Sellaista teiltä palstalaisilta tiedustelisin, että oletteko ilmoittaneet vauvojenne nimet, keskustelleet / kysyneet mielipiteitä miettimistänne nimistä ennen ristiäisiä? Eli ovatko sukulaiset, ystävät tai muut päässeet vaikuttamaan lopulliseen nimivalintaanne?
Meinaan kun me aiomme "paukauttaa" nimivalintamme julkiseksi vasta sitten papin toimesta itse tilaisuudessa, vaikka nimiuteluita ympäriltä sateleekin. Jos te olette näin menetelleet, ovatko jotkut "kehdanneet" kommentoida nimivalintaanne negatiiviseen sävyyn, tyyliin "en mä vaan..." tai "aika kummallinen..."? Ihan vaan uteliaisuudesta olisi kiva kuulla kokemuksia! :)
Meinaan kun me aiomme "paukauttaa" nimivalintamme julkiseksi vasta sitten papin toimesta itse tilaisuudessa, vaikka nimiuteluita ympäriltä sateleekin. Jos te olette näin menetelleet, ovatko jotkut "kehdanneet" kommentoida nimivalintaanne negatiiviseen sävyyn, tyyliin "en mä vaan..." tai "aika kummallinen..."? Ihan vaan uteliaisuudesta olisi kiva kuulla kokemuksia! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikka ilmoitimme esikoisen nimen sukulaisille jo ennen ristiäisiä,
tuli kommenttia "ei kai noin vanhaa nimeä kukaan lapselleen laita" ja "minä tunsin erään samannimisen ihmisen, joka oli hyvin häijy ja ilkeä" yms.
Kommentit eivät meitä vaivanneet, ja olemme erittäin tyytyväisiä vielä tänäpäivänäkin nimivalintaamme :)
Vanhemmat laittavat lapselleen juuri sellaisen nimen,
mistä itse pitävät ja mikä lapselle sopii.
En sallisi sinunkaan pahoittaa mieltäsi mahdollisista ilkeistä kommenteista.
Toisaalta ymmärrän sukulaistenkin kommentit.
En itsekään laittaisi lapselleni sellaista nimeä, joka on "vihamiehelläni", tai muuten inhottavalla henkilöllä,
mutta vanhan sukulaisen "inhokkinimi" ei meidän nimivalintaamme millään lailla vaikuta nyt eikä vaikuttanut silloinkaan.
Tästä tapauksesta kyllä opimme sen, että seuraavien tenavien nimiä emme sanoneet kenellekään ennen ristiäisiä.
Ei sillä, että kommentit olisivat silloinkaan mitään haitanneet, mutta emme ainakaan pahoittaneet mieltämme järjestellessämme lapsen ensimmäistä suurta juhlaa.
Kommenttia on muuten tullut muidenkin lasten nimien kohdalla - osa tahallaan aiheutettuna, osa vahingossa.
Makuasioista ei voi kiistellä, eikä aina voi miellyttää kaikkia.
Vasta ristiäisissä me julkaisimme tyttäremme nimen ja mieheni suvun puolelta siinä tuntui olevan joku ongelma, kun päädyimme ruotsinkieliseen nimeen (oma sukuni on puoliksi suomen-ruotsalaisia ja halusimme hieman harvinaisemman nimen) eli tyttäremme sai kasteessa nimekseen Rhea, mikä tuntuu olevan ylivoimaisen vaikea nimi anoppini muistaa, välillä tyttö on sen mielestä Riia, Riika, Reetta, Reija, jne... Onhan se hassua ettei oma mummo muista nimeä vaikka on sen kirjoitettuna nähnyt satoja kertoja. No nyt Rhea on jo lähes vuoden ja anoppi on alkanut pikku hiljaa muistamaan nimen,mutta kirjoitus tuottaa yhä hankaluuksia (Reha, Reah, Hrea, Reea, jne). Mutta toivottavasti oppii nimen kunnolla ennen kun tyttö oppii ymmärtämään ettei mummo oikein ymmärrä hänen nimeä.
No jos anoppisi noin tekee, taitaa olla vain katkera tai muuten inhoaa nimeä, koska kai nyt jokainen alkuhämmästyksen jälkeen oppii lapsenlapsensa nimen... :D Tekee siis sen tahallaan, "muistuttaakseen" kuinka huono ja "vaikeasti muistettavan" nimen olette valinneet. Ihme touhua, niin lapsellista aikuiselta ihmiseltä! Olen pahoillani. :(
Mutta entä jos anopilla on jonkinasteinen lukihäiriö? Eräs tuttu kirjoittaa joskus vahingossa tyttärensä nimen "Karti", vaikka se on oikeasti Katri. Rhea voi olla samalla tavalla hankala lukihäiriöiselle, koska siinä on kaksi eri konsonanttia peräkkäin, kuten Katrissakin.
kenellekään ennen ristiäisiä. Yksi kummeista kuuli arvasi nimen edellisenä iltana, mutta toista nimeä hänkään ei tiennyt.
Sen takia pidimme salassa, koska kummankin vamhemman puolen suku on välillä aika arvostelevaa sakkia.
Oma anoppini yritti jo ennen ristiäisiä saada vaikuttaa nimeen, mm. miehen mummon (anopin äidin) nimistä yritti saada nimeksi, samoin omista nimistään. mutta eipä tullut.
Itseasiassa meillä mieheni keksi etunimen ja minä sain päättää toisen nimen. Tyttäremme on nimeltään Jatta Annika.
Oletko sama pikku Rhean äiti, joka toisella palstalla sai hurjasti lunta tupaan lapsesi nimestä? eli siellä nimimerkillä Katarina?
Jos olet, niin siellä kirjoitit miehesi olevan puoliksi saksalainen ja puoliksi aussi, joten eihän anoppisi ole ollenkaan suomalainen. Kuinka hän voi "muistaa" lapsen nimen sitten niin suomalaiseksi, kuin Reijaksi tai Reetaksi tai Riikaksi? Mutta Rheaa ei opi millään?
Outo juttu. Luulis nimenomaan olevan toisinpäin.