Samassa pensaassa me kaksi,
rastas ja minä olimme vastakkain.
Tulimme tutummaksi.
Ja rastas katsoi silmin kirkkain
kuin jotain sanoen tai virkkain:
- Mahdumme tänne molemmat.
Niin tapahtui ja samaa työtä
me teemme molemmat - päivää, yötä
ei eroteta rauhantilaan.
Jo minä rauhan pilaan,
häpeä on minun, rastaan ei.
Jos rastas jonkin marjan vei,
se kuuluu luonnon harmoniaan.
Puhumme melkein samaa kieltä
ja asioista samaa mieltä
olemme tietty kumpikin.
- Jos minä ensin lähtisin.
rastas ja minä olimme vastakkain.
Tulimme tutummaksi.
Ja rastas katsoi silmin kirkkain
kuin jotain sanoen tai virkkain:
- Mahdumme tänne molemmat.
Niin tapahtui ja samaa työtä
me teemme molemmat - päivää, yötä
ei eroteta rauhantilaan.
Jo minä rauhan pilaan,
häpeä on minun, rastaan ei.
Jos rastas jonkin marjan vei,
se kuuluu luonnon harmoniaan.
Puhumme melkein samaa kieltä
ja asioista samaa mieltä
olemme tietty kumpikin.
- Jos minä ensin lähtisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toisen säkeistön lopussa on säe " Jo minä rauhan pilaan", joka tuntuu epäjohdonmukaiselta kun vertaa sen sisältöä runon kokonaisuuteen. Onko siinä sattunut kirjoitusvirhe? Jos lause alkaakin sanalla jos, merkitys muuttuu kokonaan ja sisältö tulee loogiseksi. Onko niin?
Olitpa tarkka, mutta hyvä niin. Sillä juuri näin on päässyt käymään. Pitäisi lukea tekstinsä aina kahteen kertaan ennenkuin lähettää, kun taipumus on lukea sisältöä, ei yksittäisiä kirjaimia.
Viehättävää , että joku lukee runojani tällaisella paneutumisella.