. Hän ei tunne olevansa haluttu mihinkään seuraan ja on vain kiitollinen siitä, että minä tahdon hänen kanssaan olla. Nykyään hänellä on monia ystäviä. Hän tuntee olevansa täys surkimus ja osaamaton, mikä ei todellakaan pidä paikkansa.

Yksinäisyys nuoruuden ajoilta painaa häntä yhä. Silloin hänelle mietittiin jopa koulun vaihtamista kiusaamisen vuoksi ja terapeutin kanssa hän oli myös tekemisissä.

Kuinka voisin auttaa häntä nyt? Kuinka saisin hänen itsetuntonsa kohoamaan? Entä miten purkaa menneitä? Onko ainoa vaihtoehto terapia? Vaan eivätkö ne ole kalliita...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu