niin yksi tie käy pelastukseen ja se on tämä kun
Jeesus sanoo:"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Siis ahdas portti vie elämään muuta tietä EI OLE.
Ja miksi tämä ahdas portti on se on Jumalan säätämys
tämän kautta voi ihminen vain Hänen lapsekseen
päästä ja tulla tuntemaan Totuuden.
Tällainen ihminen saa vain ja ainoastaan TOTUUDEN
HENGEN OPPAAKSI JA JOHDATTAJAKSI KAIKKEEN TOTUUTEEN.
Ja miksi näin Jumala on tämän säätänyt, siksi,
Jumala viisaudessaan on tiennyt sen sekasotkun
mikä täällä ihmisten kesken vallitsee kun he tulevat rakentamaan eri saatanan hengen voimasta
omia uskojaan.
Näin Hän sanoo JOKA USKOO POIKAA HÄN ON ELÄMÄN
LÖYTÄVÄ.
Siis saatanan valheessa elävät kaikki muut jotka
uskoaan ja uskonsa ovat rakentaneet mikä minkin
varaan.
Vaikka sanotaan hurskaasti perustus on Jeesuksen
sovitus työ niin kun ei USKOTA JEESUSTA niin
perustus on rakennettu aivan muualle kuin
JUMALAN SANAAN.
Saatana sanoo ei tarvitse JEESUSTA USKOA kun vaan
USKOO Jeesuksen sovitustyöhön se riittää.
Mikä siis on USKONNE RAAMATTUUN kun niin monesti
siellä sanotaan, Jeesus sanoo JOKA USKOO MINUUN
SIIS MIKÄ ON USKO JEESUKSEEN?
ON VAIN YKSI TIE.
TAHDOTKO SIIS SIELUSI PELASTUVAN?
USKO SILLOIN JEESUSTA NIIN VOIT SEN SAAVUTTAA.
Jos tahdot pelastua
26
716
Vastaukset
- nimierkki.
Kaikki tapahtuu vain Jumalan ARMOSTA Armi,sinun pitäisi ehtiä lukea ARMOSTA.
Room. 9:16: Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että JUMALA armahtaa.
Ef. 2:8-9: Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.- ArmiK
kirjoitin on NIIN JA AAMEN.
Niin mitä ARMOON tulee niin TODELLA ARMOSTA.
MUTTA JA ISO MUTTA EI VALEARMOSTA JOTA SINÄKIN JAKELET KEVYESTI.
JOS SIIS ET TAHDO JEESUSTA USKOA NIIN TIEDÄT
MIHIN TIESI JOHTAA: SE ON OLE MINÄ JOKA OLEN TIEN
MÄÄRÄNNYT VAAN JUMALA; JOKA USKOO POIKAAN ON
SAAVA ELÄMÄN. - onko oikein se,
KariHenrik kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
yleisen lainsäädännön mukaan, että paljastat yksityishenkilön tietoja ilman asianomaisen suostumusta. Onko nimimerkki antanut suostumuksensa sukunimensä julkistamiseen? Onko kyseinen nimimerkki itse tuonut sukunimeään esille aiemmin keskusteluissa? Kyse on yksityishenkilöstä, ja eikö yksityishenkilöä pitäisi suojella tietyt lait näidenkin keskustelujen puitteissa.
- Sunilaisista
onko oikein se, kirjoitti:
yleisen lainsäädännön mukaan, että paljastat yksityishenkilön tietoja ilman asianomaisen suostumusta. Onko nimimerkki antanut suostumuksensa sukunimensä julkistamiseen? Onko kyseinen nimimerkki itse tuonut sukunimeään esille aiemmin keskusteluissa? Kyse on yksityishenkilöstä, ja eikö yksityishenkilöä pitäisi suojella tietyt lait näidenkin keskustelujen puitteissa.
He voivat lmalla kohdallaan aina joustaa kaikessa. Narsismin oppien mukaan he antavat erioikeuksia itselleen.
Säännöt koskevat muita, ei sunilaisia - ArmiK
onko oikein se, kirjoitti:
yleisen lainsäädännön mukaan, että paljastat yksityishenkilön tietoja ilman asianomaisen suostumusta. Onko nimimerkki antanut suostumuksensa sukunimensä julkistamiseen? Onko kyseinen nimimerkki itse tuonut sukunimeään esille aiemmin keskusteluissa? Kyse on yksityishenkilöstä, ja eikö yksityishenkilöä pitäisi suojella tietyt lait näidenkin keskustelujen puitteissa.
tunnet tämän Paanasen. Enpä minä vain tunne.
Eiköhän Paanasiakin ole useampiakin täällä suomen
maassa.
Näin vain valheen herra teki asiasta tikun jolla ei ole mitään merkitystä Totuuden kanssa.
Näin se herra nyhtää ja ottaa kiinni sellaisista
tyhjänpäiväisistä asioista joka ei ketään saata sinne ei tänne, mutta silloin kun valheen herra
turhat asiat eteen tuo niin silloin sillä on merkitys ja se tarkoittaa sitä, että näin se
hämmentää omaa soppaansa.
Ja se ei olekkaan enää niin pieni juttu. - nimierkki.
ArmiK kirjoitti:
kirjoitin on NIIN JA AAMEN.
Niin mitä ARMOON tulee niin TODELLA ARMOSTA.
MUTTA JA ISO MUTTA EI VALEARMOSTA JOTA SINÄKIN JAKELET KEVYESTI.
JOS SIIS ET TAHDO JEESUSTA USKOA NIIN TIEDÄT
MIHIN TIESI JOHTAA: SE ON OLE MINÄ JOKA OLEN TIEN
MÄÄRÄNNYT VAAN JUMALA; JOKA USKOO POIKAAN ON
SAAVA ELÄMÄN.ahdasta porttia murhamatkallaan kun Herra hänet ARMOSTA pelasti.
- silti menee
ArmiK kirjoitti:
tunnet tämän Paanasen. Enpä minä vain tunne.
Eiköhän Paanasiakin ole useampiakin täällä suomen
maassa.
Näin vain valheen herra teki asiasta tikun jolla ei ole mitään merkitystä Totuuden kanssa.
Näin se herra nyhtää ja ottaa kiinni sellaisista
tyhjänpäiväisistä asioista joka ei ketään saata sinne ei tänne, mutta silloin kun valheen herra
turhat asiat eteen tuo niin silloin sillä on merkitys ja se tarkoittaa sitä, että näin se
hämmentää omaa soppaansa.
Ja se ei olekkaan enää niin pieni juttu.mauttomuuteen paljastaa yksityishenkilön sukunimitietotoja. En ole keskusteluja seurannut niin paljon, että tietäisin, mitä muita kyseisen henkilön tietoja palstalla on tullut ilmi. Kyllä periaatteessa sukunimikin voi paljon kertoa, jos esim. muitakin faktoja henkilöstä on lukijoiden tiedossa.
Kyllä kaikkien ihmisten on tiettyjen sääntöjen mukaan elettävä, myös moraalisääntöjen. - ArmiK
nimierkki. kirjoitti:
ahdasta porttia murhamatkallaan kun Herra hänet ARMOSTA pelasti.
- ArmiK
nimierkki. kirjoitti:
ahdasta porttia murhamatkallaan kun Herra hänet ARMOSTA pelasti.
ei etsitäkkään ahdasta porttia vaan näin kun
Jeesus sanoo: "Etsikää ENSIN Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa niin kaikki muukin tarpeellinen
teille annetaan."
Ja tämä etsiminen johtaa kuin johtaakin ahtaalle
portille. - ArmiK
silti menee kirjoitti:
mauttomuuteen paljastaa yksityishenkilön sukunimitietotoja. En ole keskusteluja seurannut niin paljon, että tietäisin, mitä muita kyseisen henkilön tietoja palstalla on tullut ilmi. Kyllä periaatteessa sukunimikin voi paljon kertoa, jos esim. muitakin faktoja henkilöstä on lukijoiden tiedossa.
Kyllä kaikkien ihmisten on tiettyjen sääntöjen mukaan elettävä, myös moraalisääntöjen.että minä en ole kiinnittynyt nimiin, mutta näin
kai se luonnollisten ihmisten laita on eipä
sanomaan kiinnitetä huomiota vaan nimiin.
Niinpä sanoma jääkin pimentoon ja näinhän se tietysti on että Jumalan Hengen sanomaa voivat
ymmärtää vain ne joille Jumalan Henki saa puhua. silti menee kirjoitti:
mauttomuuteen paljastaa yksityishenkilön sukunimitietotoja. En ole keskusteluja seurannut niin paljon, että tietäisin, mitä muita kyseisen henkilön tietoja palstalla on tullut ilmi. Kyllä periaatteessa sukunimikin voi paljon kertoa, jos esim. muitakin faktoja henkilöstä on lukijoiden tiedossa.
Kyllä kaikkien ihmisten on tiettyjen sääntöjen mukaan elettävä, myös moraalisääntöjen.Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten nolin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihna tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."- Ramulta
TeuvoSuni kirjoitti:
Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten nolin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihna tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."Esimerkkiä copypastettamisessa.
Ramulta kirjoitti:
Esimerkkiä copypastettamisessa.
Ei tuo ole Saatanan yksinoikeus, vaikka hänen
valtakunnassa ollaankin.- m 12
KariHenrik kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
alkavat uhkaavasti täyttymään Karinkin kohdalla. Sitä se sunilaisuus teettää.
"· Syyllistää muita erityisesti siitä, mitä nämä ovat tai eivät ole tehneet hänelle
· Ei koskaan anna anteeksi kokemaansa narsistista loukkausta, jonka mittapuuna on hän itse
· Paljastaa säälimättömästi vastustajansa heikot kohdat
· Esittää häikäilemättömiä lausumia toisesta julkisesti nolaten hänet" m 12 kirjoitti:
alkavat uhkaavasti täyttymään Karinkin kohdalla. Sitä se sunilaisuus teettää.
"· Syyllistää muita erityisesti siitä, mitä nämä ovat tai eivät ole tehneet hänelle
· Ei koskaan anna anteeksi kokemaansa narsistista loukkausta, jonka mittapuuna on hän itse
· Paljastaa säälimättömästi vastustajansa heikot kohdat
· Esittää häikäilemättömiä lausumia toisesta julkisesti nolaten hänet""Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet,
ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme."
Emme me ole sellaisia, jotka päättömän kanan tavoin
antavat upottaa itsensä Saatanan kastealtaaseen,
tai tuhota elämänsä jonkun porttopapin käsien alla.- acim lai nen
..Jeesuksen vertauksia Uuudesta Testamentista luet, niin ymmärrät, jos haluat ymmärtää, että pelkkä armoon uskominen ei riitä, jos se tarkoittaa sitä että vain minä, minä, minä.. ja aina vain MINÄ saan uskoa syntini anteeksi.
Ihmisen tulee uskoa myös että JOKAINEN MUUKIN on armahdettu, tästä ei ole ENSIMMÄISTÄKÄÄN POIKKEUSTA.
Ja mitä se sitten tarkoittaa, se että uskoo, että jokainen muukin on armahdettu? Se on Jeesuksen opetusten mukaan sitä että myöntää että kaikki kokemamme paha on vain oman sisäisen pahamme heijastumaa ja peilikuvaa, eli joudumme jatkukvasti tunnustamaan OMAT SYNTIMME ja LUOPUMAAN NIISTÄ niin kauan kuin toisten ihmisten silmissä roskia näemme. Tämä on olennaisin asia Jeesuksen opetuksessa mutta kristinuskon opetuksessa se on kaiken muun krääsän alla piilossa.
Edellä selostetusta johtuen joudumme väkisinkin AHTAASEEN PORTTIIN.
En mielelläni repostelisi täällä toisten yksityisiä asioita, mutta otan esimerkin Teuvolta, kun hän itsekin on niin avoin näissä asioissa ollut.
Teuvon vaimo oli tehnyt aviorikoksen ENNEN Teuvoa. Mutta Teuvopa joutuikin itse samaan tilanteeseen. Jotta Teuvo voi saada oman aviorikoksensa anteeksi, hänen oli pakko nöyrtyä toteamaan että samassa veneessä oltiin vaimon kanssa. Jos nyt Teuvolla oli oikeus vaatia ARMOA JUMALALTA, hänellä oli myös VELVOLLISUUS ARMAHTAA sydämessään VAIMONSA. Teuvo joutui rakastamaan tässä kohdassa lähimmäistään niinkuin itseään, eli olemaan armollinen niinkuin Taivaan Isä on armollinen, eli ottamaan tukin omasta silmästään, eli saamaan Jumalalta synnit anteeksi niinkuin hänkin antoi anteeksi sille joka oli häntä vastaan rikkonut. Huomaatko miten Jeesus jatkuvasti toistaa tätä teemaa? Ihmeiden Oppikurssissa Jeesus opettaa tätä asiaa yli tuhannella sivulla. Mutta meneekö se perille? - m 12
acim lai nen kirjoitti:
..Jeesuksen vertauksia Uuudesta Testamentista luet, niin ymmärrät, jos haluat ymmärtää, että pelkkä armoon uskominen ei riitä, jos se tarkoittaa sitä että vain minä, minä, minä.. ja aina vain MINÄ saan uskoa syntini anteeksi.
Ihmisen tulee uskoa myös että JOKAINEN MUUKIN on armahdettu, tästä ei ole ENSIMMÄISTÄKÄÄN POIKKEUSTA.
Ja mitä se sitten tarkoittaa, se että uskoo, että jokainen muukin on armahdettu? Se on Jeesuksen opetusten mukaan sitä että myöntää että kaikki kokemamme paha on vain oman sisäisen pahamme heijastumaa ja peilikuvaa, eli joudumme jatkukvasti tunnustamaan OMAT SYNTIMME ja LUOPUMAAN NIISTÄ niin kauan kuin toisten ihmisten silmissä roskia näemme. Tämä on olennaisin asia Jeesuksen opetuksessa mutta kristinuskon opetuksessa se on kaiken muun krääsän alla piilossa.
Edellä selostetusta johtuen joudumme väkisinkin AHTAASEEN PORTTIIN.
En mielelläni repostelisi täällä toisten yksityisiä asioita, mutta otan esimerkin Teuvolta, kun hän itsekin on niin avoin näissä asioissa ollut.
Teuvon vaimo oli tehnyt aviorikoksen ENNEN Teuvoa. Mutta Teuvopa joutuikin itse samaan tilanteeseen. Jotta Teuvo voi saada oman aviorikoksensa anteeksi, hänen oli pakko nöyrtyä toteamaan että samassa veneessä oltiin vaimon kanssa. Jos nyt Teuvolla oli oikeus vaatia ARMOA JUMALALTA, hänellä oli myös VELVOLLISUUS ARMAHTAA sydämessään VAIMONSA. Teuvo joutui rakastamaan tässä kohdassa lähimmäistään niinkuin itseään, eli olemaan armollinen niinkuin Taivaan Isä on armollinen, eli ottamaan tukin omasta silmästään, eli saamaan Jumalalta synnit anteeksi niinkuin hänkin antoi anteeksi sille joka oli häntä vastaan rikkonut. Huomaatko miten Jeesus jatkuvasti toistaa tätä teemaa? Ihmeiden Oppikurssissa Jeesus opettaa tätä asiaa yli tuhannella sivulla. Mutta meneekö se perille?"Teuvon vaimo oli tehnyt aviorikoksen ENNEN Teuvoa. Mutta Teuvopa joutuikin itse samaan tilanteeseen. Jotta Teuvo voi saada oman aviorikoksensa anteeksi, hänen oli pakko nöyrtyä toteamaan että samassa veneessä oltiin vaimon kanssa. Jos nyt Teuvolla oli oikeus vaatia ARMOA JUMALALTA, hänellä oli myös VELVOLLISUUS ARMAHTAA sydämessään VAIMONSA. Teuvo joutui rakastamaan tässä kohdassa lähimmäistään niinkuin itseään, eli olemaan armollinen niinkuin Taivaan Isä on armollinen, eli ottamaan tukin omasta silmästään, eli saamaan Jumalalta synnit anteeksi niinkuin hänkin antoi anteeksi sille joka oli häntä vastaan rikkonut. Huomaatko miten Jeesus jatkuvasti toistaa tätä teemaa? Ihmeiden Oppikurssissa Jeesus opettaa tätä asiaa yli tuhannella sivulla. Mutta meneekö se perille"
Oltakoonpa Teuvosta mitä mieltä tahansa muutoin niin tuossa asiassa hän on menetellyt aivan oikein. Jo Isä meidän-rukous opastaa meitä siihen, antamaan anteeksi. Vaikka aviorikos on aina tosi vaikea asia eikä yhteiselo välttämättä enää onnistu luottamuspulan vuoksi. - acim lai nen
m 12 kirjoitti:
"Teuvon vaimo oli tehnyt aviorikoksen ENNEN Teuvoa. Mutta Teuvopa joutuikin itse samaan tilanteeseen. Jotta Teuvo voi saada oman aviorikoksensa anteeksi, hänen oli pakko nöyrtyä toteamaan että samassa veneessä oltiin vaimon kanssa. Jos nyt Teuvolla oli oikeus vaatia ARMOA JUMALALTA, hänellä oli myös VELVOLLISUUS ARMAHTAA sydämessään VAIMONSA. Teuvo joutui rakastamaan tässä kohdassa lähimmäistään niinkuin itseään, eli olemaan armollinen niinkuin Taivaan Isä on armollinen, eli ottamaan tukin omasta silmästään, eli saamaan Jumalalta synnit anteeksi niinkuin hänkin antoi anteeksi sille joka oli häntä vastaan rikkonut. Huomaatko miten Jeesus jatkuvasti toistaa tätä teemaa? Ihmeiden Oppikurssissa Jeesus opettaa tätä asiaa yli tuhannella sivulla. Mutta meneekö se perille"
Oltakoonpa Teuvosta mitä mieltä tahansa muutoin niin tuossa asiassa hän on menetellyt aivan oikein. Jo Isä meidän-rukous opastaa meitä siihen, antamaan anteeksi. Vaikka aviorikos on aina tosi vaikea asia eikä yhteiselo välttämättä enää onnistu luottamuspulan vuoksi..."suoritetaan" Pyhän hengen/Jeesuksen henkilökohtaisessa ojauksessa niin se tapahtuu todella. Kun ihminen yrittää omin voimin terapioida niin silloin tulos voi olla se että "yhteiselo ei enää onnistu". Arvaan että Teuvon ja hänen vaimonsa yhteiselo onnistuu, koska hän on menetellyt oikein. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä Teuvo itse asiasta sanoo, ellei hän pidä tätä liian henkilökohtaisena asiana palstalla reposteltavaksi.
- aviopuolisoasi, niin silloin
löydät jumalan. Vai mitä Armik.
- ArmiK
näkeväksi tulla? Mikä estää?
Sillä sokea olet kun et tätäkään nähnyt:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000028191986 - pysty avamaan
ArmiK kirjoitti:
näkeväksi tulla? Mikä estää?
Sillä sokea olet kun et tätäkään nähnyt:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000028191986blowjob.
pysty avamaan kirjoitti:
blowjob.
sillä ei todella yksikään porttopappi, jotka hengellistä
huoruutta harrastavat, pysty yhdenkään ihmisen silmiä avaamaan.- kaikista suurin
TeuvoSuni kirjoitti:
sillä ei todella yksikään porttopappi, jotka hengellistä
huoruutta harrastavat, pysty yhdenkään ihmisen silmiä avaamaan.huora.
- ArmiK
pysty avamaan kirjoitti:
blowjob.
pettänyt, joten tulkoon se kaikkien tietoon ja
näin paljastetuksi valheesi.
Mutta mitä silmien avaamiseen tulee, niin kukaan ihminen ei todellakaan voi toisen silmiä avata.
Sen voi ainoastaan JUMALA tehdä.
Mutta ihmettelen leväperäisyyttäsi halpapa sinulle on sielusi ja muiden sielut kun huoletonna, surutonna kuljet tietä joka johtaa, tiedät minne.
Sinne jonne kenenkään ei soisi mennä.
Olet siis muitakin viemässä sinne
jossa ei auta itku ei anelu
vaan ainainen tuska ja tulinen vaiva
on seuranasi aina.
Miksi siis NUKUT?
HERÄÄ VALVOMAAN. - Sunilainen
ArmiK kirjoitti:
pettänyt, joten tulkoon se kaikkien tietoon ja
näin paljastetuksi valheesi.
Mutta mitä silmien avaamiseen tulee, niin kukaan ihminen ei todellakaan voi toisen silmiä avata.
Sen voi ainoastaan JUMALA tehdä.
Mutta ihmettelen leväperäisyyttäsi halpapa sinulle on sielusi ja muiden sielut kun huoletonna, surutonna kuljet tietä joka johtaa, tiedät minne.
Sinne jonne kenenkään ei soisi mennä.
Olet siis muitakin viemässä sinne
jossa ei auta itku ei anelu
vaan ainainen tuska ja tulinen vaiva
on seuranasi aina.
Miksi siis NUKUT?
HERÄÄ VALVOMAAN.Jos et ole huorannut ei sinulla ole pääsylippua suniportin läpi. Kuitenkin Suni on hyväksynyt sinut porttinsa läpi.
Paljonko onkaan 1 1.. Armi? - ArmiK
Sunilainen kirjoitti:
Jos et ole huorannut ei sinulla ole pääsylippua suniportin läpi. Kuitenkin Suni on hyväksynyt sinut porttinsa läpi.
Paljonko onkaan 1 1.. Armi?sinä omalla järjelläsi ajattelemaan mitään.
Sillä tuot jatkuvasti sellaista missä ei ole järjenhäivää.
Jos et omalla järjelläsi enää pysty ajattelemaan
niin se on aivan sama sanooko sinulle niin
tai näin niin kaikki on hebreaa, ja näin suollat vain omiasi
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614197Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653429Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541788Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251647Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971422Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132924Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235855en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115824Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17791