Kertokaapa kuinka suuri ero on kalleimmalla dikikamaralla joka mahtuu taskuun verrattuna järjestelmäkameraan.Innokas koirakisojen kuvaava
Minkälaiset erot
looti
8858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suurin ero on nopeus kaikiss toiminnoissa.
Toisena joustavuus, mahdollisuus kayttaa valovoimaisia optiikkoja.
Kuten tuossa jo mainittiin, suurin ero (kuvanlaadun ohella) on kameran käytön nopeus lähes joka tavalla. Koiria kuvatessa Tarkennusnopeus nousee tärkeäksi tekijäksi, lisää järkkärin käyttö selvästi onnistuneiden kuvien määrää. Näin ainakin omissa kuvauksissani.
Digijärkkäri 70-200mm 2.8 -yhdistelmä on varmaan se optimaalisin koirakuvausyhdistelmä. Hinta vaan voi olla aika kova...
Vaikka järjestelmäkameraan maksaa tietyt optiikat maltaita, mutta kuvanlaatu on aivan eri planeetalta pokkariin nähden. Järkkärissä voi pistää surutta helposti ISO800-asetuksen ja kuvanlaatu on parhaimmassa tapauksessa vielä todella hyvä. Monessa pokkarissa ISO400 alkaa olla maksimi millä kuvanlaatu on jotenkuten hyvä vielä. Yksi syy miksi kuvanlaatu ja tarkennusnopeus ovat huomattavasti nopeammat, johtuvat, että järkkärin kennonkoot ovat huomattavasti suuremmat (kymmeniä kertoja isompia, pokkarin kenno on sormenpäänkokoinen ja parhaimmissa järkkäreissä on ihan 35mm filmiä vastaava kenno) ja monesti järkkärin puskuri on nopea ja iso, joka nopeuttaa kuvaamista.
Vielä lisäys, että pokkarin kenno on järjestelmäkameraan kennoon nähden jopa 22 kertaa pienempi. Riippuen siitä, että, mikä kamera on kyseessä. Ei ihme, että kuvanlaatu häviää järjestelmäkameraan nähden
Nyt tiedän että se on järjestelmäkamera mutta minkälainen???.Pitäisi olla aika yksinkertainen ei monia hienouksia vaan nopeasti kuvauskunnossa.Agility on nopea laji ei ole aikaa paljon säätelyihin.
Yleensä järjestelmäkamerat ovat kuvausvalmiita alle sekunnissa, toisin kuin pokkarin joiden käyttövalmius voi kestää useitakin sekunteja. Järjestelmäkameroissa taas puhutaan millisekunneista.
Pikkusen agilityäkin kuvanneena olen pärjännyt Nikon D80 rungolla ja 18-135 kittizoomilla. Toki vain ulkona. Hallikauden alkaessa mainittu 70-200/2,8 VR optiikka lienee sangen ihanteellinen. Semmosella lajin ainoan suomalaisen lehden kustantaja näytti Vöyrissä räiskivän. Tiukat rajaukset intohimonsa, joten varalla ennestään 80-300/2,8 mutta tuo lyhyempi on paljon kevyempi ja kätevämpi silloin kun radan ympärillä pääsee liikkumaan vapaasti. Ainahan ei pääse, edes media. Suomen MM-kisoissa piti kököttää katsomossa ja jälki oli sen mukaista.
Alkuperäiseen kysymykseesi pokkarista palatakseni. Niiden ongelma on just tuo pieni kenno. Siksi lyhyet polttovälit ja suuri syvätarkkuus. Agilityssä kuvan tehoa syö, kun suorittajien lisäksi kuvassa on terävänä kentän takainen parkkipaikkakin ihan rekisterikilpineen. Kuvan katsojan katse harhailee eikä keskity olennaiseen.
Ihan toinen ongelma on, ettei kuvaaja millään pysty täysin ennakoimaan ohjaajan ja koiran paikkoja radalla. Välillä vain heidän etäisyytensä on liian suuri eikä kuvassa ole mitään järkeä. Pelkkä koira tai vain ohjaaja yksin on pikkusen tylsä kuva lajista, jossa olennaista on hurtan ja ihmisen yhteispelin onnistuminen. Mikäli olen käsittänyt lajin luonteen oikein. Kunhan koirat oppii tunnistaan numerot ei ohjaajaa enää tarvita jarruna pyörimässä radalla.
Siksi mie kyttään reunalla rataantutustumisvaiheessa ja katsastan oletettuja juoksulinjoja ja käännöksiä valiten kuvauspaikan vasta sitte. Väliin toimii, aina ei.
Mie sekoilin numeroissa. Tietennii agilitylehden miehellä oli käytössä kiinteä 300/2,8 ja ikivanha 80-200/2,8 vaihtui äskettäin tuohon uuteen VR70-200/2,8 versioon. Tarkennusnopeus kuin eri planeetalta tässä uudessa, sen verran kokeilin.