Miksi uusperhe

Meillä ei valitettavasti aina ihan noin hienosti mene, (kuten ei varmaan aina teilläkään...)mutta ei mennyt ydinperheessäkään =)

On ihmejuttu, kuinka kuvitellaan uusperheen aina olevan alkujaan pettämisestä ja perheen rikkoontumisesta... minä olin ollut eronneena kolmatta vuotta, kun tapasin nykyisen mieheni, joka oli ollut lapsensa äidistä erossa viisi vuotta... kukaan ei siis mennyt kenenkään väliin.
Paitsi tietty jonkun mielestä minä menin vanhemman ja lapsen väliin, kun ei lapsi saakaan pitää isäänsä 24/7 täysin itsellään... (lapsi siis asuu meidän kanssamme) Mutta uskon, ettei näin ole usein ydinperheessäkään, kai niissäkin pitää vanhemmilla olla kahdenkeskistäkin aikaa. Tai sitten jos sitä ei ole, annetaan mahdollisuus uusperheen syntymiselle =)

Ongelmattomat harvemmin kirjoittelee.

Meillä on kolmisen vuotta uusperhettä takana ja esimerkiksi lapset ja UO:t tulevat hyvin juttuun keskenään. Parisuhde on paras, mikä on koskaan kummallakaan ollut. Existäkään ei ole haittaa (miehen exä on nyttemmin kuollut, eli ei voisi haitata teoriassakaan).

Joistain edellisten liittojen virheistä on opittu ja se toinen osapuolikin on molemmilla toisenlainen kuin entinen.

Ihan kaikki päivät ei ole olleet yhtä aurinkoisia, mutta suurin osa kyllä.

Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa 20-vuotiaana, jolloin hänen tyttärensä oli kaksivuotias. Ero oli tapahtunut vuotta aiemmin. Kun tyttö oli kolme, meillä olikin jo yhteinen yllätysvauva(poika). Se aika oli vaikein, kun jotenkin oman lapsen myötä muutuin isin tyttöystävästä äitipuoleksi(menimme naimisiinkin samana kesänä). Jälkeenpäin ajateltuna olin varmasti epäreilu ja vaadin kolmevuotiaalta liikoja. Mieheni exä oli myös siihen aikaan hankalampi, osittain omien suhdesotkujensa vuoksi. Tällä hetkellä tilanne on tasainen, meillä on 7- ja 3-vuotiaat pojat, ja 10-vuotias tyttö, joka on meillä joka toinen viikonloppu ja loma-aikoina oman mielensä mukaan.
Useita vuosia se vei, mutta nykyisin kohtelen mielestäni kaikkia kolmea tasapuolisesti, tosin taidan vähän lelliä tytönpuolikastani, kun nuo itsesynnytetyt ovat poikia. Teemme tyttöjen juttuja ja hän kertoo minulle joitain salaisuuksiakin joita ei saa kertoa isille ja äidille..
Tottahan toki vieläkin jotain kränää tulee miehen exän kanssa, mutta asiat on yleensä soviteltu minun ja hänen välillään koska mieheni kanssa se menisi riitelyksi. Ainut haaveeni on, että tyttö muuttaisi meille asumaan ylä-asteelle siirtyessään, mutta luulen ettei äitinsä suostu. Enkä aio/halua nostattaa tappelua asiasta, saati pistää lasta itse välikäteen päättämään.