nukahtaminen omaan sänkyyn?

meillä neiti ei suostunut nukahtamaan kuin kaukaloon, sitteriin tai meidän sänkyyn joten ostin ne keinutassut (taisit niitä tarkoittaa). nyt nukkuu omassa sängyssä. on siis kohta 5kk. vielä en ole miettinyt sitä että miten pääsen sitten eroon niistä tassuista mutta onhan tuo nukahtanut meidänkin sänkyyn joka ei keinu niin eiköhän se siitä. ehkä se on sitten helpompaa nukuttaa liikkumattomaan sänkyyn kun on hieman isompi. vatsavaivatkin saattaa vaivata joten on mukavempi nukahtaa johonkin liikkuvaan...
tsemppiä sulle!!

Eikös se olisi tosissaan kivempi opettaa liikkumattomaan sänkyyn suoraan kun että sit jossain vaiheessa ihmettelet että mites mää saan nukahtamaan ilman liikattä sänkyyn.
Eli laitat vaan omaan sänkyyn niinkuin edellinen kirjoittaja jo neuvoi. Yleensä oppii nopeesti ja sit on sänkyönkelmät ohi, ehkä kokonaan.
Yleensä kun käyttää vauvanhoidossa jotain vippaskonsteja, huomaa pian että siitä tulikin ongelma.

Miksi et nukuta viereen ja anna siinä nukkua?-nukahtaa varmasti ja nukkuu hyvin. Pienet ja isotkin lapset tarvitsee turvaa ja lämpöä, äidin läheisyyttä myös yöllä. Länsimaisessa kulttuurissa ollaan nykysin menossa siihen, että vauvojen pitäs jo olla ihan pienestä itsenäisiä, nukkua mieluiten omassa sängyssä eri huoneessa..Ja sitten ihmetellään, kun ei nukahda tai nuku..no eipä kai, kun on turvaton olo..

Eipä nukkunut meidänkään tyttö omassa sängyssä noin 5 kuukauteen. Meidän sänkyyn kyllä nukahti joten kuten ja alussa nukkui siinäkin vain, jos itse olin koko ajan vieressä. Olin aluksi ihan hepulissa asiasta, mutta sitten ajattelin, että kaipa se omaan sänkyynsä tottuu, kun on siihen valmis. Nyt on noin kuukauden verran siellä nukkunut eikä ole ongelmia ollut. Aluksi totuteltiin siihen omaan pinnikseen valveilla ollessa (leikittiin ym.) ja sitten siinä nukuttiin pikku päikkäreitä. Vähitellen aloin laittaa hänet sinne myös illalla ja laitoin myös oman paitani tms. tytön kainaloon, jotta tuttu tuoksu olisi turvana. Jos tyttö heräsi / herää sängyssä ja itkee, taputtelen, silittelen hänet uneen. Jos mikään muu ei auta, otan syliin ja keinuttelen / hytkyttelen, kunnes nukahtaa uudestaan :)

Erään tuttavani lapsi ei ollut myöskään suostunut nukkumaan muuta kuin vaunuissa, joten hän oli nostanut vaunun kopan aina pinnikseen ja vauva oli nukkunut sitten siinä ongelmitta. Ja myöskin hän oli aikanaan oppinut nukkumaan omassa sängyssä ilman vaunun koppaa ;)

Nukahtaako vauvasi esim. heijaamalla syliin? Tai rinnalle / pullolle? Nuokin ovat tietysti rankasti kiellettyjä nukuttamiskeinoja, mutta voin melkein vannoa, ettei kukaan teini-ikäisenä niitä enää kaipaa ;)

Ja mitä tulee siihen, että parisuhde kärsii, jos vauva nukkuu vanhempien sängyssä, kuten joku kirjoitti, vanhemmat voivat kyllä hoitaa tarpeensa jossakin muuallakin kuin makuuhuoneessa, jos talosta muita huoneita löytyy...

Eli enpä voi sanoa muuta kuin, että vauvasi alkaa varmasti nukkua omassa sängyssään, kun on siihen itse valmis. Sitkeästi vain kannattaa häntä siihen totuttaa.

Moikka!¨

En voi muuta tuntea kuin myötätuntoa ja toivottaa tsemppiä! Meillä oli (lapsi nyt 1v.) näitä "kausia" vähän väliä.

Noin 3-4kk meidän jäbä alko huutaan jo kun yritti laskea hänet sänkyynsä, yritettiin nukuttaa myös viereen, mutta ei onnistunut sekään-huusi vain!Tuttiakaan ei suostunut ottamaan ei sitten millään.
Joskus kun sai jollain keinolla sänkyyn rauhoittumaan hetkeksi niin melkein heti nukahti, mutta sitten jos vähän ajan päästä vauva heräs (yleensä puolen tunnin päästä) niin alko sama homma yleensä uudelleen.

Me ei ihan menty tohon vaunutteluun, kävi sekin mielessä juu, mutta me kanniskeltiin ympäri huonetta-harso alias mun paitani vähän kasvojen lähellä:), laulettiin, keinuteltiin sylissä niin että vauva oli istuvassa asennossa (joskus saatto nukahtaa siihen),joskus myös nukahti hytkytykseen peilin edessä:D-huoh, että se oli sitten raskasta aikaa-aina pelkäs koko nukutusta ja siinä saatto mennä parhaillaan 2h ja ihan hiki päässä. Aina miehen kanssa vaihdettiin, kun ei toinen jaksanut enää kantaa. Mun mies on onneksi maailman kärsivällisin tapaus-luojankiitos!

Niin ja meidän vauvalla oli tämä mun paitani harsona ja yritettiin kyllä kaikenmoisia ajoituksia nukkumaanmenossa-elikkä ei päässyt aina yliväsyksi..

Joo no tätä kesti varmaan 2kk ja n.5kk vauva alkoi YHTÄKKIÄ nukahtamaan itsenäisesti pinnasänkyyn, jätettiin vaan ja hän touhus 10 minuuttia ja nukahti.

No sitten noin 6kk, alko liikkumiset niin piti olla nukuttamassa kyllä tai siis pitämässä kiinni, ettei käänny konttausasentoon heijaamaan ja lyömään päätään pinnasängyn seinämään:D

No siitä lähtien ollaankin taas jouduttu nukuttamaan, mutta nukutus ei ole enää siis mitenkään itkuista, joskus tietenkin kiukuttaa kun ei enää saa kääntyä ja nykyisin nousta seisomaan sängyssä, mutta ei ole enää tuollaista raivoa ja itkua todellakaan. Se oli se yks vaihe vain.

Meinasin vain sanoa, että kyllä se varmaan iän myötä helpottaa! Ja sitten olen miettinyt sellaista, että otettiinko me liian helposti vauva syliin kun se itki-mutta toisaalta taas muistan,että kokeiltiinkin sitä että annettiin vaan hetki itkeä(oltiin tietty vieressä ja juteltiin rauhoittavasti)-mutta tuntu että se vaan koveni ja koveni..En tiä, katotaan mitä tekee seuraavan lapsen kohdalla, että onko sitä enää niin herkkä lapsen itkulle.

No tää ei kyllä auttanut sua pätkääkään, mutta ainakin vertaistukea:)
Kyllä ne kasvaa ja asiat helpottuu!Mutta siihen asti kovasti jaksamisia!