Miksei ihmisessä ole muistia, jota tyhjätä?
Kun jokin menetys kohtaa sinua, niin voisit painaa deletestä ja poistaa muististasi kaiken, mikä menettämääsi henkilöön liittyy...
Deletointi ei olisi pysyvä, vaan määräaikainen. Kun olisi valmis kohtamaan surusi, niin painasit vain "peruuta" ja naks; kaikki palautuisi muistiisi.
Mission impossible...Kypsänä aikuisenakin toivoisi kaikkea hullua. Kun menetys kohtaa, vie masennus syövereihinsä. Upottaa sinne ja pinnalle rimpuilu on työlästä.
Vaikea on olla vierellä. Nostattelemassa. Sen olen huomannut. Joku suree joukossa, joku istuu yksin pohjalla, eikä näe mitään. Vaikka pitäisi nähdä myös se, mitä ympärillä on. Kaikkea kaunista; eikä suinkaan itsestäänselvää.
Koskahan nousen pinnalle? Koskahan pystyn taas nauramaan ja tuntemaan jotakin muutakin kuin ahdistusta ja ikävää?
Rakas ihminen makaa kirkkomaalla. Elämä on tietyiltä osin muuttunut - lopullisesti. Jotkut elävätkin ihmiset ovat kaikonneet elämästäni. Enkä jaksa välittää. Ja osittain tunnen liikaakin.
Kun jokin menetys kohtaa sinua, niin voisit painaa deletestä ja poistaa muististasi kaiken, mikä menettämääsi henkilöön liittyy...
Deletointi ei olisi pysyvä, vaan määräaikainen. Kun olisi valmis kohtamaan surusi, niin painasit vain "peruuta" ja naks; kaikki palautuisi muistiisi.
Mission impossible...Kypsänä aikuisenakin toivoisi kaikkea hullua. Kun menetys kohtaa, vie masennus syövereihinsä. Upottaa sinne ja pinnalle rimpuilu on työlästä.
Vaikea on olla vierellä. Nostattelemassa. Sen olen huomannut. Joku suree joukossa, joku istuu yksin pohjalla, eikä näe mitään. Vaikka pitäisi nähdä myös se, mitä ympärillä on. Kaikkea kaunista; eikä suinkaan itsestäänselvää.
Koskahan nousen pinnalle? Koskahan pystyn taas nauramaan ja tuntemaan jotakin muutakin kuin ahdistusta ja ikävää?
Rakas ihminen makaa kirkkomaalla. Elämä on tietyiltä osin muuttunut - lopullisesti. Jotkut elävätkin ihmiset ovat kaikonneet elämästäni. Enkä jaksa välittää. Ja osittain tunnen liikaakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole tuollaista surua itse kokenut, seurannut vain vierestä, mutta sen tiedän että selviät. Juuri siksi koska osaat surra. Jos et osaisi, sairastuisit.
Luulen että jokaisesta vuodenajasta ja pyhästä, säveleestä tai tuoksusta on kipeitä muistoja. Mutta kun vuosi on kulunut, olet käynyt läpi ne kaikki, eikä ne enää satuta niin paljon. Aika auttaa, vaikkei se nyt tunnu siltä.
Voi kun osaisin jotain lohduttavaa sanoa.. silittää sun hiuksia tai jotain :/ Voimia sulle toivon ♥
Niin se on,että jotkut haluavat lähteä täältä vapaaehtoisesti,jättävät meidät tänne ihmettelemään,mitä olisimme voineet tehdä.
Täällä sitten hukumme suruun....kuka pystyy puhumaan,kuka ei.Itse kuulun jälkimmäiseen.
Rakkaus,muistot ja kaipaus niin suuri,että sydämestä ahdistaa.....ehkä aika auttaa,ehkä ei.
Nyt ei jaksa edes ajatella.....
Voimia sinulle,et ole yksin.