Naapuri ei enää pelkääkään?

Kun naapurini muutti naapuriini niin potkaisin oven auki kun molemmissa käsissäni oli kassit. Muistan että potku oveen oli tavanomaista kovempi kun kassit oli tosi painavat niin potkuteho ei ollut hyvin kontrolloitu.

Huomasin naapurinaisen ensivaikutelman olevan pelokkaan, nainenhan tekee miehestä ensivaikutelmansa perusteella mielikuvan josta hän ei pääse eroon.

Aluksi hän suhtautui muhun välttelevästi. Emme olleet sanoneet moi toisillemme koskaan ekan 3 kuukauden jälkeen. Sitten kerran hän sanoi moi ja ojensi kätensä ja esitteli itsensä. Jatkoin matkaa sanomatta mitään koska olen tyypiltäni ns. lännen mies kuten ehkä jotenkin kaikista tarkkaavaisimmat ovat tajunneet, että mussa on jotain sankarillista.

Lue vaikka uudestaan tuo kirjoittamani pätkä niin tajuat että olen todellinen sankari.

Olisin voinut aloittaa alusta mutta olin jo katkeroitunut väärintulkituksitulemisen takia! Minulla kun on siilipää ja minua on naiset sanoneet pelottavan näköiseksi. Ei siinä mitään mutta olisin halunnut tutustua tuohon viehättävään naapurinaiseen silloin heti alussa mutta EN ENÄÄ KOSKAAN NYT. Koska tämä nainen on tajunnut, että vaikka olen alle 30wee niin kelläs se on parkkipaikan kallein ja uusin auto? Kellä se on? Hänellä on suora näköyhteys mun autopaikalleni ja olen usein silmäkulmastani nähnyt hänet aamutakissaan juomassa kahvia parvekkeella kesällä, kerran vilahdukselta näin alushousutkin ja katkeruus senkuin lisääntyi. Hyvä kroppa, varmasti hyvä se yksittäinenkin liha-alue.

Hän on siis tajunnut, että en olekaan mikään väkivaltainen pelottavuus kun on nähnyt minua ja autoani ja kun tuli esittäytymään. On varmaan tajunnut, että oma asuntoni on omistusasunto kun hänen tiedän asuvan vuokralla tuossa seinän takana. Oma asuntoni on sentään tilava kaksio 69 neliötä ja hänellä yksiö. Nämä asiat kun on tajunnut niin johan tuli sitten lopulta käsi ojossa suuntaani huomioiden mut kuin olisin pääministeri.

Mutta olen vain se vaatimaton lännen mies, tarkka kunniasta. Mulle tuo naapurinainen on saluunan porttoja asenteensa puolesta. Vai aina samaan aikaan mukamas sattumalta kun lähden töihin pitää tulla ryystämään juomaa suuhun parvekkeelle kun tietää jo aikatauluni kas kun ei ole iltapäivällä parvekkeella koskaan sattumalta kun palailen eri päivinä eri aikoihin ja katsella joko alta kulmain tai olla kuin ei olisi nähdäkseen, valitan me emme tule KOSKAAN lisääntymään keskenämme.

Olen varma kun kohta lähden niin parkkipaikan puolella on tämä viehättävä naisnaapuri juomassa kahviaan parvekkeella. Oli maanantaina, oli tiistaina, ei ollut keskiviikkona, mutta torstaina se sitten taas taitaa olla. Tämä parvekkeeltaani suuntaani vilkuilu kun on jatkunut jo huhtikuusta lähtien.

Sen vielä kerron, että autoni listahinta on hieman päälle 67.000 euroa lisukkeineen, käteisalennus 11%. Muuta en autostani teille kerro mutta kyllä on muutkin naapurit kateudesta kuin eivät huomaisikaan autoani. Sälekaihtimien takaa taas näkee sen minkä he piilottavat minulta, kateus. Kun kävelevät ja katsovat autoriviä niin mikäs auto se saa pään kääntymään? Mikä? Mun auto. Hieno, upea, parempi kuin muilla. Kun autokaupassa kysyivät, että tuleeko auto lainarahalla niin sanoin etten osta koskaan mitään lainalla, säästän ensin rahat valmiiksi ja sitten käteisellä. Mulla kun on pokkaa ja kärsivällisyyttä säästellä kun toiset ajeli nissan primeroillaan nenä pystyssä todeten ettei tuolla ole autoa niin nyt on tilanne sellainen ettei niitä enää naurata ja se naamojen yliherramainen ilmekin on sulanut alamaisten naamailmeisyydeksi näillä naapureillani.

Huvittavaa mutta mä oon nyt tämän talon autokingi ja koko alueen autokingi. Olen nimittäin koko alueen käynyt jalkaisin läpi ja ei ole yhtään kalliimpaa autoa näkynyt kuin omani. Sman mallisarjan autoja on näkynyt 2 mutta ne on tosi vanhoja olleet.