Portti päästää metallisen narinan,suora haravoitu hiekkatie avautuu kulkijan eteen.
Kukkien ja puiden tuoksu tuntuu voimakkaasti,linnut laulaa,toisten ihmisten äänet tuntuu vaimeilta.
Siinä vasemmalla äiti jo onkin,hei äiti poikas tuli taas.
Ainahan mä oon matkojen jälkeen tullut sinua katsomaan ja auttamaan asioiden hoidossa.
En ole joulun jälkeen käynyt luonasi ,mennyt vuosi on ollut suorastaan kauhea,kahdesti kuolema kävi lähellä.
Sinä et selvinnyt, jouduit lähtemään sen mukaan.
Penkillä istuessani katselen kumpuasi ja kauniita kukkia,siskon laittamia ne ovat kauniita.
Mielestäni meille ei jäänyt puhumattomia asioita,on jotenkin rauhallinen olo.
Huominen voi olla tuskaa täynnä mutta ei nyt.
Hassua mutta tuntuu siltä kuin istuisit vieressäni penkillä,tartut tutulla otteella olkapäästä.
Sanot kuin ennen,mene vaan jo ja pidä huoli omista ,elävistä ,sinulle tärkeistä ihmisistä.
Pois kävellessäni ajattelen ettei elämä ole aina kurjaa,arkipäivän pienet asiat on aika mukavia.
Kukkien ja puiden tuoksu tuntuu voimakkaasti,linnut laulaa,toisten ihmisten äänet tuntuu vaimeilta.
Siinä vasemmalla äiti jo onkin,hei äiti poikas tuli taas.
Ainahan mä oon matkojen jälkeen tullut sinua katsomaan ja auttamaan asioiden hoidossa.
En ole joulun jälkeen käynyt luonasi ,mennyt vuosi on ollut suorastaan kauhea,kahdesti kuolema kävi lähellä.
Sinä et selvinnyt, jouduit lähtemään sen mukaan.
Penkillä istuessani katselen kumpuasi ja kauniita kukkia,siskon laittamia ne ovat kauniita.
Mielestäni meille ei jäänyt puhumattomia asioita,on jotenkin rauhallinen olo.
Huominen voi olla tuskaa täynnä mutta ei nyt.
Hassua mutta tuntuu siltä kuin istuisit vieressäni penkillä,tartut tutulla otteella olkapäästä.
Sanot kuin ennen,mene vaan jo ja pidä huoli omista ,elävistä ,sinulle tärkeistä ihmisistä.
Pois kävellessäni ajattelen ettei elämä ole aina kurjaa,arkipäivän pienet asiat on aika mukavia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tunnistin saman tunnelman.
Minäkin aina haudalla käydessä juttelen äitini kanssa. Meillä jäi paljonkin puhumattomia asioita, hän kuoli auto-onnettomuudesa kun olin 28v. Mutta asiat on hiljalleen käyty läpi. Ja nykyään meillä on oikein lämpöiset välit. Kaikki on annettu anteeksi puolin ja toisin.
oma,rakas äiti,
vain muistot jäljellä on.
Kuvansa hellästi hymyilee päällä lipaston.
Joka ikinen aamu huomaan sen,
häntä muistelen.
Joka ikinen ilta,arvaathan sen,
häntä ajattelen.
Niin se menee meillä kaikilla,kunnes suru vaihtuu
ikäväksi ja menee päiviä,viikkoja ikävöimättä.
Koskaan unohtamatta.
Lämmin ajatus lentää luoksesi tunnelmallisesta
tarinasta.Enkeli-Halit !