Miten eri tavalla me ihmiset käsittelemmekään asioita. Perhepiirissäni oli kuoleman tapaus hiljattain. Isämme kuoli. Hän sairasti vakavaa sairautta ja osasimme tietyllä tavalla varautua kaikkein pahimpaan. Minä aloin itkeä "valmiiksi" jo kun sairaus ilmeni ja kerrottiin, ettei toiveita paranemisesta ole. Miesystäväni ei ymmärtänyt, miksi itken "jo nyt".
Olen saanut aikaa olla yksin suruni kanssa isän kuoleman jälkeen. Toisaalta tunnen, että hän on jättänyt minut liiankin yksin. On mennyt päiviä ilman minkäänlaista kontaktia minuun. Pienetkin seikat ovat estäneet tapaamisemme. En voi sille mitään, että minulla on hyvin paha mieli.
Minun olisi pitänyt pitää yhteyttä - näin minulle sanottiin. Minä olen hyljännyt hänet. Onko tämä suhteen mittari? Eikö ihminen surunsa keskellä voi päästää lähelleen kuin tarpeeksi läheiset ihmiset? Sellaiset, jotka ymmärtävät ja tukevat sinua.
Miesystäväni jää pois hautajaisista. Osaksi siksi, että lapseni tulevat, totta kai, isoisänsä hautajaisiin.
Minä olen täysin ymmälläni. Sain puhelinsoiton, osanoton, kun isäni kuoli. Sen jälkeen pitkä hiljaisuus. Odotin, että hän soittaa äidilleni yms. ja kysyy jotakin. Ei. Ei yhtään mitään.
Ovatko miehet toisenlaisia tukijoita tai surijoita kuin me naiset?
Kuolema on kriisi myös parisuhteelle
9
1174
Vastaukset
- varmasti
suree omalla tavallaan.ehkä miesystäväsikin suree mutta ei miehiseen tapaan osaa sitä näyttää.ehkä hän ei tiedä mitä sanoa sinua lohduttaakseen,ehkä se on niin että hän ei osaa asettua asemaasi.olen itse ainakin tavannut tuota monen miehen kohdalta.rakkaani kuoli jokin aika sitten ja esim veljeni ei osannut sanoa minulle mitään.hän on ollut puhumaton siitä lähtien.se on hänen luonteensa,ei turhista jorista.hänen suhtautumisensa minuun ei ole kuitenkaan muuttunut,hän ei vaan puhu kuolleesta rakkaastani.tiedän että hänellä on myös ikävä miestäni mutta hän ei vaan halua miehiseen tapaansa näyttää sitä meille muille.tässä vaan yksi esimerkki.
jokainen suree omalla tavallaan ja se on aivan normaalia,luulen että hänestä tuntuu että hän ei osaa lohduttaa sinua surussasi.mikset kertoisi hänelle miltä sinusta tuntuu?puhuminen ja avoimuus kaikista asioista,vaikeistakin kuten tuskasta ja surusta on kuitenkin aika tärkeää parisuhteessa.puhu hänelle!se voisi helpottaa häntäkin ja aivan varmasti se helpottaisi sinua.jaksamista sinulle! - on oppinut
lohduttamaan ja huomioimaan suruani. Pakostakin, sillä muutaman vuoden sisällä on ollut jo monet hautajaiset. Alkuun hän ei ymmärtänyt miksi surin ensin etukäteen ja sitten vielä jälkikäteen... Olen hänelle kertonut aina miksi minä suren näin. Miksi minua itkettää, miksi sitä ja tätä. Olen avoimesti kertonut tuntemuksistani. Pikkuhiljaa mieheni on oppinut ymmärtämään minua. Hän on koko sydämestään tukenani silloin kun on surun aika. Toivottavasti osaan olla hänen tukenaan, kun hänelle joskus tulee vastaan surun aika.
Meillä ihmisillä on kaikilla niin omalaatuiset kuviomme, että vaikea on tietää toisen ajatuksia, ellei niistä avoimesti toiselle kerrota. - Aloittaja Nimetön
vain suremaan. Kun odottaa jotakin, ja silti haluaa olla yksin. Kun toinen tuntuu liian vieraalle, jotta hänelle voisi paljastaa sielunsa. Kun on vaikeuksia (ei lapset ja mies yhtäaikaa edes juhliin) niin on vielä vaikeampaa olla.
Asia painaa minua. Loukkaa sekin, että MINUN olisi pitänyt pitää yhteyttä. MINÄ olen hyljännyt hänet.
Tähänkö kaikki kaatuu? Perhepiirissäni on monta kriisiä yhtä aikaa ja kaikki ikään kuin pongahtavat esiin silloin, kun meidän pitäisi pystyä ja osata tukea toisiamme.
On vaikeaa.- saat surra
älä välitä minä olen joutunut luopumaan lapsestani ja sen myötä tuli monta monituista riitaa ja turhaa paskaa omien sisarusteni ja sukulaisteni kanssa,siinä tilanteessa kun ihmiset näyttävät oman raadollisuutensa ja itsekkyytensä oikein hyvin.
Kun eteen tulee läheisen menetys niin se joka ei sitä ole kokenut ei myöskään osaa suhtautua sen kokeneisiin oikein,mutta jokaisella se on edessään aivan taatusti.
Jokainen suree ja jokaisen tulee antaa surra surunsa omalla tavallaan ,minullekkin sanottiin 2 kuukautta lapseni menetyksen jälkeen että etkö sinä jo nyt ole päässyt siitä irti,kuvitelkaa.
Kaikkein paras neuvo minkä sain oli se että tee vain sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä ja jos ei huvita älä tee mitään,itke jos itkettää ja naura jos naurattaa,älä kuuntele muita jos he eivät osaa kuunnella sinua,ole hivenen itsekäs.
Toivottavasti miehesi ajatusmaailma muuttuu joskus.
Kuolemaa saa ajatella itsekseenkin ei se tee ihmisestä hullua eikä jätä ihmistä siihen kiinni,se on vaan sellainen asia joka pyörii mielessä vaikka joskus haluaisikin siitä pois,lapseni menettäneenä mietin asiaa joka päivä ja noin viidentoistaminuutin välein,niin ja en koe itseäni mitenkään pöhköksi.Ja jos joku ei pidä minusta hän saa mennä. - alkuperäinen nimetön
saat surra kirjoitti:
älä välitä minä olen joutunut luopumaan lapsestani ja sen myötä tuli monta monituista riitaa ja turhaa paskaa omien sisarusteni ja sukulaisteni kanssa,siinä tilanteessa kun ihmiset näyttävät oman raadollisuutensa ja itsekkyytensä oikein hyvin.
Kun eteen tulee läheisen menetys niin se joka ei sitä ole kokenut ei myöskään osaa suhtautua sen kokeneisiin oikein,mutta jokaisella se on edessään aivan taatusti.
Jokainen suree ja jokaisen tulee antaa surra surunsa omalla tavallaan ,minullekkin sanottiin 2 kuukautta lapseni menetyksen jälkeen että etkö sinä jo nyt ole päässyt siitä irti,kuvitelkaa.
Kaikkein paras neuvo minkä sain oli se että tee vain sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä ja jos ei huvita älä tee mitään,itke jos itkettää ja naura jos naurattaa,älä kuuntele muita jos he eivät osaa kuunnella sinua,ole hivenen itsekäs.
Toivottavasti miehesi ajatusmaailma muuttuu joskus.
Kuolemaa saa ajatella itsekseenkin ei se tee ihmisestä hullua eikä jätä ihmistä siihen kiinni,se on vaan sellainen asia joka pyörii mielessä vaikka joskus haluaisikin siitä pois,lapseni menettäneenä mietin asiaa joka päivä ja noin viidentoistaminuutin välein,niin ja en koe itseäni mitenkään pöhköksi.Ja jos joku ei pidä minusta hän saa mennä.Minun "lapseni" joutui hiljattain lievän pahoinpitelyn kohteeksi. Aivan sivullisena ja viattomana, joka nyt "sattui olemaan tiellä". Tulin ajatelleeksi tätä maailman pahuutta. Miten meidän nuorison käy? Suurin osa heistä on kunnollisia, mutta he saavat kärsiä nahoissaan häiriköiden takia.
Mietin myös sitä, että varjelus oli poikani kohdalla läsnä. Olisi voinut, lyöjän huomioon ottaen, tulla pahempaakin jälkeä.
Kaikki tämä vielä suruaikana. Oman lapsen menetys on varmaan pahinta, mitä ihmistä voi kohdata. Olen pahoillani puolestasi.
He, jotka eivät ymmärrä, mitä on surra ja olla maassa, tulevat joskus käymään asiat itsekin lävitse. Tekisi mieli sanoa, että näin olisi jopa oikeudenmukaista.
Voimia ja enkeleitä.
- 2 kertainen suru
Meillä kävi niin, että mieheni oli koko ajan tukena, silloin kun saimme tietää, että isäni sairastui syöpään ja sitten kun 2kk kuluttua isäni menehtyi.Meidän välit paranivat entistään ja puhuimme yöllä usein asiasta, koska illalla kun menin nukkumaan: isäni pyöri mielessäni.Puhuimme isästäni ja lapseni papasta aina, kun vaan minä halusin ja mieheni kuunteli.
Nyt kun äitini joutui leikkaukseen, niin puhuimme ja itkin.Mieheni "käski " soittamaan sairaalaan, että miten siellä jaksellaan.
Olimme koko ajan tietoisia äitini voinnista ja valvistimme itseämme siihen pahempaan lopputulokseen;niinhän siinä kävi äitinkin kuoli.
Minun vanhempieni kuolema alle vuodessa, niin lähensi meitä ja kasvatti meitä vielä ennemmän yhteen.Puhu isästäsi ja kerro, mikä sinua painaa mieltäsi miehesi suhteen, niin ehkäpä jokin ratkaisu löytyy.Voimia sinulle!!- alkuperäinen nimetön
mieheltäsi. Minä en ole voinut jakaa suruani noin.
Kaunista tulevaisuutta eteenkinpäin. Surun aikana on ihana asia, jos omistaa läheisen, jonka olkapäätä vasten itkeä ja jolle puhua.
Voimia!
- ystäväni
Kuten aiemmin olen kirjoittanut niin ehkäpä miehesi on edelleen hämillään kaikesta tapahtuneesta eikä "olevinaan" osaa suhtautua sinuun ja suruusi omasta mielestään oikein.Ehkäpä hän vaan varoo ettei loukkaa sinua,ettet saa lisää mielipahaa hänen sanoistaan tai teoistaan ja siksi käyttäytyy noin.Tai luulee "tunkeutuvan" liian lähelle sinun suruusi vaikka sinä haluat hänet lähelle.Sano se hänelle!
Kerro hänelle miten tunnet hänen suhtautumisen sinuun ja suruusi,kerro että olet ihmeissäsi,jutelkaa ja antakaa molemmille aikaa. - vuotta...
on kulunut äitini sairastumisesta ja kuolemasta. Jo äidin sairaalassaoloaikana (7 vk) sain viitteitä, että mieheni - takana yhteistä taivalta 10 vuotta - ei ole niitä empaattisimpia ihmisiä. Ymmärsin kyllä, että häntä ahdistaa sairaan vuoteen ääressä istumiset, enkä häneltä sitä odottanutkaan. Kun äiti sitten lähti, tunsin jääväni niin yksin... Yritin kertoa fiiliksistäni, mutta huomasin, ettei mies ymmärrä ; jotenkin osasin odottaakin tätä - mutta silti se sattui! Hautajaiset olivat kolme viikkoa myöhemmin, ja sen päivän iltana mies antoi ymmärtää, että turhaan siinä kuljen silmät vetisinä ja parun - elämä jatkuu.
Asioista on puhuttu ja puhuttu - mutta yhä vaan se hiertää välissämme, vaikka äidistä johtuva suru on tietenkin jo helpottanut. Sanotaan, että mikä ei tapa, vahvistaa... Ikävä kyllä se on tehnyt minusta kovan miestäni kohtaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614218Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653446Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541796Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251663Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971430Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132928Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235858en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115835Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18804