Olen kolmenkympin puoles oleva nainen.Ja kolmanteen avioon astumassa. Ja oikeesti en halua moralisointeja vaan pukuohjeita.
Olen saanut olla se päivän prinsessa ihan nuorena alta 20vuotiaana ja toisen kerran ilman huntua mutta kauniissa morsiuspuvussa. Tämä oli toisen mieheni toive, hän kun meni eka kertaa naimisiin.
Nyt tuleva aviomies on hänkin ollut kertaalleen aviossa ja pidämme maistraattihäät. Ja muutenkin menemme aika pienin muodollisuuksin.
Haluaisin kuitenkin näyttää juhlavalta. En toki laita mitään valkoista unelmaa, höpö höpö. Mutta jotakin kaunista ja hieman karsastan tavallista ja monikäyttösempää jakkupukua, vaikka tosin niin..oishan sille enemmän käyttöä.
Väri vois olla vaikka punertava tai vaikka peräti musta kunhan se poikkeis tavallisesta. Haluan viestittää pukeutumisella myös sitä, että en mene avioon häntä koipien välissä, pyydellen tavallaan anteeksi kahta avioliittoa jotka päätyivät väkivaltaan ja uskottomuuteen.
Pieni tiara olisi kiva laittaa hiuksia koristamaan, mutta onkohan Suomalaisille sekin jo liikaa. Näytän erittäin nuorekkaalta, joten vaikka laittaisin kaikki mahdolliset mitä morsian voi päälleen laittaa, näyttäisin hyvältä. Uskoisin niin. Tarkoitan, etten NÄYTTÄISI naurettavalta, se mitä ihmiset ajattelee on toinen juttu. Ja kuten sanottu, ei enään. Mutta onx muita uskallijaita kolmannen kerran yrittäjiä ja miten ratkaisit hääpuvun valinnan?Hääpäivä on aina tärkeä ja siihen todellakin mennään ajatuksella, että tämä on se ihminen jonka kanssa haluan viettää loppuelämän. Mutta ei kun mielipiteitä tulemaan ja hyvää loppukesää!
Olen saanut olla se päivän prinsessa ihan nuorena alta 20vuotiaana ja toisen kerran ilman huntua mutta kauniissa morsiuspuvussa. Tämä oli toisen mieheni toive, hän kun meni eka kertaa naimisiin.
Nyt tuleva aviomies on hänkin ollut kertaalleen aviossa ja pidämme maistraattihäät. Ja muutenkin menemme aika pienin muodollisuuksin.
Haluaisin kuitenkin näyttää juhlavalta. En toki laita mitään valkoista unelmaa, höpö höpö. Mutta jotakin kaunista ja hieman karsastan tavallista ja monikäyttösempää jakkupukua, vaikka tosin niin..oishan sille enemmän käyttöä.
Väri vois olla vaikka punertava tai vaikka peräti musta kunhan se poikkeis tavallisesta. Haluan viestittää pukeutumisella myös sitä, että en mene avioon häntä koipien välissä, pyydellen tavallaan anteeksi kahta avioliittoa jotka päätyivät väkivaltaan ja uskottomuuteen.
Pieni tiara olisi kiva laittaa hiuksia koristamaan, mutta onkohan Suomalaisille sekin jo liikaa. Näytän erittäin nuorekkaalta, joten vaikka laittaisin kaikki mahdolliset mitä morsian voi päälleen laittaa, näyttäisin hyvältä. Uskoisin niin. Tarkoitan, etten NÄYTTÄISI naurettavalta, se mitä ihmiset ajattelee on toinen juttu. Ja kuten sanottu, ei enään. Mutta onx muita uskallijaita kolmannen kerran yrittäjiä ja miten ratkaisit hääpuvun valinnan?Hääpäivä on aina tärkeä ja siihen todellakin mennään ajatuksella, että tämä on se ihminen jonka kanssa haluan viettää loppuelämän. Mutta ei kun mielipiteitä tulemaan ja hyvää loppukesää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä ystäväni meni naimisiin toista kertaa: maistraatissa kauniissa lilaan vivahtavassa jakkupuvussa. Oli käynyt kampauksessa ja meikattavana, vaikka paikalla vieraina eivät olleet kuin todistajat. Totta kai omiin häihinsä voi pukeutua kauniisti.
Hyvä, että on muitakin jotka edelleen uskovat avioliittoon, vaikka eroja on takana enemmän kuin yksi.
Minusta Juhani Palmu (6. avioliitto menossa) sanoi hyvin jossain haastattelussa, että monta avioliittoa ei ole ihmiselle kunniaksi, mutta kyllä hän jokaisella kerralla on ollut sitä mieltä, että nyt se onnistuu. Eihän olisi mitään mieltä solmia liittoa, jos jo alussa olisi kovin skeptinen.
Minullakin ensimmäiset häät nuoruudessa. Silloin oli isot perinteiset kirkkohäät (200 vierasta) ja minulla valkoinen morsiuspuku. Tosin silloinkaan ei hörhelöinen, en ole koskaan ollut kovin romanttinen. Vanhemmat maksoivat häät, eikä minulla silloin ollut kovinkaan paljon sanomista järjestelyihin. Olin niin nuorikin, eikä minulla ollut paljon mielipiteitä asioista.
Toiset häät olivat pienimuotoisesti maistraatissa, silloin esiinnyin vaalessa kellertävän beigen värisessä jakkupuvussa ison hatun ja hansikkaiden kera. Toinen mieheni oli ujonpuoleinen eikä halunnut juhlia suurellisesti. Häät olivat silti oikein intiimit ja tunnelmalliset.
Kolmannella kerralla oli ensin vihkiminen kotona lähimpien sukulaisten seurassa. Minulla pellavanvärinen 60-luvun henkinen jakkupuku. Seuraavana päivänä oli avioliiton kirkollinen siunaus mieheni toiveesta ja hääjuhla noin sadalle vieraalle. Minulla oli pitkähihainen, kapealinjainen beige silkkipuku laahuksella ja tiara. Minä halusin pienet häät ja mieheni suuret, joten saimme kumpikin haluamamme :o)
Kaikilla kolmella kerralla avioliitto on ollut miehelle ensimmäinen.
Onneksi olkoon! Olen itsekin ollut kaksi kertaa epäonnisesti naimisissä ja vielä kerran aion avioitua.
Pukeutumisesta sitten. Itse en ajatellut mitään niin tylsää ja käytännöllistä kun jakkupuku. Jos on häät, pitä ollaa myös mitä muistaa. Vaihtoehtoina suosittelisin teetettyä mekkoa/pukua mikä olisi just niin ihana kuin itse haluat. Laitan sulle osoitteen mistä saatat saataa hyviä ideoita http://www.style.com/
Toivon todellakin että sinulle kolmas kerta toden sanoo ja että tulisit onnelliseksi. Hyvä kun menette maistraattiin vihittäväksi, ainakin minä jos menisin avioon kolmatta kertaa en menisi enään kirkkoon papin eteen. Olen käynyt yhden kerran papin edessä ja se riittää minulle. Ja vihkipukuani en ole käyttänyt muuhun tarkoitukseen kuin vihkimispäivänä se on ollut päälläni. Onnea sinulle kuitenkin.
kunnon iltapuvun... sellaisen joka voi muistuttaa hääpukua, mutta on eri värinen... Puvun jossa on kunnolla tylliä helmassa... ja tietysti se tiera kruunaamaan kaiken :) olet varmasti säteilevä morsian, vaikka maistraattihäät pidättekin...