Minun naapurini

Minun naapurini on erittäin mukava. Tullaan juttuun, pensasaidan leikkuustakin päästään aina sopimukseen 10 vuotta on asuttu ja kertaakaan ei olla riidelty. Asioista on keskusteltu ja aina sopuun päästy. Siedän sen, että kesälomallaan joskus soittaa musiikkia lujempaa. Laulaakin välillä mukana. Huvittuneena vain kuuntelen, kun tunnen ihmisen. Joskus kaljapullotkin kilisee. Välillä kuuluu riitelyäkin...niin muuten meiltäkin...ei sitä malta aina olla siipalleen ääneen sanomatta asioita. :-) Koiransakin haukkui aina meitä, mutta häntä heiluen, kuin tunteekseen. Koskaan ei ole naapurista kuuluneet ääneet häiriöksi menneet.

Sitten minulla on naapuri joka menee nokkapystyssä ohi, viimeiset 8 vuotta ei ole tervehtinyt. Minun tontillani on kyllä hyppinyt, kuvitellen että häneltä se suvaitaan. Mainittaessa asiasta lopetti itse hyppimästä meidän puolella, niin johan vanha vaari jomman kumman vanhempi sieltä jatkoi meidän puolella hyppimistä. Mitään asia ei meille häenlläkään ole ollut. Sopimatta asioista täysin jyrännyt naapurisovun. Raja-aidan leikkaa matalaksi, keskustelematta asiasta. Kun olis aita edes hänen puolellaan, mut kun ei ole. Puhuu naapurustossa pahaa, vaikka ei missään tekemisissä olla oltu, eikä varmaan tulla olemaankaan.

Näin se on vaan niin erilaista eri ihmisten kanssa.

Kuinka on, kun tuollainen ihminen näyttää hyvää naamaa muualla naapurustossa ja hymyää. Meille käyttäytyy noin ja puhuu pahaa.... näkyykö se muille...osaakos sitä muut jo epäillä, että hommassa on jotain mätää? Itse en ole viitsinyt edes koko naapurustossa heistä puhua mitään. Olen sitä mieltä, että sitä enemmän pas... haisee, mitä enemmän sitä tonkii.