Ero

Äksy*

Niin pelottava ja todellinen. Pelkästään sanana kovin kylmä ja välinpitämätön. Voiko kaiken päättää tuosta vaan, yhdellä lauseella? Sana vain ja kaikki olisi poissa. Tai korkeintaan muistona jossakin alitajunnassa, mielen syövereissä, josta ne kipeinä ajatuksina palaisivat nykyhetkeen aina välillä. Silmien eteen muistuttamaan kaikesta mikä jäi taa. Satuttamaan ja ahdistamaan, tuomaan ikävän pintaan.

Minä olen ollut suhteessa nyt yli kaksi vuotta. Tämä on kolmas vakavasti otettava parisuhteeni elämäni aikana. Ja vaikein. Ihanin ja kamalin. Ihana ja ihan hirveä. En edes tiedä mistä aloittaisin. Kaikki on tällä hetkellä niin sekavaa. Kaikki on jumissa, kaikki on sekaisin. Minä olen epävarma itsestäni, hänestä, koko suhteesta, koko elämästäni. Minä en usko mihinkään, minä en usko mitään, minä epäilen kaikkia ja kaikkea, minä epäilen hänen sanojaan, tekojaan, kaikkea. Minä epäilen jopa omia ajatuksiani, välillä olen tulla hulluksi. Välillä ajattelen vain jättäväni kaiken ja lähteväni sanaakaan sanomatta jonnekin pois. Pois vaan tästä ahdistavasta elämästä ja ahdistavasta suhteesta. Mutta kuitenkin rakastan niin kovaa, että en pysty. Välillä epäilen sitäkin, rakastanko oikeasti? Onko tämä vain tapa? Olenko minä hänelle tapa? Kiva kotihengetär joka pesee pyykit ja silloin tällöin laittaa jopa ruokaa. Joskus jopa imuroi, ja antaa seksiä. Olenko minä varalla? Ollaanko minuun totuttu? Joo. Kyllä tälle kaikelle on selitystäkin, minä olen kokenut tässä suhteessa kovia. ja nyt painin omien päätösteni kourissa, olivatko ne sitenkin vääriä? Oliko väärin jäädä sen jälkeen kun hänellä oli suhde? Jos olisin lähtenyt heti, siitä olisi nyt vuosi ja 7 kuukautta aikaa. Olisin jo toipunut… Mutta olen tässä vielä, ja painin edelleen samojen asioiden kanssa. Olen mustasukkainen. Sairaalloisen mustasukkainen.

Jos mies on reissussa poikien kanssa ja puhelin on kiinni yöllä mitä se tarkoittaa? No mustasukkainen, luottamaton ihminen ja tässä tapauksessa nainen ajattelee aina pahinta. Naisissa se on. Pettämässä taas. Miksi ihminen ajattelee näin? Jos ihminen ei luota toiseen, jos luottamus on pahimmalla mahdollisella tavalla rikottu ja petetty, ei silloin ajattele mitään muuta edes vaihtoehtoisesti. Minä näen näissä tilanteissa aina merkkejä pettämisestä. Luulen tunnistavani milloin ihminen valehtelee. Ja minulla kun on tiedossani tilanteita jolloin toinen on valehdellut, vaikka se ei itse sitä tiedä, niin.. Enhän minä usko ihmisen sanaan kun minulle on valehdeltu aiemminkin silmät ja korvat täyteen. Minä tiedän asioista enemmän kuin mies on antanut minun kuulla, minulla on omat keinoni ollut asioita selvittää ja minulla on tietoa asioista joista hänellä ei ole mitään käsitystä. Siis käsitystä siitä että saattaisin joitain hänen valheistaan tietää. en ole niistä ikinä sanonut ja nyt tässä vaiheessa, kun aikaa tosiaan on mennyt yli puolitoista vuotta, se lienee kai turhaa. Mutta niiden asioiden kanssa on raskasta elää yksin. Kukaan muu ei tiedä sitä kaikkea mitä minä tiedän. Paitsi mies itse. Mies tietää syvässä sisimmässään valehdellut asiat, peitellyt totuudet, mutta hänellä ei ole mitään hajua siitä että minäkin tiedän. Hän on liannut itsensä, tehnyt itsestään tavallaan jopa tyhmän minun silmissäni. Luottamus, ilman sitä ei ole mitään. Ei yksinkertaisesti mitään syytä olla toisen kanssa. Ilman luottamusta ei voi rakentaa ihmissuhdetta, ei ainakaan toimivaa. Jos ihminen valehtelee, ja jää siitä kiinni, vaikkakin tietämättään, ei jäljellä ole enää mitään.

Ja nyt kaikkien näiden kuukausien jälkeen, olen kasvotusten sen asian kanssa, että mieheen ei voi luottaa. Olen tunnustamassa sitä vihdoin itselleni, vihdoin ole myöntämässä sen mikä olisi pitänyt myöntää jo kauan sitten. Ei meillä ole mahdollisuuksia, mies on liian itsekeskeinen. Koko tämän ajan hänen kiinnijäämisensä jälkeen olen yrittänyt uskotella itselleni hänen muuttuneen, ja että meillä olisi vielä mahdollisuus, mutta liian monta mokaa on sattunut. Liian monta vastaamatonta puhelua, kiinnisaamatonta yötä reissussa. Kerran jäi jopa tulematta kotiin, ilmoittamatta, vaikka lupasi a) ilmoittaa missä mennään, b) tulla yötä kotiin. Ei näkynyt, eikä häntä saanut puhelimella kiinni. Ja kaikki nämä kämmäilyt ovat tapahtuneet kiinnijäämisen jälkeen, sen jälkeen kun hänen piti muuttua, sen jälkeen kun lupasi alkaa käyttäytymään, mutta yksinkertaisesti mies ei vaan pysty, mies ei osaa! Aina jokaiselle mokalle löytyy helvetin hyvä (itsensä mielestä) selitys. Kaikki on aina sattumaa. Minä olen taas sitä mieltä että yhden ihmisen kohdalle, yhteen parisuhteeseen 1,5 vuoden ajalla, ei voi mahtua niin montaa ”huonotuurista” tapahtumaa, joka aina satuttaa minua. Ei kaikki voi olla sattumaa, ei vain yksinkertaisesti voi.

Minä tiedän liikaa miehestä, minä tiedän hänen menneestään liikaa, minä tiedän hänen reissunsa aiemman suhteen aikana. Hän ei todellakaan ole ollut kunnollinen kumppani, ei ole vähääkään ollut sen luottamuksen arvoinen joka hänelle on silloin suotu. Hän on suomeksi sanottuna ollut kamala ihminen. Ja tämä, jos jokin sekoittaa minun ajatuksiani lisää. Miksei hän minua kohtaan pystyisi olemaan yhtä kylmäpäinen kuin entistänkin? Missä kohtaa hän olisi muuttunut? Mies sanoo että olisi oppinut siitä kun jäi minulle kiinni, mutta miksi hän muuttuu vain puheissaan, miksi teot eivät puhu puolestaan? Teot kertovat jotakin aivan muuta, teot eivät mene ollenkaan yksiin hänen puheittensa kanssa. Sanat ovat sanoja, teot ratkaisee.

Ilman luottamusta ei ole mitään. Mies tuskastuu perään soittoihin, epäilemiseen, kyttäämiseen, kaikkeen. Mies tekee minusta syntipukin ja itsestään uhrin. Hän on uhri siinä mielessä että häntä kytätään, se on väärin ja hän ei jaksa. Ymmärrettävää, että tuskastuu kun ei ole mitään syytä epäilyyn ja epäillään silti. Mutta mies, hän antaa ihan itse aiheet epäilyyn, hän ihan itse on saattanut itsensä tähän asemaan, että tätä nykyä elämä on pelkkää epäilyä. Hän tekee asioita joita ei ikinä sulattaisi minulta. Hän vähättelee esim. omaa jatkoille menoaan vieraiden ihmisten kanssa ja sammumista sinne. Mutta kerran kun minä olin menossa jatkoille edes puolituttujen ihmisten kanssa, enkä sinne saakka kuitenkaan koskaan päässyt, vaan tulin kiltisti kotiin, sain kuulla asiasta vittuilua vielä viikkoja sen jälkeenkin. Mies on mennyt jatkoille monta monituista kertaa, mutta auta armias jos minä menisin! Ja kun olen siitä vihainen, hän tokaisee ”jos mä nyt menin johonkin jatkoille ja sammuin sinne ja sun mielestä se on syy lopettaa tämä suhde, niin sitten on, mä en ole kuitenkaan tehnyt mitään väärää”. No seuraavaksi minä ihmettelen sitten sitä että näistä jatkoista ei ilmoitettu minulle, ja kas kummaa, puhelin oli ”sammunut vahingossa”.. Ihan varmasti mies epäilisi itsekin tuossa tilanteessa yhtä ja toista. Ja silloin hänellä olisi täysi syy ja oikeus epäillä ja olla vihainen, mutta minulla ei ole enää oikeutta epäillä. Erona tässäkin vaan on se että minä en ole tehnyt mitään sellaista jonka vuoksi hän joutuisi epäilemään, hänellä ei ole ollut mitään syytä menettää luottamustaan minuun, mutta minä menetin häneen, ja sen jälkeen hän ei ole toiminnallaan mitenkään edesauttanut luottamuksen takaisin saamista – päinvastoin, hän on tehnyt siitä jopa monin verroin vaikeampaa. Ja nyt, siis yksinkertaisesti ollaan sellaisessa tilanteessa, että koska minä en luota, on hän se uhri, ja häntä kohtaan tässä sitä vääryyttä tapahtuu kun ei luoteta ja epäillään ja kytätään. Että kaikkien hänen tempaustensa jälkeen minun pitäisi vaan luottaa kun hän sanoo olleensa nukkumassa jossain jatkoilla puhelin muka sammuneena, josta hänellä itselläänkään ei ollut mitään käsitystä? Miksi ei sitten toimi niin kuin ollaan pelisäännöt sovittu? Voin kertoa että häneen olisi paljon helpompi luottaa, jos hän toimisi niin kuin sovitaan.

Luulen että mies miettii itsekin eroa. Luulen että hänellä on jotain touhua taas jonkun kanssa, vaikka sanoo että ei ole. Ainahan hän lirkuttaa varsinkin silloin kun kotona on asiat huonosti. Sekin toimintamalli, voi Jeesus sentään, eikö silloin pitäisi panostaa kaikkensa kotona, eikä vieraissa? No en tiedä, onko touhuja nyt mutta sitäkin on nähty. Kun menee huonosti, hän hakee tunnustusta itselleen muualta, vaikka ei muuta sen enempää kuin flirttiä, mutta hakee kuitenkin, ja sellainenkin satuttaa ihan perkeleesti. Minä mietin eroa, minä mietin sitä ensi kertaa nyt ihan tosissani, olen paljon enemmän tosissani, kuin silloin yli puolitoista vuotta sitten, enkä tällä hetkellä oikeasti käsitä yhtään, mikä helvetti mut silloin sai jäämään? Nyt lähteminen on paljon vaikeampaa. Nyt ollaan niin paljon syvemmällä tässä jutussa.

Onko tässä suhteessa sitten mitään hyvää? Yritän miettiä… tällä hetkellä vaan on pakko todeta että ei kovin paljoa. Okei. Arki sujuu, kotona on ihan kivaa ja me viihdytään yhdessä. Mutta viimeiset 4-5 viikkoa ei ole kotonakaan enää kovin kivaa ollut. Mitta on tullut täyteen ja silloin on vaikeaa löytää mistään mitään positiivista. Siis suhteen sisällä. Yritän kovasti koko ajan katsoa tulevaisuuteen ja jättää mennyttä taakse ja jatkaa leuka pystyssä eteenpäin, mutta yksinkertaisesti usko on niin heikoilla että en oikein pysty. Usko siihen mieheen on mennyt nyt lähes kokonaan. Pari viikkoa sitten perjantaina mies oli niin kusipää että mulla meni viimeisetkin uskon rippeet siihen että hän haluaisi edes yrittää käyttäytyä. Oli saunailta, jota edelsi tappelu näistä luottamis- ja ilmoittamisasioista. Noh, mies ei antanut koko iltana/yönä kuulua itsestään mitään. Ihan tahallaan oli minulta piilossa, ja jätti vastaamatta kahteen puheluun jotka hänelle soitin sekä kahteen tekstiviestiin. Olin huolesta sekaisin! Enkä ainoastaan minkään luottamisasioiden takia. Ihminen on huolissaan muistakin asioista kun toinen on reissussa. Hänelle olisi voinut vaikka sattua jotakin. hyvä etten taas ollut soittamassa paikkakunnan sairaalaan jossa hän silloin oli. Juhannuksena hän sai sellaisen kohtauksen, että luulin että hän kuolee! Pelästyin ihan oikeasti silloin, ja sitten hän tekee minulle noin mulkun tempun, kiusaa tahallaan. Valvoi lähes koko yön. Ja kun kerroin huolestani hänelle, hän vain suuttui, oli taas uhri ja marttyyri –minua ei enää kytätä – Ihan vitun törkeetä toimintaa. Ja taas minä ihmettelen miksi minä kattelen tuollaista touhua.

Minä kai olen vain heikko. Minä en vai pääse pois kun olen niin heikko. Narsistin uhri? Senkin kun osaisi tunnistaa ihan oikein, niin osaisi hakea apua, ja osaisi lähteä pois. Ymmärtäisi oman arvonsa, joka tällä hetkellä tuntuu olevan täysin nolla. Painiskelen tämän huonon itsetuntoni kanssa päivästä toiseen ja yritän saada sitä paremmaksi. En vain ole enää siitäkään niin varma että johtuuko tämä koko ajan miehestä? Kun ei tunne olevansa toisen silmissä mitään, sitä tulee väkisinkin miettineeksi tallaako mies minut pohjamutaan koko ajan? Ja Kuitenkin kaikkia ajatuksiaankin kyseenalaistaa itse koko ajan. Olenko minä hullu? Kuvittelenko minä vain koska olen vainoharhainen ja sairaalloisen mustasukkainen? miten nämä asiat oikeasti voi tunnistaa oikeiksi ja vääriksi, mistä sitä ihminen tietää olevansa oikeassa? Mistä ihminen voi tietää, ettei vain kuvittele kaikkea koska ei vaan usko mihinkään?

4

971

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      Miehiin luottaa? Missä planeetalla?

    • mies miekkonen

      Aika useasti olen sitä mieltä että ihmiset eroavat liian helposti, eivät vaan jaksa yrittää ja panostaa suhteen rakentamiseen. Lähtevät liian helposti etsimään uutta rakastumisen huumaa.

      Mutta sulle melkein suosittelisin että otat nyt itsellesi aikalisän. Pyydä joku ystävättäresi, tai vaikka kaksi mukaan ja vuokratkaa jostakin mökki viikoksi. Kerro miehelles minne menet ja sen jälkeen sammutat puhelimen viikoksi. Ajattele rauhassa ja keskustele ystäviesi kanssa tästä tilanteestasi. Ei kyllä minun mielestäni kovin valoisalta tämän kirjoituksesi perusteella näytä. Älä polta itseäs loppuun.

    • on....

      kirjoitit pitkästi, mutta tekstisi oli niin tuttua. Valitettavasti en osaa neuvoa, olen itsekin turta. Mutta taivas ja helvetti samassa suhteessa ja parhaillaan taas tuo helvetti. Mies kateissa enkä tiedä mitä teen. Kun tulee, niin varmasti hyvä selitys, mutta kun minä tiedän muuta...
      Kerrohan kuinka teillä menee ja mihin ratkaisuun päädyt.

    • Äksy*

      Oho, jaksoi joku tämän lukeakin näköjään :)

      En odottanut mitään kommentteja kun ajattelin ettei tällaista tilitystä jaksa kukaan lukea.

      Olen kirjoittanut sen ensin ihan vain itselleni, mutta tuntui niin tyhmältä että kukaan ei sitten luekkaan sitä, joten kopsasin sen tänne.

      Joten kiitos lukeneille & kommentoineille. Kyllä tämä risukasakin varmaan joskus vielä auringonvalon löytää ;)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4197
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3429
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1788
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1647
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      297
      1422
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      924
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      855
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      824
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      791
    Aihe