nimi+sukulaiset

Vaikka ilmoitimme esikoisen nimen sukulaisille jo ennen ristiäisiä,
tuli kommenttia "ei kai noin vanhaa nimeä kukaan lapselleen laita" ja "minä tunsin erään samannimisen ihmisen, joka oli hyvin häijy ja ilkeä" yms.

Kommentit eivät meitä vaivanneet, ja olemme erittäin tyytyväisiä vielä tänäpäivänäkin nimivalintaamme :)

Vanhemmat laittavat lapselleen juuri sellaisen nimen,
mistä itse pitävät ja mikä lapselle sopii.
En sallisi sinunkaan pahoittaa mieltäsi mahdollisista ilkeistä kommenteista.

Toisaalta ymmärrän sukulaistenkin kommentit.
En itsekään laittaisi lapselleni sellaista nimeä, joka on "vihamiehelläni", tai muuten inhottavalla henkilöllä,
mutta vanhan sukulaisen "inhokkinimi" ei meidän nimivalintaamme millään lailla vaikuta nyt eikä vaikuttanut silloinkaan.

Tästä tapauksesta kyllä opimme sen, että seuraavien tenavien nimiä emme sanoneet kenellekään ennen ristiäisiä.
Ei sillä, että kommentit olisivat silloinkaan mitään haitanneet, mutta emme ainakaan pahoittaneet mieltämme järjestellessämme lapsen ensimmäistä suurta juhlaa.

Kommenttia on muuten tullut muidenkin lasten nimien kohdalla - osa tahallaan aiheutettuna, osa vahingossa.
Makuasioista ei voi kiistellä, eikä aina voi miellyttää kaikkia.

Vasta ristiäisissä me julkaisimme tyttäremme nimen ja mieheni suvun puolelta siinä tuntui olevan joku ongelma, kun päädyimme ruotsinkieliseen nimeen (oma sukuni on puoliksi suomen-ruotsalaisia ja halusimme hieman harvinaisemman nimen) eli tyttäremme sai kasteessa nimekseen Rhea, mikä tuntuu olevan ylivoimaisen vaikea nimi anoppini muistaa, välillä tyttö on sen mielestä Riia, Riika, Reetta, Reija, jne... Onhan se hassua ettei oma mummo muista nimeä vaikka on sen kirjoitettuna nähnyt satoja kertoja. No nyt Rhea on jo lähes vuoden ja anoppi on alkanut pikku hiljaa muistamaan nimen,mutta kirjoitus tuottaa yhä hankaluuksia (Reha, Reah, Hrea, Reea, jne). Mutta toivottavasti oppii nimen kunnolla ennen kun tyttö oppii ymmärtämään ettei mummo oikein ymmärrä hänen nimeä.

kenellekään ennen ristiäisiä. Yksi kummeista kuuli arvasi nimen edellisenä iltana, mutta toista nimeä hänkään ei tiennyt.
Sen takia pidimme salassa, koska kummankin vamhemman puolen suku on välillä aika arvostelevaa sakkia.
Oma anoppini yritti jo ennen ristiäisiä saada vaikuttaa nimeen, mm. miehen mummon (anopin äidin) nimistä yritti saada nimeksi, samoin omista nimistään. mutta eipä tullut.
Itseasiassa meillä mieheni keksi etunimen ja minä sain päättää toisen nimen. Tyttäremme on nimeltään Jatta Annika.