olen kulkenut tiettömilä teillä syvissä kairoissa ja yöpynyt niinsanotuissa kämpissä. saavuin syyskuisessa illanhämärässä kämpäle,ja aloin siinä sytyttelemään kaminaan tulia kun ihmeekseni huomasin pienestä ikunasta naisen joka kantoi sylissän puita kämpällepäin. Menin jo ovelle vastaan aukaisin oven, ja tarkemmin katsoen nainen leijuen liikkui kohti kämppä jolle oli matkaa noin kolmisenkymmentämetriä naisesta nähden silloin palasin takaisin sisälle,ja pistin kynttilään tulen. Nähdäkseni paremin tulijan hetkenpäästä kuului vaimeaa kenkien kopinaa rappusilta kunnes ovi avautui kuin itsestään olihan naisella molemmat kädet pitelemässä halkotaakkaa toivotin hyvät illat ,ja tervetuloa kämppään. Pistin sitten kaikessa rauhassa kaminaan tulet ja keitin kahveet
silmästä silmään
kairojen karju
2428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Myös halot, vai olivatko aitoja?
"ovi avautui kuin itsestään olihan naisella molemmat kädet pitelemässä halkotaakkaa"
eikös noi kämppien ovet oo aika väljiä ja lähestulkoon aina lukottomia uksia, jos se naikkonen potkais pikkaisen jalalla tai työns vaan sillä halkopinolla oven auki...
muute, tarina jäi kesken. mitäs sä sille teit kun kaffeja keittelit, kellistit porontaljalle lämmittelee vai ;)