elikkäs.. ex-miehel on todettu määrittelemätön psykoosi. saa tavata lastaan valvotusti kerran viikossa. yksinhuoltajuus penestä pojasta on minulla. ex-mies soittelee häirikköpuheluita. sanonu mm, kato selkäs taa pimeil kujil,mun ei tartte tehä sulle mitää mut joku muu tekee ja hän tekee elämästäni helvettiä. syyllistää ja haukkuu ja yrittää vieläkin manipuloida. lähestymiskieltoa miettiny vakavasti,mut en uskolla koska en tiedä kuinka hän räjähtää siinä tilanteessa ku käräjille mentäs ja mitä tapahtuis sen jälkee..
mielenterveysongelmainen ex-mies
katji85
29
2909
Vastaukset
- nykyaikaa
Onko sinun pakko vastata hänen puheluihinsa? Nykyäänhän kännykkäaikana voi jättää vastaamatta, jos näkee kuka soittaa! Et saisi niin pahaa mieltä itselles. Jos hän taas lähettää tekstareita, joissa uhkailee sinua ja lasta, niin tallenna ne, käyvät todistusaineistona (sairausdiagnoosin lisäksi) lähestymiskieltoa hakiessasi. Ei kenenkään tarvitse pelossa elää ja odottaa, että jotakin hirveätä tapahtuu! Rohkeasti vaan sitä kieltoa hakemaan. Äläkä mene pimeille kujille.
- huhhuijakkaa
Meillä erosta on 10 vuotta ja nyt vasta alkaa mies rauhoittua. PYöri ympärillä, uhkaili, soitteli ja kirjoitteli jatkuvasti.
Pistin täyden radiohiljaisuuden en vastannut puhelimeen, en reagoinut kirjeisiin en näyttäytynyt. Oikeudenkäyntien jälkeen kieltäydyin määrätietoisesti tulemasta enää yhteiseen neuvottelupöytään, sillä se meni miehen yksin huuteluksi ja vouhkaamiseksi.
Kun muutimme mies sekosi täysin. Kierteli, valokuvasi, varjosti ja soitteli. Siinä vaiheessa laitettiin puhelinnumero salaiseksi kun ei enää jaksettu kuunnella aamusta iltaan jatkuvaa pirinää.
Muutaman kerran yritti ottaa uusinnan eroprosessin viranomaisrumbasta, mutta ei onneksi onnistunut kuin hiukan alkuun. Sossut luopuivat nopeasti vuosia sitten eronneen exvaimon hätyyttelystä.
Nyt on kaikki rauhottunu kummasti. Mies ei uhkaile, ei yritä tavoittaa puhelimella, ei hauku, ei kirjoittele... ylellistä. Lapsetkin voivat tavata kun tahtovat eikä isän käytös ole enää niin aggressiivista ja ilkeää kuin tähän asti.
Kovan työn ja vuosia se vaati ja ehkä miehellä lääkityksen tarkistamista, mutta voitonpuolella ollaan. Kohta on lapset täysi-ikäisiä ja kaikki siteet katkeavat exään.- katji85
olen miehelle snonu et poika koskevista asioista hän saa soittaa,mut muista asioista en halua keskustella. ei se puhuminen koskaan jää niihin asioihin mitkä liittyy poikaa..
- Anonyymi
Ei kätkeä riitä lopu koskaan sairaat narsistit
- Monivuotinen helvetti
Toivo vain että ex-puolisosi ei keksi aloittaa kriisikeskuksen ja lastensuojelun hätyyttelyä,koska silloin se hauskuus vasta todella alkaa.Perusteettoman ilmoituksen tekeminen ei ole rikos joten sitä voi harrastaa kuka tahansa halutessaan .Ensin alkaa ensi soida puhelin vaikka keskellä yötä ja tilanne tullaan toteamaan kotikäynnein kellonajasta riippumatta.Ensin tulevat kriisikeskuksen työntekijät ja sitten lastensuojelun.Lastensuojelulla on velvoite selvittää sopivuutesi vanhemmaksi esim.kuulemalla lastasi,vaikka väkisin!Ja he todellakin tulevat puuttumaan perheesi arkeen.Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen eri instansseilla ei ole mitään yhteisiä toimintaverkostoja,joten mahdolliset miehesi terveydentilaan liittyvät asiat jäävät taka-alalle ja huomiotta.Miehelläsi on potilaan oikeudet tietojensa salaamiseksi ja lääkäreillä vaitiolovelvoite.
Oma puolisoni on viettänyt useita jaksoja psykl.suljetulla osastolla.Ja kuten asiaan kuuluu,unohtaa välillä lääkityksensä mikä vaikuttaa mm.persoonallisuuteen ja sitä kautta käytökseen erittäin vahvasti.Psykiatrinen hoitokin perustuu omaehtoisuuteen mikäli potilas ei suoranaisesti ole uhkaksi kenellekkään (Fyysisesti).Valitettavasti asia koskee niin pientä marginaaliryhmää ettei se poliittiseti(=taloudellisesti)ole kenenkään intresseissä,joten ......
Lapseni ovat vielä nuoria joten nähtäväksi jää kauanko pinna kestää ennenkuin joudun lööppeihin... Oliko mies normaali seurusteluaikoina ? En usko. Oma vikasi.
- katji85
mies muuttui vasta siinä vaiheessa kun raskaudesta oli puoliväli mennyt.. omat lapsuuden traumat puhkesi esiin.. ja psykoosi tuli,kun poika syntyi... ilman oman lapsen syntymää hänellä ei välttämättä olisi mielenterveysongelmia... tänään piti pojan nähdä isääsää valvotussa tapaamisessa mut ei pojan isä mennyt tapaamiseen.. ku pääsis koko ihmisestä eroon...
- hyvää..--..--
katji85 kirjoitti:
mies muuttui vasta siinä vaiheessa kun raskaudesta oli puoliväli mennyt.. omat lapsuuden traumat puhkesi esiin.. ja psykoosi tuli,kun poika syntyi... ilman oman lapsen syntymää hänellä ei välttämättä olisi mielenterveysongelmia... tänään piti pojan nähdä isääsää valvotussa tapaamisessa mut ei pojan isä mennyt tapaamiseen.. ku pääsis koko ihmisestä eroon...
Minun mieheni sairastui paranoidiseen skitsofreniaan ollessani raskaana ja erosimme lapsen ollessa 6kk vanha. Psykoosissa mies on väkivaltainen ja sairaanloisen itsekeskeinen sekä harhainen. Lääkityksessä mies on kuin kuka tahansa kadun tallaaja. Hänellä on ollut unohdetun, vähennetyn lääkityksen ja erikoisstressin vuoksi 7 psykoosijaksoa myös lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Minä sain yksinhuoltajuuden, ja miehen rooli on ollut pojan elämässä kerran 1,5 viikossa parin tunnin mittainen tappaaminen, jossa minä olen aina läsnä ja jossa isä leikkii lapsen kanssa, mutta ei hoida mitään muuta, kuten tarjoa ruokaa, käytä vessassa, ulkoile. Minä en haluaisi miestä asuntooni, mutta minulle ei tarjottu muuta toteutettavissa olevaa mahdollisuutta lastenhuollosta. Ainut toinen vaihtoehto olisi ollut 14km päässä oleva tapaamisolohuone, jonka käytöstä olisi pitänyt maksaa ja johon minulla olisi mennyt yli 5 tuntia tunnin tapaamiseen.
Mies käyttäytyy hyökkäävästi kun hänellä menee huonosti ja muuten taas ei kovan lääkityksen vuoksi oikein ole kiinnostunut pojastaan tai on jatkuvasti hyvin väsynyt. Minä en voi antaa hänelle anteeksi kaikkea sitä pahaa mitä minulle tapahtui meidän yhdessäolomme aikana, ja lapsi kyllä jo aistii tämän. Tilanne on kaikin puolin stressaava ja olenkin pohtinut ulkomaille muuttoa, jotta elämästä tulisi helpompaa.
Virkavalta tietysi tekee parhaansa, mutta se on tavallaan voimaton. Suomessa suojellaan vanhemman oikeuksia hyvin paljon. Miehen uhkaillessa olen soittanut poliisit ja kyllä tilanteeseen aina reagoidaan. Mitään ei kuitenkaan pysyvästi muutu. Lähestymiskielto poistuisi heti miehen voidessa paremmin ja uuden hakemiseen menee aikaa jota minulla ei ole.
Tsemppiä.. Erotessamme kuvittelin että elämä ei enää voi huonommaksi mennä ja ero olikin lopulta ehdottomasti paras ikinä tekemäni ratkaisu! - Herättäkää !
hyvää..--..-- kirjoitti:
Minun mieheni sairastui paranoidiseen skitsofreniaan ollessani raskaana ja erosimme lapsen ollessa 6kk vanha. Psykoosissa mies on väkivaltainen ja sairaanloisen itsekeskeinen sekä harhainen. Lääkityksessä mies on kuin kuka tahansa kadun tallaaja. Hänellä on ollut unohdetun, vähennetyn lääkityksen ja erikoisstressin vuoksi 7 psykoosijaksoa myös lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Minä sain yksinhuoltajuuden, ja miehen rooli on ollut pojan elämässä kerran 1,5 viikossa parin tunnin mittainen tappaaminen, jossa minä olen aina läsnä ja jossa isä leikkii lapsen kanssa, mutta ei hoida mitään muuta, kuten tarjoa ruokaa, käytä vessassa, ulkoile. Minä en haluaisi miestä asuntooni, mutta minulle ei tarjottu muuta toteutettavissa olevaa mahdollisuutta lastenhuollosta. Ainut toinen vaihtoehto olisi ollut 14km päässä oleva tapaamisolohuone, jonka käytöstä olisi pitänyt maksaa ja johon minulla olisi mennyt yli 5 tuntia tunnin tapaamiseen.
Mies käyttäytyy hyökkäävästi kun hänellä menee huonosti ja muuten taas ei kovan lääkityksen vuoksi oikein ole kiinnostunut pojastaan tai on jatkuvasti hyvin väsynyt. Minä en voi antaa hänelle anteeksi kaikkea sitä pahaa mitä minulle tapahtui meidän yhdessäolomme aikana, ja lapsi kyllä jo aistii tämän. Tilanne on kaikin puolin stressaava ja olenkin pohtinut ulkomaille muuttoa, jotta elämästä tulisi helpompaa.
Virkavalta tietysi tekee parhaansa, mutta se on tavallaan voimaton. Suomessa suojellaan vanhemman oikeuksia hyvin paljon. Miehen uhkaillessa olen soittanut poliisit ja kyllä tilanteeseen aina reagoidaan. Mitään ei kuitenkaan pysyvästi muutu. Lähestymiskielto poistuisi heti miehen voidessa paremmin ja uuden hakemiseen menee aikaa jota minulla ei ole.
Tsemppiä.. Erotessamme kuvittelin että elämä ei enää voi huonommaksi mennä ja ero olikin lopulta ehdottomasti paras ikinä tekemäni ratkaisu!on kyllä tullut mieleen että eiköhän tää ole nyt nähty....
Puolison kuolemasta olisi varmasti selviytynyt helpommin.NYt on siis niin että se tutun näköinen ihminen johon aikoinaan rakastui,onkin ihmisenä persoonallisuushäiriöiden takia aivan joku muu hirvitys jota ei pääse karkuun !Kammottava tilanne jota ei pääse ehkä koskaan ennenkuin kuolema erottaa. - kokenut myös
katji85 kirjoitti:
mies muuttui vasta siinä vaiheessa kun raskaudesta oli puoliväli mennyt.. omat lapsuuden traumat puhkesi esiin.. ja psykoosi tuli,kun poika syntyi... ilman oman lapsen syntymää hänellä ei välttämättä olisi mielenterveysongelmia... tänään piti pojan nähdä isääsää valvotussa tapaamisessa mut ei pojan isä mennyt tapaamiseen.. ku pääsis koko ihmisestä eroon...
mies muuttui pian perheen perustamisen jälkeen. Sitä ennen oli kuin kuka tahansa. Yleensä jopa oikein sympäättinen. Kukaan ei vuosiin edes uskonut, että puhuin totta kun yritin kertoa perhehelvetistä.
Meidän
Virkavalta tai muutkaan viranomaistahot eivät voineet puuttua kun mies ei itse hakenut apua. Meillä on yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus niin kovin suojattu asia, ettei toiselle voi hakea edes apua vastain tämän tahtoa.
Ero oli elämäni paras ratkaisu ja vuosi vuodelta on tilanne parantunut. Monissa tapauksissa "oikean valinnan" paikka ei suinkaan ole suhteen alussa, vaan se tulee ajankohtaiseksi paljon myöhemmin. Monissa psyykkisissä jutuissa jokin oman perheen perustamiseen liittyvä juttu laukaisee sairauden ja siitä alkaa perhehelvetti. Silloin on aika tehdä oikea valinta. - Erosta 8 kk
kokenut myös kirjoitti:
mies muuttui pian perheen perustamisen jälkeen. Sitä ennen oli kuin kuka tahansa. Yleensä jopa oikein sympäättinen. Kukaan ei vuosiin edes uskonut, että puhuin totta kun yritin kertoa perhehelvetistä.
Meidän
Virkavalta tai muutkaan viranomaistahot eivät voineet puuttua kun mies ei itse hakenut apua. Meillä on yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus niin kovin suojattu asia, ettei toiselle voi hakea edes apua vastain tämän tahtoa.
Ero oli elämäni paras ratkaisu ja vuosi vuodelta on tilanne parantunut. Monissa tapauksissa "oikean valinnan" paikka ei suinkaan ole suhteen alussa, vaan se tulee ajankohtaiseksi paljon myöhemmin. Monissa psyykkisissä jutuissa jokin oman perheen perustamiseen liittyvä juttu laukaisee sairauden ja siitä alkaa perhehelvetti. Silloin on aika tehdä oikea valinta.on tilanne parantunut sikäli että puoliso ei sotke enää raha-asioita mutta kyllä kiusaa tekee!Puheliterroria,poliisi,kriisipäivystys,lastensuojelu,sukulaiset,työkaverit,jne.Kerran lapset katosivat pihalta,äiti oli hakenut mukaansa pihalta ilmoittamatta minulle.Sairastui muuten toisen lapsemme syntymän jälkeen 7 vuotta sitten.Ensin luultiin norm.masennukseksi mutta sitten tuli psykoosit...
- Anonyymi
kokenut myös kirjoitti:
mies muuttui pian perheen perustamisen jälkeen. Sitä ennen oli kuin kuka tahansa. Yleensä jopa oikein sympäättinen. Kukaan ei vuosiin edes uskonut, että puhuin totta kun yritin kertoa perhehelvetistä.
Meidän
Virkavalta tai muutkaan viranomaistahot eivät voineet puuttua kun mies ei itse hakenut apua. Meillä on yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus niin kovin suojattu asia, ettei toiselle voi hakea edes apua vastain tämän tahtoa.
Ero oli elämäni paras ratkaisu ja vuosi vuodelta on tilanne parantunut. Monissa tapauksissa "oikean valinnan" paikka ei suinkaan ole suhteen alussa, vaan se tulee ajankohtaiseksi paljon myöhemmin. Monissa psyykkisissä jutuissa jokin oman perheen perustamiseen liittyvä juttu laukaisee sairauden ja siitä alkaa perhehelvetti. Silloin on aika tehdä oikea valinta.Vaikka tämä on vanha keskustelu, voin allekirjoittaa tämän todella!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka tämä on vanha keskustelu, voin allekirjoittaa tämän todella!
Kannattaisko lopettaa se pelleily "yksinhuollolla ja elatuksella" siis ketjun aloittajan- ja "lähivanhemman" tehtävänä ihan lain mukaan pitää yhteyttä- ja huolehtia lapsen tapaamisoikeudesta- ja yhteydenpidosta muualla asuvaan lapsen vanhempaan..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaisko lopettaa se pelleily "yksinhuollolla ja elatuksella" siis ketjun aloittajan- ja "lähivanhemman" tehtävänä ihan lain mukaan pitää yhteyttä- ja huolehtia lapsen tapaamisoikeudesta- ja yhteydenpidosta muualla asuvaan lapsen vanhempaan..
Ei ole. Laissa ei sanota, että lähivanhemman pitää huolehtia lasten taoaamisoikeudesta etävanhempaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole. Laissa ei sanota, että lähivanhemman pitää huolehtia lasten taoaamisoikeudesta etävanhempaan
Kyllä on
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä on
Ei ole
- Neuvoton äitileijona
Olen epäillyt ex-miehelläni persoonallisuushäiriötä siitä saakka kun odotin ensimmäistä lastamme, jolloin henkinen julmuus tuli osaksi perhettämme. Silloin masennuin pahasti ja mielialalääkityksen lopetin vasta vuosi sitten. Ennen eroa kävimme parisuhdeterapiassa ja mieheni silloin (eron pelossa) oli valmis aloittamaan oman yksilöterapiansa. Erosin kauniista lupauksista huolimatta, koska en voinut enää uskoa parempaan. Olin tutustunut paljon narsismista kertovaan kirjallisuuteen, ja kauhukseni ymmärsin, että hän tuhoaa lopulta minut kuitenkin (jos siis en olisi eronnut).
Lapset ovat olleet vuoroviikoin isällään, ja kaikki on mennyt tähän asti hyvin (erosta yli kaksi vuotta). Viime keväänä esikoiseni (7v) alkoi vastustamaan isän luokse lähtöä, ja kuukausi sitten alkoivat painajaiset, pelot ja itkut. Sanoin lapselleni, että ei sinun ole pakko mennä isän luokse. Lapsi rauhottui, kunnes isälle puhuessani tilanteesta, isä alkoi raivoamisen, jota nyt on kestänyt tosiaan jo kuukauden. Lapselle hän selitti, että lapsi ei saa enää lainkaan tulla isän luokse, ei edes pihalle tapaamaan kavereitaan, oli siis suuttunut lapselle ja pohdiskeli, että kuinka hän nyt voi enää lapseen suhtautua. Eli sanalla sanoen, suuttui lapselle, koska lapsella oli paha mieli ja uhkaili jättämisellä!!! Lapsi sanoo kieltäytymiseensä syyksi sen, että ikävöi niin kovasti äitiä. Esikoinen on nyt aloittanut olemaan isällään vain joka toinen viikonloppu (nuorempi edelleen vuoroviikoin), ja viimeksi eilen hain lapset pois koska esikoinen ei pystynyt siellä ikävänsä vuoksi olemaan. Nuorempikin (4v) halusi lähteä mukaani, ja isä takertui nuorempaan itkien. Ihan kauheaa...
Lasteni isä ei kykene olemaan lapsilleen aikuisena tukena. Arjen hän hoitaa mallikelpoisesti ja kovasti arvostelee minun tapaani pyörittää arkea. Tunneilmasto on kuitenkin mielestäni vääristynyt ja pelkään mitä henkisiä tuhoja hän vielä lapsilleni aiheuttaa.
Kuten kaikki narsismista kuulleet tietävät, tällainen ihminen pystyy antamaan itsestään TODELLA miellyttävän vaikutelman. Niin myös mieheni. En tiedä mitä teen. Diagnoosia narsismista ei ole, koska yksilöterapiaansa hän ei koskaan aloittanut.
Neuvoja kiitos!!!- katji85
ja jaksamista teille kaikille samojen asioiden kanssa painiville... itse yritän lujasti uskoa et ex-mies jossain vaiheessa jättäisi rauhaan...
- Anonyymi
Varmaan molemmat?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaan molemmat?
Sinulla!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla!
Knulla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Knulla?
Sinulla!
- Anonyymi
Hyvä puhua asiasta lastenvalvojan kanssa eli sosialityöntekijän.Hänhän on olemassa koska isä tapaa lastan valvotusti Eli sosialiviraston tiloissa. Numeron aina voi vaihtaa salaiseksi. Kuin joka puhelimessa on puhelun estot.Viestit sama. Viestit tulee ,mutta ei pipaa,ainakin mun vanha puhelin. Puhelu näkyy se ei hälytä.Poistan vain viestit lukematta,Hyvin yksinkertaista. Sosialivranomaiset tukee ihmisiä kaikessa eri elämäntilanteet ikään katsomatta.Sinne voi ihan 12 vuotias lapsikin mennä ja tulee kuluksi!
- Anonyymi
Liikutko pyörätuolilla? Siis kun usein puhut tarvitsevasi ulkopuolisen apua sellaisessa asiassa, mikä yleensä onnistuu hoitaa, jos ei ole liikunta- tai muulla tavalla rajotteinen.
- Anonyymi
Väkivalta on viimeinen ratkaisu. Täytyy aina olla raujanomaiset keinot
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väkivalta on viimeinen ratkaisu. Täytyy aina olla raujanomaiset keinot
Hienoa - koska toimit?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa - koska toimit?
Jatkuvasti
- Anonyymi
Asia ei liity viranomaisiin, koska sinulla ei ole mitään lähestymiskieltoakaan. Kerrot että lapsillasi puhelimissa estot. Ilmeisesti omat lapsesi eivät vain pidä sinusta ja itket netissä asian vuoksi syyttäen siitä viranomaisia.
- Anonyymi
Opettele ensin lukemaan.
Ketjusta on poistettu 32 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1631483Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä261328Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701298Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2151164- 1271096
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3201031Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️2261023- 42959
Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että280938IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel303926