Ruoveden Ruhtinas

Kaikki me ollaan edelleen täällä, koska ovesta pääsee vain yhteen suuntaan, kuten ehkä tulet huomaamaan. Kukaan ei mene koskaan kokonaan pois täältä, tänne kerran eksyttyään. Ja runostasi arvio.
__________________________________________


Entä jos sanoisin näin; En edelleenkään pidä runoistasi kuten niistä kai kuuluisi pitää, jos arvion tahtoo sanoa, tai ammattilaisena, pitäisi osata antaa arvio vaikkei pitäisi tekstistä, mutta nämä runosi. Olet pitänyt oman linjasi niin vakaasti, että paha kai tähän mitään on sanoa, luultavasti saavutat jotain, pelkästään siksi että uskot 100% siihen mitä teet. Se yleensä riittää.

ja miksi se ei riitä niiden suosioon nostamiseksi jotka täällä räähkyvät rumuuksia? Koska ruma ei koskaan kanna pitkälle, pitää olla hyvyys, pitää olla ihmisen kunnioitus, oikeamielisyys. Ja sinulla? Tuo kaikki on näissä runoissa joita en ymmärrä, ymmärrän sen ettei näillä ole tarkoitus nälviä ketään, ei sormella osoittaa toisen virheitä, ei edes nostaa itseä nokkelaksi. Nämä runot ovat ja siksi sinä niillä saavutat sen mitä saavuttaa tahdot. ;)

Ruoveden Leijonalle kuuluu nykyään? - Samaa kuin Suomen markassa olleelle leijonalle, joka menetti virkansa kuin siirryttiin euroihin?

Tällä tahdon sanoa, että Kalevala-nostalgia noin jylhänä on yksinäisen mahtailua ja kuin heittäisi helmiä sioille. Se on väärin ajoitettua, koska nyt on Eurohuuman aika.

Kaikella kunnioituksella. Arvostan itsekin Kalevalaa. ;)

syventyä noin jylhään tekstiin.
Tarjoa Värttinälle runojasi, niillä voisi olla sinulle käyttöä ;)

tapa kertoa runolla sotasankareista? Mielestäni se ei istu hyvin Pohjois-Karjalaan.

Tarkoitan tämän herättämää tunnelmaa: "Tarpoja Tarvaspään ikiöiden,
mahtaja myöskin kansamme töiden,
matkasit maa-alan Kalevalan kunnaat,
mahtisi maksanut vapauden lunnaat".

Mitä tulee sotasankareihin, paremmin sopii sellainen tunnelma, jollaista kuulin erään Pohjois-Karjalaisen yhtyeen rallattelussa: "Minä olen parraan sotaherran leski ..."

Tulipas mieleistä palautetta, jotenkin se, että ei pysty syventymään tekstiini, on asia, joka heijastaa minulle, että tekstiä ei voi pyyhkäistä ohi, vaan se on jokseenkin ainakin voimakasta!
Mukava ja jotenkin vapautunut olo, kun tänne kirjoitin ja tervehdyksiä tosiaan vain kaikille!