katsomme yhdessä, miten aurinko laskee
miten se katoaa kuin pisara valtamereen
häipyy valo kaukaisuuteen
katoaa varjot, välkkeet tähtien silmistäsiyön lailla, päättyy illan varjot, pitenevät
ja hetken, jälleen, istun yksin rantakalliolla
vaistoan, etten ole enää yksin
en haaveile paljosta
vain kosketuksesta ennen iltahämärää;
rakkaudesta sokeana kuljen
miten se katoaa kuin pisara valtamereen
häipyy valo kaukaisuuteen
katoaa varjot, välkkeet tähtien silmistäsiyön lailla, päättyy illan varjot, pitenevät
ja hetken, jälleen, istun yksin rantakalliolla
vaistoan, etten ole enää yksin
en haaveile paljosta
vain kosketuksesta ennen iltahämärää;
rakkaudesta sokeana kuljen
Vastaukset 2
Vanhimmat
*huokaus* täyttää yöllisen meren
kun runosi luin,niin äärettömän kaunista**
Kiittäen ja niiaten
lennän pois :)
Kiitos kovasti. Ei tämä runo oikein onnistunut, enkä ollut tyytyväinen lopputulokseen.
Mutta hyvä jos tästä joku piti. =)
Kiitos!