olin koiran kanssa kävelyllä mökkitiellämme ja se hyväkäs karkasi metsään. Hyppäsin perässä ja lähdin sitä haeskelemaan. Kyllä olin yllättynyt, kun löysin metsästä kosteikon ja sen ympärillä keltaisia hilloja, joita kukaan ei ollut huomannut poimia. Pistelin niitä nautiskellen suuhuni ja sain kerättyäkin rasiallisen pakkaseen.
Ihan tuli hyvä mieli, kuin olisi lotossa voittanut.
Ihan tuli hyvä mieli, kuin olisi lotossa voittanut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
muistitko palkita yllätyksen järjestäjän?
se tykkää lasagnesta ja annoinkin oikein ison annoksen. Katsoi minua niin jumaloivasti silmiin, että onko se emäntä nyt ihan tosissaan, ja tuo kaikkiko on minun.
Jostain syystä koiramme on kovasti minun perääni ja jos sitä muut komentaa niin se ensin varmistaa, että emäntä on samaa mieltä komentajan kanssa. Ihana koira.
Mukavassa yllätyksessä.puolenkymmentä vuotta sitten,
olin menossa ja lakkasuolle.Tollasen näppäsen tunnin ajettuani
ja perille päästyäni huomasin kerräys astiat unehtuneenkin pois matkasta.
Siinä hetken maata kaavittuani ja hattua heitettyäni,
kaasuttelin tavallista railakkaammin takaisin.
Kaappasin ämpärin mukaan ja uusi yritys.
Alko mokoma vieläpä vettäkin satamaan,siinä kurvasin sitten
erään kankaan laitaan henkee pidättelemmään.
Siinä huomasinkinkin että tuon kankaan takana se saattasikkin olla vaikka suo.
Eepähän mittään,läksin siitä sitten sateeseen oikein ämpärin kanssa.
Voihan vehnänen sitä yllätystä,suo keltasenaan kypsiä marjoja ja lisää kypsymässä.
Sinä kesänä ei tarvinnut muualta haikailla lakkoja eikä paljon sen jälkeenkään.
Kukaan muu ei ole sille suolle sattunut muuta kun mun sinne viemät vieraat ja yksi karhu.
Tänäkin kesänä tuli ihan runsaasti ja vielä sinne jäikin.
Kartalla sitä ei ole etes suoksi merkattu,siksi nimitinkin sen Löytösuoksi.
Oliko se karhu ihan oikea vai sellainen "marjakarhu", joka tahtoo tepastella naapurin hyvillä marjasoilla ;)
ehtiä niitä koordinaatteja; aika itsekästä kauhoa korvotolkulla omaan pakkaseen, kun toisella ei ole yhtäkään valokkia :(
kun tulet. Koillismaalla on meidän mökki ja sieltä kun etsit vaaramaisemia, jossa halla ei vieraillut kesäkuussa :)
5 kg olemme saaneet pakkaseen ja se eilinen 400 gramman lottovoitto tuli 20 minuutin keräämisellä ja ihan mökin nurkalla vielä.
Kolmatta kesää ilmeisesti asustellut niillä main.
Ainakin sillon ensikertaa tuli huomatuksi.
Nähtävästi ei oikein tykkää meikän hajusta kun yöllä
aina kasaa neliön-parin alueelta sammalta keoksi sinne suolle.
Varmaan onkin Otso yleisemmässä tiedossa ja sillä
rajoittaa monen marjastus aikeita niille alueille.
Siellähän niitä oli suot melkein koskemattomina kerääjiltä.
Kun ajelin metsäauto teitä ja kattelin soille,siellä lakat odotteli noutajiaan.
Niin se vain on näköjään,että nuorempaa sukupolvea
ei kiinnosta marjat kuin valmiina pöydässä.
Vielä muutamia vuosia sitten marja aikaan meni
kova liikenne töllin ohi.Nykyisin on aika hiljaista,
jänikset voi rauhassa hölkätä pitkin tietä.
Kieltämättä nyt muutamana kesänä suht koht helpolla
saanut meikäkin kerättyä aivan mukavan talven varan keltaista herkkua.
Kova on jo ollut kysyntä ja kulutus kolmen pikkukaverin taholta.
Kysymys aina kuuluukin.
-Milloin me oikein saadaan niitä vitamiini pommeja?:)
Menin entistä työkaveriani tapaamaan kesälomallani
tuonne keskisuomeen, heidän mökilleen.
Niinpä sitten lähdimme käymään lakassa tai
hillassa. Hän oli käynyt parina edellisenä vuonna
kyseisellä suolla. Aikamme siinä käveltyämme ja
juteltuamme lakkoja alkoikin löytyä.
Yks kaks siellä suolla tulikin meitä vastaan
iäkkämmän puoleinen naisihminen ja alkoi meiltä
kyselemään jos meistä jompi kumpi on heidän
naapurin vanhanpojan morsian Helsingistä.
Vakuuteltuamme aikamme ettei meistä kumpikaan
ole pojan mielitietty. Rouva muuttui hieman
ystävällisemmäksi ja ikään kuin huokasi ettei
olla se hellssingin nainen. Sitten hän siinä
jo kertoi vaivoistaan ja sairauksistaan ja työkaverini kanssa koimme
että olimme vieneen mummon marjat. Loppujen lopuksi annoimme mummolle
keräämämme marjat, noin nelisen litraa molemmilla.
Mummo iloisena kiitteli ja kutsui muinakin kesänä
tulemaan lakkoja poimimaan.
Seuraavana aamuna lähdin pois työkaverini mökiltä
ja he lähtivät käymään välillä kotonaan.
Saavuimme läheiselle kaupalle ja ajattelin
ostaa kivennäisvesipullon matkaa varten.
Samoin työkaverini oli ajatellut ostaa irtokarkkeja lastenlapsilleen,
siellä kun kuulemma olivat karkit parempia.
Kuinkas ollakkaan lahjaksi antamamme lakat olikin
siellä punnituksessa ja myyntiin menossa.
Marjojen punnitsija ihmetteli vielä että mitenkä
sinulla on näin paljon niitä marjoja, kun naapurilla olikin paljon vähemmän.
Mummukoilla oli ilmeisesti keskinäinen kisa kuka keräsi enempi.
Kivennäisvesi jäi ostamatta. Työkaverini jatkoi
matkaa perheensä kanssa kotiin ja minä ajelin
kotiin päin "teepitäjäksin" kutsutusta paikasta.
onneksi tuollaisiin ihmisiin törmää harvemmin. Ja sitähän sanotaan,että ahneella on paskanen loppu. Hyvät teot palkitaan ja huonoista joutuu ennenpitkää itse kärsimään.
Moi!
Se oli melkein kun lottovoitto! Se sun hillasato.
On todella huono hillavuosi.
missä ei yöpakkasia hillojen kukinnan aikana ollut, eikä ollut kovia raekuuroja. Meidän mökkimme ympäristössä hilloja tuntuu olevan normaali määrä ja jopa enemmänkin, kun on ollut sateinen kesä.