Joo en tiä mihin tämänki laittais odotus, abotrtti vai särkynyt sydän.. voih. Pakko vain kertoo täälä ku ei oo ketää kelle voisi puhua. Nii seurusteltiin poikaystävän kans yli neljä vuotta ja 2 viikko sitte sain tietää että ootan vauvaa. olin kamalan onnellinen ja luulin että poikaystävänikin on. no eilen se lähti juomaan ei oo tullu vieläkään kotiin. tiedän misä se on ja että on pettänyt. Oon varmaa vieläki ihan sekasin ja järkyttynyt että mitä sen voi... Mut eniten mua mietityttää tuo vauva. Miehelle en anna koskaan anteeksi mutta mitä teen vauvan kans. Olen halunnut lasta jo vuoden ja nyt kävi näin. En tiedä pärjäänkä sen kanssa yksin ja olen aika nuori 22 ja ei oo yksin varaa sitä elättää. vanhemminstakaan ei oo apua ne ei ollu onnellisia mun puolesta koska oon muka liian nuori. mietin täsä aborttiakin koska koskaan en anna anteeksi ihmiselle joka tekee raskaanaolevalle tyttöystävälle näin. en vaan tiä miten voisin abortinkaan tehä ja elää sen kans lopun elämää. Halunsin niin vauvaa ja perhettä ja nyt kaikki on palasina. Tiän että raskastaisin vauvaa kaikesta huolimatta yli kaiken mutta en vain tiä jaksanko yksin kaikkia. Onko jollekin käyny samantapasta tai osiasko joku vain auttaa. - anteeksi mahd. kirjotusvirheistä, silmät ihan sumusa-
Niiks
12
1341
Vastaukset
- .....---....
Uskoisin tämän olevan provo. Jos olisi totta, niin tuskinpa netissä nyyhkisi vaan menisi puhumaan ammatti-ihmiselle.
Lastensaannista kannattaa aina puhua niiten "poikaystävien" kanssa etukäteen ja kattoa vähän kenen kanssa sitä yrittääkään.- *voimia'*
En osaa varmaan kauhean hyvin auttaa, koska itselläni asiat toisin. Anteeksi, ei ole tarkoitus pahoittaa mieltäsi lisää..
Täällä saattaa saada kaikenlaisia kommentteja, ja jotkut kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Mitä ikääsi tulee, olen itsekin 22 ja lapsi tulossa :) eli et ole mielestäni liian nuori - tiedän nuorempiakin äitejä, jopa yh-äitejä jotka sinnittelevät lapsensa kanssa eteenpäin.
huomaa, että olet järkevä ihminen ja lapsi on toivottu, koska kirjoitat lapsesta noin ihanasti.
Suomessa on asiat kuitenkin sen verran hyvin, että yh-äiditkin pärjää. Tukea saa etkä ole muutenkaan yksin. on tahoja jotka auttaa, perhesuunnittelu neuvolassakin voit esim.käydä puhumassa tuntojasi, ja kannattaa pohtia kaikkia vaihtoehtoja ennen aborttia, koska se on kuitenkin lopullinen asia. Siis mikäli vielä mietit yhtään aborttia.
Tietenkään kukaan ei voi päättää puolestasi mitä tulisi tehdä, sen tiedät vain itse.
Voimia sulle! - kusipää..
kun sun poikaystävä toi ylempi viesti,älä välitä!!!
mistä olet varma et poikaystäväsi on pettänyt,vai luuletko vaan?
tiedän montakin tapausta missä mies on reagoinut naisensa raskauteen tuolla tavalla et lähteny ryyppäämään pidemmäksikin ajaksi mukamas "miettimään" asioita,ei kuitenkaan pettänyt.ja sitten tullut kotiin ja sanonut että "nyt olen valmis".ehkä itsekästä ja tyhmää ,mutta sellasiahan ne miehet osaa olla=)
uskon omasta kokemuksesta että abortti vaanisi mielessäsi loppuelämäsi, jos sen päätät tehdä!
itse tein 15 vuotiaana knu en millään olisi lasta voinut hoitaa ja vieläkin näen painajaisia siitä (ikää minullaon myös nyt 22) ja toista lasta odotan!
mieheni kanssa on joskus mennyt tosi huonosti vaikka on toinenkin tulossa ja olen miettinyt muuttoa lasten kanssa pois,mutta lopulta aina ollaan selvitty=) kaverini jätti miehensä kun heidän toinen lapsi oli vasta 2viikon ikäine ja e ovat pärjänneet todellä hyvin (hänkin 22v ja vanhin lapsi 4v)
riippuu ihan siitä miten asiaan suhtautuu.positiivisella mielellä niin kyllä se siitä,vaikka saattaakin tällä hetkellä kuulostaa hankalalta!
toivon sulle voimia ja kaikkea hyvää=)!
- lhcjkhik ua
toi kuulostaa tosi ikävältä..en oikeen osaa sanoo mitään järkevää koska onneks itellä asiat toisin. hyvä että tajuat että pettäminen on anteeksiantamaton teko jota ei voi sivuuttaa ja se ilman muuta muuttaa asioita tosi paljon. kuitenkin suosittelisin että keskustelet vakavasti poikaystävän kanssa,kaikesta.
ja mitä vauvaan tulee..toivon ettet päädy aborttiin koska sekään ei ole ratkaisu,ei ainakaan oikea.. jokainen lapsi ansaitsee tulla maailmaan:) ja kun olet kauan lapsesta haaveillut..anna sille mahdollisuus. uskon ettei kukaan jää niin yksin.sulla on varmasti ystäviä ja neuvolasta saat tukea ja apua ja tietoa kaikkee,et jää yksin!!
jos niin käy että tosiaan yksin jäät vauvan kanssa (ilman miestä-"yksin"),rankkaa varmaan tulee oleen,ehkä kuitenkin henkisesti helpompaa kun epäluotettava mies ei ole kuvioissa. ajattele kuinka paljon iloa ja rakkautta se lapsi tuo sun elämään! raskaus on jo ihme ja lapsen saanti suurin lahja kaikista,älä heitä sitä pois!
toivon sulle paljon voimia kaikkeen ja jaksamista tehdä ratkaisu.vaikka itse olen aborttia vastaan,kuitenkin olen iloinen valinnan vapaudesta ja toivon että saat voimia myös tehdä sinulle se oikea ratkaisu..
auttaisko kuitenkin että puhuisit vanhemmillesi? vois kuitenkin olla ihan hyvä juttu! - paska juttu
ja aika ilkeesti miehesi teki sentään neljän vuoden jälkeen. On ihan oikein, ettet anna poikaystävälle anteeksi tekoa. Ei vauva saisi poikaystäväsi teosta kärsiä, mutta periaatteessa se sitoo lapsen isää ja sua koko loppuelämän. Onhan se kuitenkin yhteinen lapsi. En tiedä mitä itse tekisin.
- tilanne..
Kyl mä uskon et sitä pärjää kun on pakko pärjätä! Mulla on vähän samanlainen tilanne,ikääkin 22, paitsi et jo loppusuoralla odotan vauvaani yksin. On se jännää ku monen vuoden seurustelun jälkeen luulee et tuntee toisen, varsinkaan kun ei ole ennen mitään tällaista tehnyt missään muussakaan asiassa..
Eikä se että mies on "sekaisin" oikeuta antamaan anteeksi tuollaista käytöstä. Minä yritin kestää aikani alku- ja keskiraskaudessa.. ja se oli virhepäätös. Voidaan nyt paljon paremmin ainakin henkisesti!
Ja nyt on ajatukset muutenkin kallistuneet enempi vauvaan ja oon niin katkera ex-poikaystävälleni ku en saanut heti siihen mahdollisuutta. Tä pikkunen mahassa on jo jotain niin tärkeää että muut asiat jäävät kauas taakse :) Ja uskon et se arki alkaa siitä sujumaan ihan kahdestaankin!
Ja se olo, ainakin minulla, helpottui kun pääsi siitä yli että "yksin" sitä ja tätä, jos tiiät mitä tarkotan.. - Pärjäät kyllä!
Usko pois, pärjäät lapsen kanssa ihan takuuvarmasti! Et ole ainoa lapsen kanssa yksin jäänyt nuori nainen Suomessa, ja kaikki ovat pärjänneet. Meillä on Suomessa toimiva neuvolajärjestelmä ja yhteiskunnan myöntämät etuudet ja tuet lapsen saaville, yksinäisille tai pariskunnille. Et tule jäämään yksin lapsesi kanssa vaan neuvolasta saat tarvittaessa tukea ja neuvoja ja henkistäkin apua jos siltä tuntuu. Ja siitäkin olen ihan sataprosenttisen varma, että vanhempasi ennemmin tai myöhemmin havahtuvat tukemaan sinua raskaudessasi vaikka alussa vastustaisivatkin. Itelläki oli niin sanotusti ei-toivottu raskaus ja niin vaan vanhemmat hyväksyivät lopulta asian ja innostuivat lapsenlapsesta.
Mitä jos ottaisit yhteyttä poikaystäväsi vanhempiin? Kertoisit heille että heistä on tulossa isovanhempia ja pyytäisit heiltä apua ja eräänlaisena tukiverkostona olemista, kun heidän poikansa ei sinun tukenasi pysty olemaan. Luulisi että he tajuavat tilanteen vakavuuden ja yrittävät myös puhua pojalleen järkeä, ja luulisi että he haluavat olla isovanhempina lapsenlapselleen vaikka sulle ja sun miehelle ero tuliskin.
Älä tee aborttia, kadut sitä ihan varmasti! Lapsi on siunaus ja muista, että lasta ei kaikille suoda, joten on synti heittää pois jotain sellaista mikä sinulle on suotu. - Toista odotteleva
Minä olen ollut esikoiseni yksinhuoltaja alusta asti. Olin 20-vuotias lukion käynyt siivooja kun lastani aloin odottamaan. No lapsi syntyi, menin kouluun, valmistuttuani sain hyvän työpaikan ja nyt asustellaan omakotitalossa, muksu menossa jo kouluun ja täysin normaalia elämää eletään, vaikka olenkin ollut yh jo parikymppisenä. Kyllä se lapsen hyvinvoinnin tavoittelu potkii eteenpäin.
Teet ihan oikeen, jos et anteeksi anna. Minä annoin ja se on ainut asia mikä ketuttaa. Monta vuotta jahkattiin lapsen isän kanssa kunnes tajusin ansaitsevani parempaa. Nyt olen pari vuotta tapaillut täysin erilasta miestä ja meille on tulossa jouluna perheenlisäystä =). - tilanne!
on tosi alhainen jätkä joka voi noin julmalla tavalla loukata naista joka on raskaana,olen todella pahoillani tilanteestasi. kukaan muu ei voi sinulle kertoa oikeaa ratkaisua tilanteeseesi,vaikka se onkin noin paskamainen kun on. me olemme kokeneet abortin,ja se on vasta jälkeenpäin ottanut koville,ja masentanut. tosin raskausaikaa ei ole helppo viettää yksin,eikä lapsen kasvattaminenkaan. jätkä joka teki sinulle näin ei varmaankaan ole valmis ottamaan vastuuta lapsesta,joten kummassakin ratkaisussa on omat huonot puolet. abortin jälkeen voisit unohtaa jätkän täysin,mutta aborttia et voi unohtaa
- mamma vm-02
Minä olin 15 kun sain esikoiseni ja olin yh ensimmäiset 2 vuotta ja minunkaan vanhempani ei todellakaan olleet innoissaan eikä kyllä kukaan muukaan, mutta en olisi kestänyt aborttia ja otin itseäni niskasta kiinni ja päätin että kyllä tästä vauvan kanssa kahdestaan selvitään jos niin tosissaan halutaan. asuin lapsen kanssa 2 vuotta kahdestaa todellista pennin venytystä ja myönnän että sossun luukulla asioitiin vaikka ei sieltä paljoa todellakaan apua tullut. Nyt ammatti hankittu uusi suhde ja toista lasta odotellaan. JA AINA OLEN OLLUT YLPEÄ PÄÄTÖKSESTÄNI vaikka vihaisia katseita on tullut paljon varsinkin alussa mutta olin ylpeä itsestäni ja lapsestani ja elossa ollaan =)
Voimia sinulle todella paljon, kyllä sinä vielä sellaisen miehen löydät joka arvostaa sinua niinkuin pitää. Suvun/ystävien takia ei kannata omaa elämäänsä tuhota, sinä elät oman elämäsi, eivät he. Sinä teet omat päätöksesi! - mapee
olen its eollut saman ikäinen kun olen halutun esikoisen saanut. Tosin siis parisuhde, autot, talot ja virat jo silloin eli turvattu elämä..
Lapsen kanssa pärjää kyllä jos tahtoo. Raha ei kasva puussa, mutta joitakin etuja saa enemmän lapsen kanssa. Eli ei se konkurssiin vie, mutta ei tuo vaurauttakaan.
Paras on tehdä niin kuin tuntee olevan oikein. Pahinta on jos hätäilet ja hosut ja teet väärän päätöksen. Ehkä se kaverikin sieltä kotiutuu ja kertoo missä on seikkaillut. Ja anteeksianto on aina mahdollista vaikka unohtaa ei voisikaan. - kaikkea hyvää
moi. mä ymmärrän ua ja uskon kuinka vihainen ja surullinen olet.....mutta neuvon harkitsemaan hyvin tarkkaan miten jatkat....maailmassa on niin paljon naisia jotka ei voi saada lasta ikinä......minä mukaan lukien.....tai se ei ole aivan varmaa mutta luonnollisin keinoin se ei onnistu.....kun kuulen tai luen kuinka joku on tehnyt abortin se saa kylmät väreet liikkeelle.....me naiset olemme niin vahvoja jotta olen aivan varma sä pystyt siihen......voin kuvitella kuinka suhun sattuu ja kuinka tulevaisuus pelottaa.....unohda se paskiainen ja mieti sitä ihanaa pientä ihmisen alkua sisälläsi.....se on ihme....se on lahja jokaiselle naiselle.miehet on niin heikkoja...koita jaksaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839