Moi!
Alettiin tuossa kuukausi sitten yrittämään toista lasta. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että tällä kertaa en mieti ja kuvittele raskausoireita, enkä laske mahdollisia tärppipäiviä, enkä käy raskauslaskurissa laskemassa mahdollista laskettua aikaa enkä ylipäätään mieti koko asiaa!!
Vaan ei onnistu! En oo viimiseen kuukauteen tehny mitään järkevää, kun oon pohtinu mahdollista raskautta ja tulevaisuutta kahden pienen kanssa.
Olin jo aivan varma, että nyt tärppäsi kerrasta. Esikoista saatiin odotella toista vuotta ja sen takia tuntui niin huikealta että mä tuun ekasta kierrosta raskaaksi. Mutta niin ne vaan menkat alkoi jo hyvissä ajoin...Jotenkin oli vaan aivan sellanen olo, että raskaana ollaan. Luulis, että yhden raskauden kokeneena olis jo viisaampi!
Mulla ei oikestaa ollu edes vauvakuumetta kun lopetin pillerit enkä tiedä onko sitä nytkään. Eniten harmittaa just se kun toisille se on niin helppoa ja ite joutuu kuukausi toisensa perään pettymään. Tiedän, etten ole ainoa, joka ei heti raskaaksi tule, mutta harmittaa silti. Kaippa ne muistot ekan yrityksestä nousee pintaan.
Millähän sitä pystyis siihen, että ihan oikeesti antais vaan tulla jos on tullakseen ja kun on tullakseen? Pystyttekö te muut yrittäjät olemaan miettimättä?
TJOT ei onnistu!
7
1402
Vastaukset
- jouluodottelija
1.-3. yrityskuukausi olin ihan stressaantunut siitä, että tulin varmaan jo raskaaksi ja mitä mullistuksia se toisi tullessaan. Samalla olin myös (vähän liian hätäisesti) innoissani mahdollisesta raskautumisesta, kroppa alkoi nimittäin kenkkuilla heti yrityksen alettua eli välillä luulin jo olevani raskaana. Ekoina kuukausina en tuijotellut kalenteria tai tietoisesti laskekeskellut päiviä, yritettiin sekstailla suunnilleen oviksen ajankohtana (ilman tikkuilua).
4. ja 5. y.kuukausi menikin sitten vi***untuneessa mielentilassa ja TOSI pettyneenä, kun arvelin olevani jo jotenkin viallinen, kun en raskaudu. Joka paikassa muistutetaan siitä, että ilman ehkäisyä pamahtaa paksuksi...ketun marjat, ei se niinkään ole. Eli hyvinkin masentunut pari kuukautta, eikä yrittäminen kalenterin ja ovistikkujen kanssa enää jaksanut motivoida. Alkoi olla hanskat-naulaa -fiilis (siis huom. vasta näin alkuvaiheessa yritystä sitä, kun ei osaa aina ajatella rationaalisesti).
5. pettymysten täyttämän y.kuukauden jälkeen tajusin (ONNEKSI), että asiat menee niin kuin on mennäkseen, eikä mitkään poppakonstit muuta sitä tosiasiaa. 6. y.kuukauden lähtiessä liikkelle päätettiin ottaa rennommin ja unohtaa koko lapsikuvio hetkeksi ja keskittyä taas muihin päivän askareisiin. Seksiä harrastettiin (puhtaasti arviolta) oviksen aikoihin sekä muinakin aikoina. Lopulta 7. y.kuussa meillä tärppäsi, vaikka olinkin 100varma, että ovis oli mennyt jo (oireet yms. vahvisti sitä) muutama päivä sitten ohi eli en laskenut sen varaan. Olinkin hieman ihmeissäni plussasta, mutta siinä se vaan vahvasti nökötti tikun päässä...kahta tumman punaista viivaa.
En tiedä oliko tästä sepustuksesta mitään apua tilanteeseesi, mutta ymmärrän miltä lapsen yrittäminen tuntuu ja ainakin itelläni vauvakuume paheni joka yrityskuukaudella. Tsemppiä ja toivottavasti onnistaa nopeammin kuin minulla, mutta lopulta se on kuitenkin siitä TJOT:sta kiinni.- äippä 06
Juu tuo sinun kirjoituksesi oli kuin itse olisin kirjoittanut ekan yrityksestä. Meillä myös heitettiin hanskat tiskiin ja hyvä jos edes sekstailtiin. No juurikin silloin sitten esikoinen sai alkunsa.
Kun vaan taas pystyisi olemaan miettimättä. Itse myös koin ihan noi samat eli ajattelin jo ettei lasta tulekaan ja että viallinen olen. Luulisi nyt kun eka lapsi jo valloittaa maailmaa, ettei ainakaan pelkäisi hedelmätön olevansa...kumma vaan tuo mieli, kun tekee tepposet!
Täytyy yrittää ottaa rennosti, eiköhän se joskus tärppää taas. Harmittaa sekin jos menee kesään tai ties mihin tuo raskaus/synnytys. Naurettavaa tämmösestä valittaa kun toiset ei voi saada lasta ollenkaan...mutta on niin kamalaa olla kesällä raskaana kun kaikki menee vähän ohi ja se kesä on niin lyhyt! Ois vaan tullu se huhtivaava niin ei ois tarvinnu kärvistellä ens kesänä. Äh...pitäs nyt vaan olla tyytyväinen että on terve lapsi ja kaikki siten hienosti. - pk1
äippä 06 kirjoitti:
Juu tuo sinun kirjoituksesi oli kuin itse olisin kirjoittanut ekan yrityksestä. Meillä myös heitettiin hanskat tiskiin ja hyvä jos edes sekstailtiin. No juurikin silloin sitten esikoinen sai alkunsa.
Kun vaan taas pystyisi olemaan miettimättä. Itse myös koin ihan noi samat eli ajattelin jo ettei lasta tulekaan ja että viallinen olen. Luulisi nyt kun eka lapsi jo valloittaa maailmaa, ettei ainakaan pelkäisi hedelmätön olevansa...kumma vaan tuo mieli, kun tekee tepposet!
Täytyy yrittää ottaa rennosti, eiköhän se joskus tärppää taas. Harmittaa sekin jos menee kesään tai ties mihin tuo raskaus/synnytys. Naurettavaa tämmösestä valittaa kun toiset ei voi saada lasta ollenkaan...mutta on niin kamalaa olla kesällä raskaana kun kaikki menee vähän ohi ja se kesä on niin lyhyt! Ois vaan tullu se huhtivaava niin ei ois tarvinnu kärvistellä ens kesänä. Äh...pitäs nyt vaan olla tyytyväinen että on terve lapsi ja kaikki siten hienosti.Olipa hauska lukea noista kokemuksista, itse en ole (tietääkseni)vielä raskaana, mutta samantyyppisiä mielialoja on jo ehtinyt täälläkin päin esiintyä. Toukokuussa aloitettiin satunnainen yrittäminen (joskus kortsu, joskus ei)ja sama peli jatkui kesäkuun ajan. Niiden aikana olin välillä vähän paniikissakin, että entä jos olen raskaana ja haluankohan tätä? Nyt heinäkuussa oli jo tomerampi ote, tikutin ovulaatiota ja yritys oli heti päällä, kun ajankohta näytti oikealta. Nyt sitten odotan jo kovasti positiivista tulosta ja tiedän pettyväni, jos kuukautiset alkavat. Aikaa ei ole kulunut tuon enempää, mutta ajatukset ovat ehtineet muuttua panikoimisesta unelmointiin ja mahdollisen pettymyksen kestämiseen...
- emonen
pk1 kirjoitti:
Olipa hauska lukea noista kokemuksista, itse en ole (tietääkseni)vielä raskaana, mutta samantyyppisiä mielialoja on jo ehtinyt täälläkin päin esiintyä. Toukokuussa aloitettiin satunnainen yrittäminen (joskus kortsu, joskus ei)ja sama peli jatkui kesäkuun ajan. Niiden aikana olin välillä vähän paniikissakin, että entä jos olen raskaana ja haluankohan tätä? Nyt heinäkuussa oli jo tomerampi ote, tikutin ovulaatiota ja yritys oli heti päällä, kun ajankohta näytti oikealta. Nyt sitten odotan jo kovasti positiivista tulosta ja tiedän pettyväni, jos kuukautiset alkavat. Aikaa ei ole kulunut tuon enempää, mutta ajatukset ovat ehtineet muuttua panikoimisesta unelmointiin ja mahdollisen pettymyksen kestämiseen...
Minulla oli km heinäkuun alussa ja ensimmäistä täällä vasta yritellään :( On pakko jaksaa ressaamatta, tulisin hulluksi jos miettisin asiaa koko ajan. Puran mieltäni täällä netissä ja muutaman kaverin kanssa joskus jutellaan. Muuten koitan aktiivisesti tehä muita juttuja ja keskittyä kaikkeen muuhun. Seksi maistuu hyvin, ja ovulaatiot ja muut annan olla omissa oloissaan. Minulla auttaa se, etten ole kauheen järjestelmällinen tyyppi, niin kaikenlainen laskeminen tms ei sovi mulle ollenkaan.
- jouluodottelija
äippä 06 kirjoitti:
Juu tuo sinun kirjoituksesi oli kuin itse olisin kirjoittanut ekan yrityksestä. Meillä myös heitettiin hanskat tiskiin ja hyvä jos edes sekstailtiin. No juurikin silloin sitten esikoinen sai alkunsa.
Kun vaan taas pystyisi olemaan miettimättä. Itse myös koin ihan noi samat eli ajattelin jo ettei lasta tulekaan ja että viallinen olen. Luulisi nyt kun eka lapsi jo valloittaa maailmaa, ettei ainakaan pelkäisi hedelmätön olevansa...kumma vaan tuo mieli, kun tekee tepposet!
Täytyy yrittää ottaa rennosti, eiköhän se joskus tärppää taas. Harmittaa sekin jos menee kesään tai ties mihin tuo raskaus/synnytys. Naurettavaa tämmösestä valittaa kun toiset ei voi saada lasta ollenkaan...mutta on niin kamalaa olla kesällä raskaana kun kaikki menee vähän ohi ja se kesä on niin lyhyt! Ois vaan tullu se huhtivaava niin ei ois tarvinnu kärvistellä ens kesänä. Äh...pitäs nyt vaan olla tyytyväinen että on terve lapsi ja kaikki siten hienosti.tietty kyselleet, että ihanko suunnittelitte ton raskauden, kun on niin jännä LA eli jouluna. Mutta kaikille olen sanonut tämän saman eli me halutaan lapsi vuodenajasta riippumatta ja ollaan onnellisia, kunhan se saadaan. Toi suunnittelu kuvio taitaa toimia vain ihmisillä, jotka raskautuu pelkästään miehen näkemällä ;). Jaksa vielä sinnitellä ja vaikka keskittyä enemmän siihen jo olemassa olevaan nappulaan, kyllä se kroppa siitä sitten joku päivä herää. Tsemppiä!
- sex off
Nykyään ku seksiäkään ei kovin usein oo niin väkisinki muistettava että millonka se ovulaatio / parhaat päivät suunnilleen on, tai muuten jää helposti koko yritys. Kumpa voiski unohtaa koko homman ja se varmaan paremmin onnistuiski jos olis edes säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa mutta ton verran kuukaudessa! :/
Etukäteen jo ressaa ja miettii ennen ovista että minä päivinä olis parasta yrittää ja onnistuukohan koko homma just sillon.. ja ku tietää jo siinäki vaiheessa että koko vaivannäkö on TAAS KERRAN kuitenki tod.näk. TURHAA. Niinhän se on ollu jo 16kk. Ja sit taas menee pari viikkoo kärvistellessä ja kytätessä masentavia merkkejä lähestyvistä menkoista, kunnes hanat aukee ja sama paska alkaa JÄLLEEN alusta...Yhtä helvettiä!!
Sentään lohduttaa edes että vihdoin alkaa (toivottavasti) epätietosuus helpottaan ku pääsee/joutuu tässä kuussa tutkimuksiin. - "satunnais" kuume...
Ensimmäistä vaavia odoteltiin alulle miltei vuosi, ei mitenkään yrittämällä yritetty, vaan jätettiin ehkäisy pois ja sovittiin että vauva saa tulla sitten kun on tullakseen. Silloin en hirveästi ressannut koko raskautumisesta, vaikken heti siis raskaaksi tullutkaan.
Kakkosta odoteltiinkin sitten vähän pidemmän aikaa, eli tulin raskaaksi kun esikoinen oli 1v10kk (ehkäisyä ei siis tuossa välissä käytetty olleskaan). Asiaan vaikutti myös ehkä suhtkoht pitkä imetys, minkä lopetin vasta kun poika oli vähän vaille puolitoista vuotias. Tuolla välillä ehdin jo enemmän mietiskellä ja odotella raskaaksi tulemista. Raskaustestejä tein säännöllisen epäsäännöllisesti ja kuvittelin tulevaisuutta kahden pienen kanssa. Välillä olin ajattelematta koko juttua, mietin jopa ehkäisyn aloittamista ja välillä kieriskelin epätoivossa ettei varmasti enään ikänä saada lapsia..
No nyt kakkonen on miltei vuoden ja kuumetta pukkaa kehiin ;) Varovasti ollaan sitä mieltä oltu että jos nyt kolmas vielä tulis niin sitten voitais vauvapuuhailut jättää vähäksi aikaa...Mutta voi että sitä nyt niin toivoo tulevansa pian raskaaksi! :) Jotenkin tämä kuumeilu on ikäänkuin kasvanut lasten lisääntyessä...Saapa vain nähdä miten kauan ottaa, kun vielä tätä nuorempaa imetän, enkä imetystä kuitenkaan vielä haluaisi lopettaa sillä syyllä että tulisin nopeammin raskaaksi.
Mutta tosiaan, kylläpä nuo vauva ja raskautumis jutut pyörii välillä ihan ärsyttävyyteen asti mielessä ;) Ja välillä taas (onneksi) unohtuu ihan kokonaan arjen pyörityksen ansiosta. Nyt siis taas on menossa tämä ihanan kamala "tuskailu" kausi, jolloin silmissä pyörii vain haavekuvat isosta masusta ja pienistä vastasyntyneistä :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2624320Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653524Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1571841Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251726Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991452Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133974Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18879Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235866en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115858