suhde muuttunut

Hei,

Haluaisin kuulla kokemuksianne siitä, onko suhde esikoiseen/vanhempiin lapsiin muuttunut vauvan tulon myötä ja jos on, niin miten.

Minua ahdistaa se, että aloin tuntea itseni etäiseksi äidiksi esikoiselleni vauvan tultua. Jouduin vauvan kanssa useaan otteeseen sairaalaan ja kun siitä rumbasta selvittiin, 2-vuotiaani oli muuttunut. Hän torjui minut täysin, mutta sittemmin torjunta on muuttunut suorastaan äidin janoamiseksi, jos nyt niin voi sanoa. Taapero on erittäin hankala, mutta hänen käyttäytymisensä on mielestäni täysin normaalia sen ikäiselle uudessa kriisitilantessaan. Omat jotenkin viileät tunteeni kauhistuttavat minua. Miksi en osaa olla enää esikoiselleni äiti? Minulle ei tule ikävä, jos taapero on välillä muualla muutaman tunnin. Ennen tuli. Onko kellään samansuuntaisia kokemuksia?
Korjautuuko tilanne? Vauva on kohta jo 5kk...
2605
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

jotenki sitä sillon odotudaikana mietti että osaako tuota vauvaa sitten rakastaa yhtä paljon kun esikoista.. mutta jotenkin tuntuu tosiaan että tunteet viileni.nyt onneksi alkaa palailemaan tuo sama rakkaus mikä oli ennen vauvaa.(vauva 1v.)
tuntui että koko tyttö jotenkin ärsytti minua ja tuntui tosiaan etäiseltä. mää luulen että tää on ihan normaalia mutta näistä asioista ei vain puhuta..

Äänestä

Täysin normaalia, symbioosi mikä sinulla on ollut esikoiseen on katkennut uuden vauvan myötä. Näin yleensä tapahtuu ja kuuluukin tapahtua, on siis ihan normaalia. Ei äidin ja lapsen kuulu olla kuitenkaan koko lapsen lapsuutta sellaisessa symbioottisessa suhteessa. Myös kahden vuoden ikä on sellainen missä äitiin otetaan etäisyyttä ja itsenäistytään, se on myös uhmaiän tarkoitus. Tsemppiä vaan, olet hyvä äiti. :)

Niin ja unohdin vielä sanoa, että yleensä se symbioosi on esikoislapseen vahvempi kuin muihin lapsiin mikä on myös ihan normaalia. Eli jos et tunne samanlaista sidettä vauvaan, niin sekin on ihan normaalia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


esikoiseen? kirjoitti:

Hei,

Haluaisin kuulla kokemuksianne siitä, onko suhde esikoiseen/vanhempiin lapsiin muuttunut vauvan tulon myötä ja jos on, niin miten.

Minua ahdistaa se, että aloin tuntea itseni etäiseksi äidiksi esikoiselleni vauvan tultua. Jouduin vauvan kanssa useaan otteeseen sairaalaan ja kun siitä rumbasta selvittiin, 2-vuotiaani oli muuttunut. Hän torjui minut täysin, mutta sittemmin torjunta on muuttunut suorastaan äidin janoamiseksi, jos nyt niin voi sanoa. Taapero on erittäin hankala, mutta hänen käyttäytymisensä on mielestäni täysin normaalia sen ikäiselle uudessa kriisitilantessaan. Omat jotenkin viileät tunteeni kauhistuttavat minua. Miksi en osaa olla enää esikoiselleni äiti? Minulle ei tule ikävä, jos taapero on välillä muualla muutaman tunnin. Ennen tuli. Onko kellään samansuuntaisia kokemuksia?
Korjautuuko tilanne? Vauva on kohta jo 5kk...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu