On säilynyt ja säilyy
kaikenlaisen pahuudenkin keskellä!
Se on siis v o i m a kkain tunne!
Kerro konkreettinen esimerkki elävästä elämästä!
kaikenlaisen pahuudenkin keskellä!
Se on siis v o i m a kkain tunne!
Kerro konkreettinen esimerkki elävästä elämästä!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onko se tunne,vai kokonaisvaltaisin ja
kaunein tapa suhtautua toiseen ihmiseen?
Tunne himmenee ja lopulta häviää.
Suhtautuminen toiseen ihmiseen muuttaa muotoa,
kaunistuu,kypsyy,kehittyy iän ja kasvamisen,kehittymisen
myötä.Tunne siteet voidaan katkaista lyhyellä tekstiviestillä.Suhtautumisessa on ikuisuuden
maku ja iättömyyden tuoksu.
on tuo sana.
Nykyisin on niin paljon helpompi kertoa rakkaudettomuudesta elävässä elämässä esimerkkejä,
tosiasiassa
saammekin niitä noissa lööpeissä päivittäin,
on murhia, tappoja, lasten hyväksikäyttöä ynnä muuta.
- Mutta esimerkki rakkaudesta elävässä elämässä?
Onko sellaista?
Rakkaus sanana ja sanontana on olemassa.Ja paljohan
siitä puhutaan ja usein se mainitaan.Mutta onko
rakkautta olemassa? Ja etsitäänkö sitä aivan
väärästä paikasta?Olemmeko menettäneet
kyvyn rakastaa?Isoja kysymyksiä.Minusta tuntuu,että olemme liian pinnallisia ja itsekkäitä,etsimään
ja löytämään rakkauden.Liian sokeita,näkemään
asioita rakkauden silmin!
Nautiskelemme kauniilla sanoilla rakkaudesta,
peittääksemme pettymyksemme siitä,että elämme
ihmisyyden kirpputorilla.
Jospa kerron esimerkin omasta elämästäni:
pitkä, hyvä avioliitto myötä- ja vastamäkineen,
olisin voinut tehdä mitä vain hänen puolestaan.
Hän teki kaikkensa. Liian omakohtaista yksitys-
kohtiin mennäkseni. Silti en unohda koskaan.
Katri Valan eräässä runossa lause:
"...jonka keskeltä huomaamattoman rakkauden teot
ylenivät kuihtumattomina kuningasliljoina..."
Sellaisina kaiken sen muistan.
:)
ja se on äidin rakkaus.On isänkin rakkautta jos hän on itse sitä saanut lapsena ,se on kun tarttuva tauti , se tulee ihmisestä toiseen.Ilman Rakkautta ihmisestä tulee kylmä,ja kova. Sanotaan että me täällä pohjolassa ollaan sellaisia kylmiä ,ei näytetä helpolla tunteitamme.
Rakkaus lapsiimme on pysyvää, niiden vanhemmat usein luulevat rakastavansa toisiaa.
Sen näkee ero tilastoista.
Kahden ihmisen välinen rakkaus voi olla ,jos hyvin sattuu ,ikuista myös.
Ja eikä sitä rakkautta edes kuolema voi eroittaa.
Rakkaus on elämän kaunein kuvitelma,jota pidetään
hengissä,vaikka henki menisi!
kuvitelma, ei sillä olisi sitä voimaa.
tyhjää sanahelinää on paljon.
Korinttolaiskirjeessä on aidon rakkauden määritelmä.
Aihe on vähän väliä tälläkin palstalla, ja ihan hyvä että siitä kirjoitetaan ja sen olemusta eritellään.
Maailmassa todella on rakkautta, paljon!
Se on kuin aurinko, kaiken elämän ehto ja mahdollistaja.
Jos sitä ei olisi enää, kaikki loppuisi.
Ei ole lööppitavaraa se uskollinen rakkaus, joka panee uurastamaan
vuosikausia ilman oman voiton pyyntiä, niin kuin vanhempain rakkaus tekee.
Sitä on kaikkialla maailmassa "huomaamattomina
rakkauden tekoina", vailla julkisuutta.
Minustakin on tärkeätä puhua myös tästä, ettemme menetä
uskoamme ihmiseen kaiken pahuuden keskellä,
pahuuden, jolla sitä julkisuutta on päivittäin, viikoittain, jakuvasti.
Itsesuggessiolla on merkillinen voima.
Kuka uskoo jumalaan,kuka rahaa,kuka rakkauteen,
jotkut jopa toiseen ihmiseen.Erilaisiin asioihin.Inhimillisesti ajatellen minusta
aivan tärkeintä on,että ihminen seisoo
omilla jaloillaan!Se on todellista!
Voiman hakeminen jostain epäoleellisista harhoista ja ajatelmista ei ole realismia vaan
inhimillisen olemisen paradoksi!
Jos unohdetaan seksuaalis efektionaalinen
tarkoitushakuisuus,mielistely,tosiasioiden piilottelu ym,ym,mitä näihin erilaisiin
rakkauden määritelmiin liittyy,niin pelkistäen
kai todellisen rakkauden määritelmä liittyy
sanoihin: Hän antoi ainokaisen poikansa,ettei
yksikään,joka häneen uskoo hukkuisi,vaan hänen
olisi iankaikkinen elämä!
Nämä sanat on avain rakkauteen!
eritellä ja määritellä joksikin tunteeksi.
Voisiko olla vain näin:pyyteetöntä,mitään vaatimatta itselleen,antamalla itsensä aitona,rehellisenä,todellisena.Olipa se sitten mikä tahansa näistä eri "rakkauden" ns.ilmenemismuodoista.Ja voi rakastaa,antaa ja saada rakkautta vain,jos rakastaa myös itseään.
Noinhan se kyllä menee. Sitä tunnetta kun ei voi teeskennellä uskottavasti.
tahdon asia. Vihkikaavassa kysytään: tahdotko rakastaa... Moni esim. hylkää perheensä, kun menee uuden ns. rakkauden perään.Usein kaksi perhettä haoaa, muka rakkauden nimissä, kuten kauniiden ja rohkeiden Brooke tekee.
Tunne on häilyväistä. Mitä maailmanmenosta tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia tunteen palon etsijiä. Lapset ja vastuun kantajat ainakin siinä jalkoihin jäävät.Kyllä aikuisen pitää osata kieltäytyä hetken huumasta, vaikka se tuntuisi niin kivalta.kielletyltä, ties miltä hekumalta.
Kun avioliiton ensiihurma katoaa, tarvitaan juuri tahtoa rakastaa.
Mutta kun elämä ei mene aina niin kuin tahtoisi, vaikka kuinka yrittäisi esim. rakastaa, kuten vihkikaavassa sanotaan, sen tietää moni meistä. Kokemusta asiasta on! Avioliittokaan kun ei suju vain yhden varassa; molempien täytyy tahtoa rakastaa. Siinä se asian pointti. Itse asetin lasten kotirauhan ensisijalle, enkä vieläkään suostu katumaan sitä arvojärjestystä. Lasten elämä ja tasapaino todistaa minulle, että oikein toimittu.
Syyllistäminen ei auta vähääkään ja kertoo usein vain tietämättömyydestä, kun itselle elämässä on suotu tasaisempi polku kulkea. En kadehdi sitä kuitenkaan, sillä vastoinkäymisistä myös oppii - jopa toisten asioista vähemmän "tietäväksi".
viimeisessä lauseessa. Puhuin vain omasta kokemuksesta ja yleisistä huomioista. Tämä edellinen nyt ei ollut erityisemmin vain sinulle tarkoitettu viesti.Muutkin tietävät jotain rakkaudesta kuin petetyt ja jätetyt, pettäjät ja jättäjät.
Että et kirjoittanut nimenomaan minusta, en sentään niin itsekeskeinen ole, se vain tuntuu "tietäväisyydeltä" tuo rakkauden vaatimus jokaiselle sellaiselle, jolle avioliitto on jostain syystä tullut mahdottomaksi. Tuntui ylhäältä päin neuvomiselta. Väitän, että jokainen tietää, mitä vihkikaavassa sanotaan, joten ei sitä tämänikäisille tarvitse rautalangasta uudelleen vääntää.
Jos loukkaannuit, olen pahoillani, varmaan piikkini satutti, mutta minua myös suututti. Voisin kyllä laskea kymmeneen, ennen kuin kirjoittelen piikkejäni. Et varmaan tarkoittanutkaan tölviä huonommin elämässä selvinneitä.
Rakkaus mitä se on, onko se hymy. Pelkkä olemassa olo ja mitä se vaatii...On vastaus vaikein.
sudet, karhut ym ... rakastavat poikasiaan, hoitavat itseään säästämättä pieniään.
Ja eläinten poikaset ovatkin niin söpöjä, ettei ihme, vaikka emot niitä rakastavat.
Jos olette nähneet Disneyn luontofilmejä, niin eräässä filmissä kahden jääkarhun poikasen telmiminen, mäenlasku ja painiminen ovat sitä samaa, mitä
ihmistenkin 'poikaset' tekevät pieninä ja varttuessaan.
Kissan pennut ovat myöskin aivan suloisia.
Lapset rakastavat eläimiä.
ei lopu paritteluun.Siitä alkaa se rakkaus.
Jos se olisi niin ei lisääntyminen onnistuisi.
Kyllä se on vietti, joka ohjaa niin ihmistä kuin muitakin luonnossa.
Sanotan mitä sanotaan miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, se on jonkinlaista Hormoonien villitsevää tarvetta, olla toisen sukupuolen lähellä ja mitä lähempänä sitä parempi. Rakkaus syntyy siinä sivutuotteena.
Sitten on rakkautta, joka on melkein kadonnut "lähimmäisenrakkaus" .Se pitäisi kuulua myös lajin hengissä pysymisaeen. Olemmehan aikapaljon luonnon armoilla ,vai kuinka.
Luonto hoitaa meitä,
hoidetaan mekin luontoa.
Aina puhutaan äidin rakkaudesta,vaa harvemmin lapsen rakkaudesta. Varsinkin pienet lapset,kuinka ehdottomasti he rakastavat vanhempiaan,varsinkin äitiä. Huonompikin äiti kelpaa lapselle.He jopa huolehtivat äidistään,niistäkin,jotka eivät pysty kunnolla huolehtimaan lapsistaan . Lapsen rakkautta ei korvaa mikään. Jopa isovanhempiaankin he rakastavat koko sydämellään,jos viitsii vähänkään tehdä töitä sen rakkauden ansaitsemisen eteen.