mitä tehdä kun

tasan yx elämä,ja se on sun.tee niinkuin sydän sanoo,ja mene! ei ne sun lapset siihen kuole,aika korjaa,ja lapsetkin huomaa mikä oli parasta.huonossa suhteessa kaikki tukehtuu.paa toimeks !!!!!!!!

pysymään uskollisena, et varmaan halua satuttaa lastesi toista vanhempaa.

Parisuhdetta on hoidettava alusta alkaen eikä saa sen "arjen" tulla liikaa rutiiniksi. Järjestäkää enemmän toisillenne aikaa, viekää lapset hoitoon ja menette vaikka ulos syömään, muistelemaan toistenne hyviä puolia ja juttelemaan. Oletteko molemmat "kyllästyneet"? Täytyy muistaa, että suhteessa on aina kaksi ihmistä ja on katsottava myös itseään peiliin eikä vain etsiä toisesta vikoja.

Ehkä olet elämäsi siinä vaiheessa, että olet saavuttanut jo kaiken mistä olet haaveillut, siksi kannattaisi luoda uusia haaveita ja harrastuksia (ei pettäminen), voisitte harrastaa yhdessä jotakin. kokeilette jotain sellaista mistä toinen pitää mutta et ole vielä itse kokeillut, näin saatte enemmän tietoa toistenne tarpeista. Pelkät sanat eivät riitä, varsinkaan naiselle...

Lapset ovat tärkeitä, mutta niin on suhdekin. Kun suhde on kunnossa niin lapsetkin voivat hyvin. He vaistoavat tietämättämme kaiken mitä perheen sisällä tapahtuu.

Opiskelustakin työn ohella voi saada lisäpotkua elämään.

MUISTA, RUOHO EI OLE VIHREÄMPÄÄ AIDAN TOISELLA PUOLELLA!!!!!

Jos petät, kadut sitä myöhemmin ja podet lopun elämääsi huonoa omaatuntoa, tehtyä ei saa tekemättömäksi!

Ilman rakkautta ja hellyyttä,läheistä toisen ihmisen lämpöä,,ei parisuhteeesta tule mitää.Menee ärsytys puolelle ajan kanssa.Ota etäisyyttä ja lähde katselemaan elämää yksinäsi.Uutenn suhteeseen ei ole kiire,,sinkkuna voi hyvin puntaroida asioita ja mitä elämältä haluaa.

Ero on henkisesti alikehittyneiden parisuhteeseen kykenemättömien ihmisten ratkaisu.
Rakkaus ei todellakaan ole helppoa, sen eteen on tehtävä työtä, hyväksyt kumppanisi sellaisenaan ja annat kaiken rakkautesi, ennenkuin huomaatkaan olet onnellinen, pistä itsesi kympillä likoon, ole seksikäs elämänkumppanisi takia ja saat vastakaikua! Jos ei toimi on aika todellakin katsella vihreämpiä niittyjä.

...Kuinka kauan olette yhteisiä polkujanne kulkeneet? Montako lasta olette rakkaudesta toisiinne maailmaan yhdessä saattaneet?
Mitkä ovat pahimmat ongelmanne?
Montako parisuhdetta sinulla on takana ja mihin kaatui nykyistä edellinen?
Panostaako puolisosi itseensä / lapsiinne / talouteenne?

...liitosta puuttuu hellyys.Mikään ei ole niin kamalaa kuin platooninen rakkaus.Minä ainakin toivon joskus pientä hellittelyä ja paijausta,mutta puolisoni ei omaa tunteita sellaiseen.Kauankohan tällaista kulissia jaksaa pitää yllä?!

Kaikki ongelmat alkavat heti, kun toinen alkaa edes pohtimaan eroa tai pettämistä. Silloin on monesti jo "peli menetetty", koska se kertoo että ei itse viitsi tehdä asialle mitään.

Lapset nyt kuuluvat jokaisen ihmisen haaveisiin, mutta jos toinen haaveesi on ollut vain materiaa, niin voisit miettiä mitä merkitystä aineellisella hyvällä loppujen lopuksi on. Köyhänäkin voi olla onnellinen kun sen vain oivaltaa.

Ihminen muuttuu elämänsä aikana, joskus käy niin että parisuhteen osapuolet "kasvavat" eri suuntiin.

Mutta sun on turha yrittää muuttaa toista ihmistä, jos se on ollut lähtökohtasi parisuhteelle, niin et ole ollut valmis parisuhteeseen alunperinkään.

Jos haluat yrittää tehdä kaikkesi suhteesi eteen ja se yrittäminen tekee sinut onnelliseksi, silloin olet oikean ihmisen kanssa.

Mikäli yrität parhaasi ja mikään ei auta - ainoastaan katkeroidut - on parasta vaihtaa kumppania.

Itse olen seurustellut pian 8 vuotta avomieheni kanssa, olemme vasta kihlausasteella, mutta täytyy sanoa, että mutkatonta ei ole ollut suhteemme. On ollut pettämistä, kaukosuhdetta, jättämistä, itkua, naurua, iloa ja intohimoa, anteeksiantoa, vihaa ja rakkautta.

Aina unohdetaan, että suhteessa on aina vähintään kaksi osapuolta. Näillä molemmilla on tunteet osapuolilla on tunteet ja erilaiset tunteet aiheuttavat joko ristiriitoja tai onnea.

ÄLÄ ANNA PERIKSI! Mieti, mitä voit keskustelun lisäksi tehdä. Onko jotain, jota voisit muuttaa suhteessanne? Sillä muista, että et voi muuttaa toista ihmistä - ainoastaan sinä itse voit muuttua.

Jos rakastat kumppaniasi, olet valmis yrittämään.

Muista, että aina et ehkä edes tiedä, että rakastat. Sen näet vasta, kun olet yrittänyt.

Toivottavasti tästä oli apua kaikille suhteessaan painiville.

Hyvää kesän loppua kaikille.

Suoraan sanottuna nuorena valittu kumppani ei välttämättä ole sellainen, jonka kanssa viihtyy loppuelämän. Itse asiassa valinnassa ei siihen aikaan mietitä onko meillä samat arvot, viihdymmekö toistemme seurassa, pystymmekö keskustelemaan. Oli vain tunne "tämä on se oikea" vaikkei ollutkaan. Pitäisi osata molempien myös kasvaa henkisesti ja hienointa on kun se tapahtuu yhdessä. Molemmat tarvitsevat myös omaa tilaa.

Itse en kestäisi enää riitoja täynnä olevassa parisuhteessa tai jos molemminpuolinen kunnioitus on kadonnut. Ja miksi pitäisi tehdä oma elämä vaikeaksi sietämällä kaikkea? Päätös on kuitenkin oma, joten sinunkin pitää tehdä ne itse.

Lapset ovat myös huono syy pysyä yhdessä, sillä lapset kyllä vaistoavat tunnelman. Toisaalta on hirveä nähdä vanhempia, jotka panevat uuden suhteensa lasten edelle. Ei hyväksytä toisen lapsia ja totuushan on suoraan sanottuna itsekkyys/mustasukkaisuus. Tai katsotaan itse vuosikausia uutta juoppoa kumppania eikä mietitä miltä asia lapsesta tuntuu. Lapsi tarvitsee vanhempiaan pienenä, aikuisena huolenpitoyritykset ovat jo hieman turhia.

Itse en onneksi pettänyt aikanaan vaikka sitäkin ajattelin kokeilla, eipä ole ainakaan huono omatunto asiasta vaan suhteen loppu tuli muutenkin, kuten olin aina aavistanutkin!

Teillä on kuitenkin asioista puhuttu, joten on ehkä syytä siirtyä yhdessä sanoista tekoihin ja katsoa tilanne sitten...

nuin helpolla. hakekaa vaikka apua perheneuvolasta ym..minäkin sitä pyysin mutta kumppani näki asiat toisin..

parisuhde on maailman tärkein elementti jonka eteen tulee tehdä kaikkensa.