sinun kivitetty muistosi,
sen surunmustaaman varjon liepeet,
ovat tukahduttaneet ääneni,
kätkeneet kauniit sanani,
niin syvälle sisälleni,
etten niihin yletä.
minä pelkään sinun lahjaasi,
sinun opetuksiasi,
brutaalia totuutta,
jonka löysin itsestäni.
sillä se kuori on niin hauras,
ja kipu sen alla
repisi taivaankin palasiksi,
repaleiksi, riekaleiksi,
putoaviksi tähdiksi
jotka korventaisivat ihoani,
kirkuisin tuskasta.
nämä rumentavat arvet,
niiden ahdistava taakka,
niitä raahaan mukanani,
menetettyä viattomuutani.
kun katson peiliin,
näen ne kasvoistani,
silmäni ovat tyhjät,
mutta peto niissä nauraa.
anna minun olla,
älä anna varjosi minua koskettaa,
älä anna minun enää muistaa.
minä pelkään herätä ja katsoa peiliin,
nähdä mikä todella olen.
sen surunmustaaman varjon liepeet,
ovat tukahduttaneet ääneni,
kätkeneet kauniit sanani,
niin syvälle sisälleni,
etten niihin yletä.
minä pelkään sinun lahjaasi,
sinun opetuksiasi,
brutaalia totuutta,
jonka löysin itsestäni.
sillä se kuori on niin hauras,
ja kipu sen alla
repisi taivaankin palasiksi,
repaleiksi, riekaleiksi,
putoaviksi tähdiksi
jotka korventaisivat ihoani,
kirkuisin tuskasta.
nämä rumentavat arvet,
niiden ahdistava taakka,
niitä raahaan mukanani,
menetettyä viattomuutani.
kun katson peiliin,
näen ne kasvoistani,
silmäni ovat tyhjät,
mutta peto niissä nauraa.
anna minun olla,
älä anna varjosi minua koskettaa,
älä anna minun enää muistaa.
minä pelkään herätä ja katsoa peiliin,
nähdä mikä todella olen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidän tästä, vaikka tässä on paljon tuskaa, ahdistusta. Ehkä osa totuudesta on, että kirjoitamme mielummin kipeistä, satuttavistakin asioista, kuin puhtaasta onnesta, ilosta ja ihmettelystä.
Ehkä sitä kohtaa itsensä kirjoittamisen kautta.
Ja kun, jonain päivänä, on valmis, osaa sanoa, oikeat sanat niin itselleen, kuin hänelle, josta välitämme.
olet aivan oikeassa, joskus on niin paljon helpompi kohdata itsensä, sanoissa. kaikelle on aikansa, kyllä ne kauniitkin asiat taas joskus sieltä sisältä löytyvät, kunhan ne ahdistavat saa ensin pois tieltä.
kiitos, sinulle, ystävä. ei tarvitse välttämättä tietää edes oikeita sanoja auttaakseen.
hyvää yötä :)
ruoutta kuin tämä tähtitaivas täällä koivun vieressä,
pidin isosti runostasi.
sinne koivun viereen, tähtitaivaan alle.
hyvää yötä.
Kun ihmisen luonnolliset halut/toiveet/unelmat/teot menettävät luonnollisuutensa, silmien valo himmentyy.
En minäkään haluaisi kovin monen ihmisen varjon koskettavan minua. Varjolla kun yleensä kuvataan ihmisen pimeää puolta.