Tuntuu niin tyhjältä.On yksinäistä.Olen niin katkera ja avuton,silti rakastan vielä.Tunnen itseni niin arvottomaksi kaiken tämän takia - olen riekaleina enää varjo entisestä.
Toisina hetkinä avomieheni sanoo rakastavansa minua ja sanoo minua ihanaksi yms.Toisina taas tilanne on täysin päin vastainen hän syttää minua kaikesta mahdollisesta siitä,että esim. hän on myöhässä menoistaan,ruoka ei onnistunut,kuinka minun pitäisi tehdä enemmän kotimme eteen vaikka minä melkeimpä hoidan kaiken siivoamisen(hänen ei tarvitse muka tehdä mitään pienintäkään,koska hän on ansiotyössä),kuinka juutuimme liikenneruuhkaan...Sitten hän vieläpä haukkuu minua(minä en koskaan häntä)kuinka olen tyhmä,hän häpeää minua,olen mielipuoli(koska satun sairastamaan masennusta),olen paha,hirviö,olen pilannut hänen elämänsä ja sitten vielä siitä,että minulla on niin huono itsetunto tämän kaiken jälkeen.Ja kaikkein pahinta on välillä kuulla se ,että hän hän sanoo vihaavansa minua ja sanoo,ettei rakasta.Hän myös torjuu minut,ei välillä välitä sitten tippaakaan vaikka olisin kuinka pulassa.Sairauskin on kuulemma omaa syytäni.
Ja jos sitten,kun hän on taas se mukavimpi oma itsensä,sanon mistä loukkaannuin ja tulin niin itkuiseksi (lähinnä haukkumisesta) - se on syyttämistä.Pahimmillaan joudun jatkuvasti hyvittämään jotakin ja minun on pakko tehdä joku kotityö riidan aikana ja sen jälkeen hän mukaansa voidaan sopia.Ja nämä riidat saavat kuulemma aina alkunsa minusta vaikka minusta niillä ei ole mitään selkeää aihetta kunhan hän vaan purkaa mielipahaansa minuun tai jotain.Kyllä tiedän millainen on oikeasti selkeä syy riitaan esim.toisen loukkaaminen,joten aivan kummia nämä "riitamme"ovat.
Ja minulla ei saa olla oikein omia menoja,esim kerran,kun olin kaverini kanssa ostoksilla hän soitttaa yhtäkkiä (sovimme aikaisemmin hänen kanssaan,että näemme ososreissun jälkeen kaupungilla),että myöhästyi bussissta ja haukkuu ilman mitään syytä minua tyhmäksi ja mielipuoleksi siis selvästikin purkaa turhautumistaam - en enää kestä ja lyön luurin korvaan. Ystäväni on yhä siinä vierellä ja odottelee bussia ja näytän järkyttyneeltä,kun ystäväni bussi tulee lähden kotiin missä odottaa kaksion kokoinen helvetti - tiedän,että minut haukutaan pystyyn ilman mitään syytä niin käykin...Myös omien sukulaisteni ja vanhempien tapaaminen on harvinaista ja se tulee tarkoin suunnitella,ettei hän taas suutu minulle:`(
Hirveää tilitystä tämä teksi,mutta ikävä kyllä omaksikin kauhistukseksi totta:(Tässä se on kaunistelemattomana.En tiedä mitä tehdä.Olen ehkä sokea,kun meillä on välillä kaikesta huolimatta taas niin mukavaa.
Kiitos jos jaksoitte lukea!
Mitä tehdä?
18
1764
Vastaukset
- yx-mies
Entäs jos syy masenukseesi on avopuolisosi?
Ei yksin olo ole niin kamalan kauheaa
Parisuhde on mielestäni sitä varten että siitä saa voimaa elää ja jos näin ei ole ,asialle tulee itse tehdä jotain - just nyt
Miksi kärsit? Ei suhteen pidä olla tuollaista! Tosin viestistäsi välittyy myös, että et käy töissä ja olet masentunut. Ehkä odotatkin, että miesystäväsi elättää sinut, koska et pysty siihen itse. Tämä on kuitenkin väärä syy olla suhteessa. Aikuisen ihmisen kuuluu tulla toimeen omillaan. Siinä miesystäväsi on täysin oikeassa, että jos hän elättää sinut sinun kuuluukin hoitaa kaikki kotityöt ja laittaa hyvää ruokaa.
- avuton/ katkeroitunut
koska opiskelen.Eikä miehenikään vakituisesti - tänä kesänä vain onnisti töiden suhteen ja hän on siitä ylpeä.Minä taas olen kuulemma saamaton,kun en hakemisesta huolimatta saanut töitä:(Viime kesänä taas minä olin se työllistetty ja hän se työtön,mutta en mä sillä kehuskellu.Juu ymmärrän.En halua olla mikään loinen - töitä ei vaan tänä kesänä tullut vaikka hain moneen paikkaa cv:n kera.Ja pian alkavatkin sitten taas opiskelut.
Olemme varmaan kummatkin aika kokemattomia elämässä ja kummatkin opiskelijoita.Olemme tunteneet reilut kolme vuotta ja nyt olemme asuneet melkein vuoden yhdessä.Seurustelumme alku oli hienoa aikaa - eivätkä nämä miehen huonot puolet tulleet esille vielä siinä vaiheessa,kun emme asuneet täyspäiväisesti yhdessä.Mutta nyt ovatkin asiat toisin tämä muuten niin kohteliaalta ja kaikin puolin ihanalta vaikuttanut mies johon rakastuin vaikuttaa väliliä kamalalta(ihan eri ihmiseltä).Niin laitankin ruokaa(enkä nyt sanoisi,että pöperöni ovat kauheita)ja siivoan.Myös ulkonäköni on joutunut kritiikin kohteeksi - minun täytyis kuulemma olla niin ja niin viimeisen päälle jos hän kutsuu vaikka kavereitaan kylään tai menemme yhdessä jonnekkin.Ei hän aikaisemmin ole tyyliäni moittinut - tuntuu kuin olisin nykyään jotain hänen omaisuuttaan... - on sivuseikka
avuton/ katkeroitunut kirjoitti:
koska opiskelen.Eikä miehenikään vakituisesti - tänä kesänä vain onnisti töiden suhteen ja hän on siitä ylpeä.Minä taas olen kuulemma saamaton,kun en hakemisesta huolimatta saanut töitä:(Viime kesänä taas minä olin se työllistetty ja hän se työtön,mutta en mä sillä kehuskellu.Juu ymmärrän.En halua olla mikään loinen - töitä ei vaan tänä kesänä tullut vaikka hain moneen paikkaa cv:n kera.Ja pian alkavatkin sitten taas opiskelut.
Olemme varmaan kummatkin aika kokemattomia elämässä ja kummatkin opiskelijoita.Olemme tunteneet reilut kolme vuotta ja nyt olemme asuneet melkein vuoden yhdessä.Seurustelumme alku oli hienoa aikaa - eivätkä nämä miehen huonot puolet tulleet esille vielä siinä vaiheessa,kun emme asuneet täyspäiväisesti yhdessä.Mutta nyt ovatkin asiat toisin tämä muuten niin kohteliaalta ja kaikin puolin ihanalta vaikuttanut mies johon rakastuin vaikuttaa väliliä kamalalta(ihan eri ihmiseltä).Niin laitankin ruokaa(enkä nyt sanoisi,että pöperöni ovat kauheita)ja siivoan.Myös ulkonäköni on joutunut kritiikin kohteeksi - minun täytyis kuulemma olla niin ja niin viimeisen päälle jos hän kutsuu vaikka kavereitaan kylään tai menemme yhdessä jonnekkin.Ei hän aikaisemmin ole tyyliäni moittinut - tuntuu kuin olisin nykyään jotain hänen omaisuuttaan...Jos ihmissuhde on aito, ei toisen ulkonäöllä ole ratkaisevaa merkitystä. Tietysti on syytä pukeutua aina tilaisuuden mukaan, esim. juhla-asuun häihin tai suruasuun hautajaisiin. Kuitenkin jos ollaan vain epävirallisesti tapaamassa ystäviä ei kaikki ole todellakaan kohdallaan jos miesystäväsi painostaa sinua ja puuttuu ulkonäköösi. Eivät ystäväsikään välitä mitä sinulla on päällä, kunhan saavat nauttia seurastasi. Harkitse tarkoin nyt. Kuulostaa siltä, että miehesi on narsistinen ja sinun pitäisi äkkiä häipyä suhteesta!
- avuton/ katkeroitunut
on sivuseikka kirjoitti:
Jos ihmissuhde on aito, ei toisen ulkonäöllä ole ratkaisevaa merkitystä. Tietysti on syytä pukeutua aina tilaisuuden mukaan, esim. juhla-asuun häihin tai suruasuun hautajaisiin. Kuitenkin jos ollaan vain epävirallisesti tapaamassa ystäviä ei kaikki ole todellakaan kohdallaan jos miesystäväsi painostaa sinua ja puuttuu ulkonäköösi. Eivät ystäväsikään välitä mitä sinulla on päällä, kunhan saavat nauttia seurastasi. Harkitse tarkoin nyt. Kuulostaa siltä, että miehesi on narsistinen ja sinun pitäisi äkkiä häipyä suhteesta!
hän muuttuisi sellaiseksi kuin niinä hyvinä aikoina ja pyytäisi minulta anteeksi ja olisi taas se mies johon rakastuin:`(On niin toivotonta mitenkä hän voi satuttaa minua vaikka tietää,että minä rakastan häntä ja en halua hänelle kuin hyvää.Vaikka nykyään olen katkeroitunut ja ehkä vihainenkin hänelle niin siitä huolimatta elättelen vielä toivoa ja liekki ei ole täysin sammuksissa.Tuli huono omatunto,kun kirjoitin tänne sanoja jotka ovat totta,mutta joita en haluaisi uskoa todeksi.Miten hän kohtelee minua näin jos hän vannonut ikuista rakkautta ja mennyt kihloihin kanssani ja sanonut,että olen hänelle se oikea eikä toista tule.
Mutta nykyään minusta tuntuu kuin olisin joku posliininukke hänelle,sellainen jonka voi raivopäisään rikkoa ja sitten taas liimata entiselleen lupauksilla,rakkaudentunnustuksilla ja anteeksiantamisella, joka on menettänyt merkityksensä,sillä mitään muutosta ei tapahdu ehkä muutaman päivän ajan hän koittaa olla mukava minulle,mutta sitten taas mennään alamäkeen:(Ja sitten toisena hetkenä minut voi myös pukea sievään mekkoon ja koristella rusetein ja viedä kavereille näytille(heidän seurassaan hän on aina minulle niin mukava).Eikö hän tiedä,että minä kärsin?En kestä tällaistä pompottelua.
Hän on myös alkanut jotenkin ahdistavaksi välillä siis siinä mielessä,joskus en pidä siitä tavasta millä hän koskettaa minua(se on kovakouraista ei sellaista hellää mikä tuntui hyvältä suhteen alussa) hän saattaa tehdä niin riidan jälkeen jolloin olen aivan liian alla päin sellaiseen ja olenkin sanonut,että nyt ei ole hyvä hetki,mutta silti hän saattaa jatkaa - ei sentään ole vielä varsinaisesti pakkottanut mihinkään petipuuhiin,mutta se voisi olla mahdollista:(Pelkään välillä,että hän lyö minua,koska joskus hän on töninytkin kuitenkin oli pahoillaan.
Olen niin umpikujassa.Luulen,että jos lopetan suhteen hän voisi kostaa minulle jotenkin.Hän on myös uhannut itsemurhalla,kun oli pahempi riita ja sanoin,että voidaanko enää jatkaa. - tutulta
avuton/ katkeroitunut kirjoitti:
hän muuttuisi sellaiseksi kuin niinä hyvinä aikoina ja pyytäisi minulta anteeksi ja olisi taas se mies johon rakastuin:`(On niin toivotonta mitenkä hän voi satuttaa minua vaikka tietää,että minä rakastan häntä ja en halua hänelle kuin hyvää.Vaikka nykyään olen katkeroitunut ja ehkä vihainenkin hänelle niin siitä huolimatta elättelen vielä toivoa ja liekki ei ole täysin sammuksissa.Tuli huono omatunto,kun kirjoitin tänne sanoja jotka ovat totta,mutta joita en haluaisi uskoa todeksi.Miten hän kohtelee minua näin jos hän vannonut ikuista rakkautta ja mennyt kihloihin kanssani ja sanonut,että olen hänelle se oikea eikä toista tule.
Mutta nykyään minusta tuntuu kuin olisin joku posliininukke hänelle,sellainen jonka voi raivopäisään rikkoa ja sitten taas liimata entiselleen lupauksilla,rakkaudentunnustuksilla ja anteeksiantamisella, joka on menettänyt merkityksensä,sillä mitään muutosta ei tapahdu ehkä muutaman päivän ajan hän koittaa olla mukava minulle,mutta sitten taas mennään alamäkeen:(Ja sitten toisena hetkenä minut voi myös pukea sievään mekkoon ja koristella rusetein ja viedä kavereille näytille(heidän seurassaan hän on aina minulle niin mukava).Eikö hän tiedä,että minä kärsin?En kestä tällaistä pompottelua.
Hän on myös alkanut jotenkin ahdistavaksi välillä siis siinä mielessä,joskus en pidä siitä tavasta millä hän koskettaa minua(se on kovakouraista ei sellaista hellää mikä tuntui hyvältä suhteen alussa) hän saattaa tehdä niin riidan jälkeen jolloin olen aivan liian alla päin sellaiseen ja olenkin sanonut,että nyt ei ole hyvä hetki,mutta silti hän saattaa jatkaa - ei sentään ole vielä varsinaisesti pakkottanut mihinkään petipuuhiin,mutta se voisi olla mahdollista:(Pelkään välillä,että hän lyö minua,koska joskus hän on töninytkin kuitenkin oli pahoillaan.
Olen niin umpikujassa.Luulen,että jos lopetan suhteen hän voisi kostaa minulle jotenkin.Hän on myös uhannut itsemurhalla,kun oli pahempi riita ja sanoin,että voidaanko enää jatkaa.Ihan samanlainen oli minunkin ex-mieheni.
Tuo on henkistä väkivaltaa ja kerroit, että joskus pelkäät hänen myös lyövän sinua.
Kuuntele itseäsi. Hälytyskellot soivat jo ja sinulla on paha olla. Mies ei tule muuttumaan. Ei ainakaan parempaan suuntaan.
Sinun ei tarvitse jäädä hänen luokseen vaikka hän uhkailee itsemurhalla. Niin ne aina tekee. Se on hänen tapansa manipuloida sinua. Tuskin hän itselleen mitään tekisi, vaikka lähtisit. Sinä et sitä paitsi ole hänestä vastuussa. Olet vastuussa itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Ne on asioita joille sinä voit tehdä paljonkin. Miestäsi et voi muuttaa.
Mieti nyt tarkkaan, mitä SINÄ toivot elämältä ja parisuhteelta. Poltat itsesi hyvin nopeasti loppuun, jos et tee asioille jotain. - ....
avuton/ katkeroitunut kirjoitti:
hän muuttuisi sellaiseksi kuin niinä hyvinä aikoina ja pyytäisi minulta anteeksi ja olisi taas se mies johon rakastuin:`(On niin toivotonta mitenkä hän voi satuttaa minua vaikka tietää,että minä rakastan häntä ja en halua hänelle kuin hyvää.Vaikka nykyään olen katkeroitunut ja ehkä vihainenkin hänelle niin siitä huolimatta elättelen vielä toivoa ja liekki ei ole täysin sammuksissa.Tuli huono omatunto,kun kirjoitin tänne sanoja jotka ovat totta,mutta joita en haluaisi uskoa todeksi.Miten hän kohtelee minua näin jos hän vannonut ikuista rakkautta ja mennyt kihloihin kanssani ja sanonut,että olen hänelle se oikea eikä toista tule.
Mutta nykyään minusta tuntuu kuin olisin joku posliininukke hänelle,sellainen jonka voi raivopäisään rikkoa ja sitten taas liimata entiselleen lupauksilla,rakkaudentunnustuksilla ja anteeksiantamisella, joka on menettänyt merkityksensä,sillä mitään muutosta ei tapahdu ehkä muutaman päivän ajan hän koittaa olla mukava minulle,mutta sitten taas mennään alamäkeen:(Ja sitten toisena hetkenä minut voi myös pukea sievään mekkoon ja koristella rusetein ja viedä kavereille näytille(heidän seurassaan hän on aina minulle niin mukava).Eikö hän tiedä,että minä kärsin?En kestä tällaistä pompottelua.
Hän on myös alkanut jotenkin ahdistavaksi välillä siis siinä mielessä,joskus en pidä siitä tavasta millä hän koskettaa minua(se on kovakouraista ei sellaista hellää mikä tuntui hyvältä suhteen alussa) hän saattaa tehdä niin riidan jälkeen jolloin olen aivan liian alla päin sellaiseen ja olenkin sanonut,että nyt ei ole hyvä hetki,mutta silti hän saattaa jatkaa - ei sentään ole vielä varsinaisesti pakkottanut mihinkään petipuuhiin,mutta se voisi olla mahdollista:(Pelkään välillä,että hän lyö minua,koska joskus hän on töninytkin kuitenkin oli pahoillaan.
Olen niin umpikujassa.Luulen,että jos lopetan suhteen hän voisi kostaa minulle jotenkin.Hän on myös uhannut itsemurhalla,kun oli pahempi riita ja sanoin,että voidaanko enää jatkaa.Tämä teksti kuulostaa niin tutulta!:O
Kun kirjoitit kuinka toivot miehesi vielä tajuavan ja muuttuvan takaisin samanalaiseksi ihanaksi ihmiseksi mitä hän oli aikojen alussa. Minulla sama tilanne! Rakastan ihan älyttömästi ja siksi odotan vielä sitä päivää kuin kuuta nousevaa että mieheni vielä tajuaisi ja muuttuisi...mutta tuskin sitä tulee tapahtumaan =/ Hän on satuttanut minua henkisesti ja fyysisestikin(lyönyt ja käynyt käsiksi pari kertaa kun mennyt hermot minun valittamiseen). Hän osaa olla _todella_ kylmä kun vaan sattuu sille päälle. Silloin myös mietin että miten hän voi olla noin kylmä ihmiselle, kuka rakastaa häntä enemmän kuin kukaan koskaan ja on antanut hänelle kaikkensa! Tekisin todellakin mitä vain että saisimme suhteemme takaisin raiteilleen, mutta pahoinpelkään alkaa näyttämään siltä että ollaan jo suistuttu pois tieltä eikä entiseen ole paluuta :,( Riidan aikana mies osaa olla ihan helvetin kylmä ja aamulla(kun ollaan illalla/yöllä riidelty eikä sovittu) on kuin kaikki olisi taas hyvin. Hän myös monesti uhkailee erolla ja sanoo että kohta ei enää jaksa. Ja kaikki vika kuulemma siinä että minä mäkätän. Voin sanoa että minulla todella on aihetta siihen. Hän on tutustunut moneen naispuoliseen henkilöön netissä ja tapaillut joitakin heistä, mutta omastamielestään kavereina. Olen myös pari kertaa kuullut juttuja ja kuunnellut epämääräisiä vastauksia yms. mieheltä( se että en saa katsoa edes luvalla mieheni kännykkää vaikka hän lukee minun puhelinta luvatta aina!) mitkä oikeasti pistävät epäilemään =/ Hän kumminkin vannoo ettei ole ketään toista eikä hän ole minua pettänyt, että minä olen vain se ainut eikä tule enää edes ketään seuraavaa. Ja kertoo että rakastaa. Olimme eroamassa vähän yli viikko sitten(tapeltiin ja keskusteltiin koko yö) ja päätimme että ero ainoa ratkaisu. Mieheni siis enemmänkin sitä mieltä, mutta hän silti itki vähän ja sanoin että hänen maailmansa kaatuu ja että hän ei tule ikinä pääsemään minusta yli ja että minä olen hänen kaikkensa. Mutta silti oli sitä mieltä ettei voida enää jatkaa. Ja minä itken ja ruikutan vieressä, niinkuin aina =/ Aamulla mies olikin sitten vielä sitä mieltä että yritetään vielä, ja nyt me yritetään. En tiedä toimiiko tämä sittenkään :(
Mitä pitäisi tehdä? Kaikki kaverini, vanhempani ja jopa mieheni veli sanoo, että minun pitäisi jättää tämä mies koska en ansaitse tällaista paskaa kohtelua, mutta en voi koska rakastan ja uskon että kaikki vielä muuttuu parhainpäin!:S
Emme siis ole kihloissa emmekä naimisissa. Olemme seurustelleet 9kk ja olen kesän ajan asunut poikaystäväni luona, mutta syksyllä muutan takaisin opiskelupaikkakunnalleni kun koulu taas alkaa...
Minullekkin tulee huono omatunto kun kirjoittelen tänne tällaisia juttuja miehestäni, koska en itsekkään haluaisi uskoa että ne ovat totta, mutta kun ne ovat...eikä tuossa edes ole ihan kaikkea :(
hän muuttuisi sellaiseksi kuin niinä hyvinä aikoina ja pyytäisi minulta anteeksi ja olisi taas se mies johon rakastuin:`(On niin toivotonta mitenkä hän voi satuttaa minua vaikka tietää,että minä rakastan häntä ja en halua hänelle kuin hyvää.Vaikka nykyään olen katkeroitunut ja ehkä vihainenkin hänelle niin siitä huolimatta elättelen vielä toivoa ja liekki ei ole täysin sammuksissa.Tuli huono omatunto,kun kirjoitin tänne sanoja jotka ovat totta,mutta joita en haluaisi uskoa todeksi.Miten hän kohtelee minua näin jos hän vannonut ikuista rakkautta ja mennyt kihloihin kanssani ja sanonut,että olen hänelle se oikea eikä toista tule.
"Mutta nykyään minusta tuntuu kuin olisin joku posliininukke hänelle,sellainen jonka voi raivopäisään rikkoa ja sitten taas liimata entiselleen lupauksilla,rakkaudentunnustuksilla ja anteeksiantamisella, joka on menettänyt merkityksensä,sillä mitään muutosta ei tapahdu ehkä muutaman päivän ajan hän koittaa olla mukava minulle,mutta sitten taas mennään alamäkeen:(" - ...
.... kirjoitti:
Tämä teksti kuulostaa niin tutulta!:O
Kun kirjoitit kuinka toivot miehesi vielä tajuavan ja muuttuvan takaisin samanalaiseksi ihanaksi ihmiseksi mitä hän oli aikojen alussa. Minulla sama tilanne! Rakastan ihan älyttömästi ja siksi odotan vielä sitä päivää kuin kuuta nousevaa että mieheni vielä tajuaisi ja muuttuisi...mutta tuskin sitä tulee tapahtumaan =/ Hän on satuttanut minua henkisesti ja fyysisestikin(lyönyt ja käynyt käsiksi pari kertaa kun mennyt hermot minun valittamiseen). Hän osaa olla _todella_ kylmä kun vaan sattuu sille päälle. Silloin myös mietin että miten hän voi olla noin kylmä ihmiselle, kuka rakastaa häntä enemmän kuin kukaan koskaan ja on antanut hänelle kaikkensa! Tekisin todellakin mitä vain että saisimme suhteemme takaisin raiteilleen, mutta pahoinpelkään alkaa näyttämään siltä että ollaan jo suistuttu pois tieltä eikä entiseen ole paluuta :,( Riidan aikana mies osaa olla ihan helvetin kylmä ja aamulla(kun ollaan illalla/yöllä riidelty eikä sovittu) on kuin kaikki olisi taas hyvin. Hän myös monesti uhkailee erolla ja sanoo että kohta ei enää jaksa. Ja kaikki vika kuulemma siinä että minä mäkätän. Voin sanoa että minulla todella on aihetta siihen. Hän on tutustunut moneen naispuoliseen henkilöön netissä ja tapaillut joitakin heistä, mutta omastamielestään kavereina. Olen myös pari kertaa kuullut juttuja ja kuunnellut epämääräisiä vastauksia yms. mieheltä( se että en saa katsoa edes luvalla mieheni kännykkää vaikka hän lukee minun puhelinta luvatta aina!) mitkä oikeasti pistävät epäilemään =/ Hän kumminkin vannoo ettei ole ketään toista eikä hän ole minua pettänyt, että minä olen vain se ainut eikä tule enää edes ketään seuraavaa. Ja kertoo että rakastaa. Olimme eroamassa vähän yli viikko sitten(tapeltiin ja keskusteltiin koko yö) ja päätimme että ero ainoa ratkaisu. Mieheni siis enemmänkin sitä mieltä, mutta hän silti itki vähän ja sanoin että hänen maailmansa kaatuu ja että hän ei tule ikinä pääsemään minusta yli ja että minä olen hänen kaikkensa. Mutta silti oli sitä mieltä ettei voida enää jatkaa. Ja minä itken ja ruikutan vieressä, niinkuin aina =/ Aamulla mies olikin sitten vielä sitä mieltä että yritetään vielä, ja nyt me yritetään. En tiedä toimiiko tämä sittenkään :(
Mitä pitäisi tehdä? Kaikki kaverini, vanhempani ja jopa mieheni veli sanoo, että minun pitäisi jättää tämä mies koska en ansaitse tällaista paskaa kohtelua, mutta en voi koska rakastan ja uskon että kaikki vielä muuttuu parhainpäin!:S
Emme siis ole kihloissa emmekä naimisissa. Olemme seurustelleet 9kk ja olen kesän ajan asunut poikaystäväni luona, mutta syksyllä muutan takaisin opiskelupaikkakunnalleni kun koulu taas alkaa...
Minullekkin tulee huono omatunto kun kirjoittelen tänne tällaisia juttuja miehestäni, koska en itsekkään haluaisi uskoa että ne ovat totta, mutta kun ne ovat...eikä tuossa edes ole ihan kaikkea :(
hän muuttuisi sellaiseksi kuin niinä hyvinä aikoina ja pyytäisi minulta anteeksi ja olisi taas se mies johon rakastuin:`(On niin toivotonta mitenkä hän voi satuttaa minua vaikka tietää,että minä rakastan häntä ja en halua hänelle kuin hyvää.Vaikka nykyään olen katkeroitunut ja ehkä vihainenkin hänelle niin siitä huolimatta elättelen vielä toivoa ja liekki ei ole täysin sammuksissa.Tuli huono omatunto,kun kirjoitin tänne sanoja jotka ovat totta,mutta joita en haluaisi uskoa todeksi.Miten hän kohtelee minua näin jos hän vannonut ikuista rakkautta ja mennyt kihloihin kanssani ja sanonut,että olen hänelle se oikea eikä toista tule.
"Mutta nykyään minusta tuntuu kuin olisin joku posliininukke hänelle,sellainen jonka voi raivopäisään rikkoa ja sitten taas liimata entiselleen lupauksilla,rakkaudentunnustuksilla ja anteeksiantamisella, joka on menettänyt merkityksensä,sillä mitään muutosta ei tapahdu ehkä muutaman päivän ajan hän koittaa olla mukava minulle,mutta sitten taas mennään alamäkeen:("^tuohon viestiini lisäisin vielä, että minun mieheni ei kumminkaan onneksi ole itsetuhoinen. Hän on uhkaillut monesti erolla jos olen jostain epäilyttävästä asiasta kysynyt tai valittanut..sanoo aina että kohta ei enää jaksa. Ja sitten minä ruikutan. Hän on tietää että minä teen kaikkeni ettei meille tulisi eroa, minä pidän kynsinhampain kiinni, siksi hän pystyy ehdottamaan eroa noin helposti :( Enää en kyllä ole ollut niin heikoilla vaan olen laittanut vastaan niin, että jos hän todella ehdottaa eroa ja haluaa sitä niin en todellakaan halua olla silloin sellaisessa suhteessa jossa toinen ei halua olla!!!;< Ei sitten enää ole niin helposti sitä eroa ehdottanut onneksi...niinkuin silloin yölläkin kun olimme eroamassa niin tyydyin ratkaisuun ja sanoin että se on sitten tehtävä niin, niin heti aamulla mies olikin toista mieltä.
- ...
... kirjoitti:
^tuohon viestiini lisäisin vielä, että minun mieheni ei kumminkaan onneksi ole itsetuhoinen. Hän on uhkaillut monesti erolla jos olen jostain epäilyttävästä asiasta kysynyt tai valittanut..sanoo aina että kohta ei enää jaksa. Ja sitten minä ruikutan. Hän on tietää että minä teen kaikkeni ettei meille tulisi eroa, minä pidän kynsinhampain kiinni, siksi hän pystyy ehdottamaan eroa noin helposti :( Enää en kyllä ole ollut niin heikoilla vaan olen laittanut vastaan niin, että jos hän todella ehdottaa eroa ja haluaa sitä niin en todellakaan halua olla silloin sellaisessa suhteessa jossa toinen ei halua olla!!!;< Ei sitten enää ole niin helposti sitä eroa ehdottanut onneksi...niinkuin silloin yölläkin kun olimme eroamassa niin tyydyin ratkaisuun ja sanoin että se on sitten tehtävä niin, niin heti aamulla mies olikin toista mieltä.
Lainasin katkeroituneen tekstiä tuossa yhdessä kohtaa^, koska ne kohdat ihan kuin minun suustani!
- avuton/katkeroitunut
... kirjoitti:
Lainasin katkeroituneen tekstiä tuossa yhdessä kohtaa^, koska ne kohdat ihan kuin minun suustani!
Meitä samassa tilanteessa olevia on muitakin - tosi helpottava kuulla.
Itse olen tällä hetkellä tosi sekavassa tilassa - mietin ja punnitsen mielessäni asioita - se tappouhkaus pisti kaikki tunteet sekaisin jos lähden tästä suhteesta en tiedä miten( toisaalta taas en edes uskalla sillä pelkään,että hän tekee jotain peruuttamatonta minulle tai itselleen) ja siinä on vielä sekin,että silti yhä on rakastan häntä ja se sitten vaikeuttaakin asioita,mutta tiedän,että jos muutosta ei tule en voi elää näin:(
Elättelen yhä toivoa siitä,että alkaisi mennä paremmin kuten silloin ennen... - ....
avuton/katkeroitunut kirjoitti:
Meitä samassa tilanteessa olevia on muitakin - tosi helpottava kuulla.
Itse olen tällä hetkellä tosi sekavassa tilassa - mietin ja punnitsen mielessäni asioita - se tappouhkaus pisti kaikki tunteet sekaisin jos lähden tästä suhteesta en tiedä miten( toisaalta taas en edes uskalla sillä pelkään,että hän tekee jotain peruuttamatonta minulle tai itselleen) ja siinä on vielä sekin,että silti yhä on rakastan häntä ja se sitten vaikeuttaakin asioita,mutta tiedän,että jos muutosta ei tule en voi elää näin:(
Elättelen yhä toivoa siitä,että alkaisi mennä paremmin kuten silloin ennen...Onhan meitä muitakin samassa tilanteessa =/ Minulla nyt myös samanlainen tilanne että todella punnitsen ja puntaroin että mitä tässä nyt kannattaisi tehdä, mutta tiedän ettei näin voi kumminkaan jatkua vaan on tultava muutos. Ei ole oikein olla suhteessa missä on onneton. Olen niin sekaisin nyt :( Voimia sinulle myös!
- .........
Vähän kuulostaa siltä kuin miehesi olisi psykopaatti/narsisti. He valitsevat kumppaneikseen juuri tuollaisia läheisriippuvaisia. Lähde ihmeessä tuollaisesta suhteesta tai masennut sairaalakuntoon tai hukkaat elämäsi. Miehesi ei todellakaan ole normaali.
- näkyy...
nykyään joka paikassa. ainakin 24:ssa...
tuo itsemurhalla uhkailu vähän hälyttelee, kuten myös miehesi muut touhut, mutta
opiskelette? olette nuorempia(?) eikö silloin tunteet ole enemmän pinnalla. tulevaisuus epäselvä ja ahdistaa? kannattaa tutkia, ennen kuin hutkia.
olet ainakin masentunut. masentunut ihminen näkee asiat eri lailla; maailmankuva värittyy ja pikku asioistakin tulee ylipääsemättömiä seiniä. riitoja pikku asioista.
käy ensitilassa psykiatrin juttusilla.
vaikka toisessa kaupungissa ja yksityisellä. julkisilla on niin pitkät jonot, että ei kannata yrittääkään (yli puolen vuoden jonot).
psykiatri tod. näk. määrää sinulle masennuslääkkeitä. keskusteleppa miehesi kanssa masennuksestasi(?) ja pyydä olemaan kärsivällinen. ala napsimaan pillereitä.
vaikutus alkaa vasta kahden kuukauden päästä. ole vaikka reilu kuukausi miehesi kanssa, sitten muuta jonnekin toisaalle; vaikka vanhempiesi luokse. saat aikaa miettiä asioita.
korosta miehellesi, että et ole lähtemässä lopullisesti, vaan tarvitset aikaa parantuaksesi.
tilanne on varmaan herkkä keskenänne, varmaan parempi muualla vähän aikaa? :)
sitten vanhempiesi(?) luona mietit asioita ja annat ajan kulua.
syytä, miksi olet masentunut, en tiedä, ei kukaan meistä. se on sinun ja psykiatrisi välinen asia. oma rauha auttaa myös selkeyttämään ajatuksiasi.
ei kannata rikkoa välejä vielä tässä vaiheessa, tai tehdä 'diagnooseja' miehestäsi, koska masentuneen ihmisen kanssa on RASKASTA olla tekemisissä. miehesi saattaa olla vaan niin leipääntynyt, että käyttäytyy siksi noin.
mutta tosiaan; saat omaa rauhaa miettiä asiaa ja voit tehdä lopullisen päätöksen (erosta?) jonkun kolmen kuukauden päästä. ei kannata sulkea ovea takanapäin turhan(?) takia.
voihan se olla että hahmotat kokonaisuutta paremmin muutaman kuukauden päästä? :) - merkit viittaa siihen
näkyy... kirjoitti:
nykyään joka paikassa. ainakin 24:ssa...
tuo itsemurhalla uhkailu vähän hälyttelee, kuten myös miehesi muut touhut, mutta
opiskelette? olette nuorempia(?) eikö silloin tunteet ole enemmän pinnalla. tulevaisuus epäselvä ja ahdistaa? kannattaa tutkia, ennen kuin hutkia.
olet ainakin masentunut. masentunut ihminen näkee asiat eri lailla; maailmankuva värittyy ja pikku asioistakin tulee ylipääsemättömiä seiniä. riitoja pikku asioista.
käy ensitilassa psykiatrin juttusilla.
vaikka toisessa kaupungissa ja yksityisellä. julkisilla on niin pitkät jonot, että ei kannata yrittääkään (yli puolen vuoden jonot).
psykiatri tod. näk. määrää sinulle masennuslääkkeitä. keskusteleppa miehesi kanssa masennuksestasi(?) ja pyydä olemaan kärsivällinen. ala napsimaan pillereitä.
vaikutus alkaa vasta kahden kuukauden päästä. ole vaikka reilu kuukausi miehesi kanssa, sitten muuta jonnekin toisaalle; vaikka vanhempiesi luokse. saat aikaa miettiä asioita.
korosta miehellesi, että et ole lähtemässä lopullisesti, vaan tarvitset aikaa parantuaksesi.
tilanne on varmaan herkkä keskenänne, varmaan parempi muualla vähän aikaa? :)
sitten vanhempiesi(?) luona mietit asioita ja annat ajan kulua.
syytä, miksi olet masentunut, en tiedä, ei kukaan meistä. se on sinun ja psykiatrisi välinen asia. oma rauha auttaa myös selkeyttämään ajatuksiasi.
ei kannata rikkoa välejä vielä tässä vaiheessa, tai tehdä 'diagnooseja' miehestäsi, koska masentuneen ihmisen kanssa on RASKASTA olla tekemisissä. miehesi saattaa olla vaan niin leipääntynyt, että käyttäytyy siksi noin.
mutta tosiaan; saat omaa rauhaa miettiä asiaa ja voit tehdä lopullisen päätöksen (erosta?) jonkun kolmen kuukauden päästä. ei kannata sulkea ovea takanapäin turhan(?) takia.
voihan se olla että hahmotat kokonaisuutta paremmin muutaman kuukauden päästä? :)Kyllä narsistiepäilys tuli minunkin mieleen, asian omakohtaisesti kokeneena. Jotta saat enemmän tietoa, suosittelen että käyt narsistien uhrien tuki-sivuilla, esim. siellä olevaa keskustelupalstaa lukemalla saat kuvaa asiasta. Erittäin hyvä kirjanen on myös Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli. Siitä itse sain täyden varmuuden kun niitä ominaisuuksia luin. Tsemppiä!
- avuton/katkeroitunut
minut lauantaina aamulla.Tämä tilanne sai luultavasti alkunsa siitä,kun hän oli silmittömän vihainen,kun olin perjantaina ollut yliaikaa sukulaisteni luona kyläilemässä siis nyt on kyse vain parista tunnista, joista ilmoitinkin.Hän uhkasi heittää minut ja tavarani pihalle jos en heti tulisi yhteiseen kotiimme.
No tuo launtain tilanne oli sitten kahta kauheampi - hän rupesi aamulla soimaamaan siitä kuinka huono olen ja näytti keskisormea ja haukkui kaikin mahdollisin tavoin - olen kuulemma pilannut hänen elämänsä jne.Sitten hän muuttui väkivaltaiseksi ja tunsin pelkoa - minä itkin ja hän töni minua päin seinää ja uhkasi tappaa minut sitten hän toi kolme veistä en tiedä mitä hän niillä aikoi tehdä,mutta hän sanoi,että minun pitäisi viillellä niillä itseäni - laitoin ne veitset takaisin kaappiin.Meinasi melkein pyytää naapureita apuun.
Olen todella surullinen nyt:´(Minun pitäisi kuulemma antaa anteeksi se mitä hän teki minulle lauantaina(ei sitä niin vain pysty) - nyt hän taas yrittää saada sovintoa välillemme ja on muutenkin lempeämpi minua kohtaan.Hän sekoittaa pääni tätä menoa: ensin hän meinaa tappaa ja sitten vannoo rakkattaan.Rakastan häntä edelleen,mutta luulen,että tunteet on aika lähellä sammua jos pian tulee taas samankaltainen tilanne - tuntuu,että en kestä enää!!Ei minusta ole jäljellä kuin särkynyt kuvajainen.Koska hän ymmärtää mitä hän tekee?Koska hän ymmärtää,että tuota menoa hän tuhoaa kaiken väliltämme?- ...
Hui kamala :O en muuta osaa sanoa kuin että ethän sinä todellakaan voi olla tuossa suhteessa enää jos sama jatkuu!=/ mutta tiedän että se ei ole helppoa vaan lähteä :( Voimia vielä paljon! Mitä jos menisit jollekkin kaverille tai sukulaiselle muutamaksi yöksi etkä näkisi pariin päivään miestäsi? Saisit selvitettyä päätäsi, niin minäkin teen.
- avuton/katkeroitunut
... kirjoitti:
Hui kamala :O en muuta osaa sanoa kuin että ethän sinä todellakaan voi olla tuossa suhteessa enää jos sama jatkuu!=/ mutta tiedän että se ei ole helppoa vaan lähteä :( Voimia vielä paljon! Mitä jos menisit jollekkin kaverille tai sukulaiselle muutamaksi yöksi etkä näkisi pariin päivään miestäsi? Saisit selvitettyä päätäsi, niin minäkin teen.
vanhempien kesämökillä launtai - sunnuntai yönä tosin siitä oli sovittu jo viikko sitten avomieheni kanssa ihme,että se päästi minut sinne noin pahan tilanteen jäljestä.En kuitenkaan voinut sanoa vanhemmilleni noista uhkauksista,sillä tiedän,että se olis ollut liian järkyttävää ja ne olis varmaan hakeneet,mun kamat meidän asunnolta pois saman tien (ihan ymmärrettävää,että ne ei arvatenkaan haluis tyttäreleen tällaista) - tarvitsen kuitenkin hieman aikaa sulatella asiaa ennen kuin lähden jos lähden,sillä rakkautta ja toivoa on vielä jäljellä...
Nyt olen täällä asunnolla taas ja avomies nukkuu vielä enhän minä muuten täällä uskaltais pyöriä ja tehdä tilitystä tästä turmiollisesta tilanteesta.Olen jotenkin peloissani - mitä taas tänään?:(Onko hän lempeä vai täynnä silmitöntä vihaa täynnä?En enää luota häneen tuntuu pahalta olen alkanut riutuakin jo,kun tätä huonoa kauttamme jos sitä kaudeksi voi kutsua on kestänyt liian pitkään.Viime yönä näin unta,että olen vankilassa - ehkä tätä voisi siksikin kutsua,koska täältä on niin vaikea lähteä vaakakupissa ovat ne hyvät muistot,rakkaus ylipäätäänkin yhteinen menneisyytemme ja sitten tämä kaikki negatiivinen yhtenä mustana möykkynä,joka painaa mieltä ja saastuttaa kaiken.Kyyneleet ovat nykyään niin herkässä - kuinka rakastamani mies voi kohdella minua niin kaltoin?:(
- avuton/katkeroitunut
Kysyn nyt ulkopuolisten mielipidettä,koska olen niin epävarma ja rikki tällä hetkellä:(
Tuon tappouhkauksen jälkeen mieleni on ollut myrskyssä - kuitenkin tällä viikolla avomieheni on taas ollut hyvä minua kohtaan.Olemme käyneet rannalla yhdessä jne.Kuitenkin olen sisimmässäni niin rikki kaikesta tapahtuneesta ja kuitenkin alkuviikosta hän taas haukkui minua syyttä ja sanoi,että minun täytyy hyvittäää hänelle kaikkea ja muuttua.Olen kuulemma huono,ruma,sairas,hirveä,olen pilannut loman jne. ja hän sanoi,että olisipa hän jonkun paremman valinnut - kuitenkin mikä ristiriitaista hän sanoo,ettei voisi elää ilman minua?:O
Olen niin hajalla - en enää tiedä mihin uskoa kaikki on vaan yhtä ristiriitaa:(
Kannattaisiko minun erota vai odottaa,että kaikki palaisi ennalleen jonkun ihmeen kautta?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h302861Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062671Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv292377Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491904Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141503- 321473
- 291199
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021193- 1771183
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711015