Kaari Utrio

moneen kertaan, enkä osaa sanoa, mikä on paras, mutta huonoimmat ovat pari, kolme viimeistä kirjaa, jotka ovat hänen oman kustannusyhtiönsä kustantamat.

Utriota on tullut luettua ahkerasti yli 30 vuotta ja hyllystä löytyvät useimmat romaanit; ns. tietokirjoista ei tosin yhtäkään.

Utriolle on ominaista tietyt kaudet, on muinaissuomalaisuutta, keskiaikaa, romanttista Helsinki-epookkia 1800-luvulta. Myös tyylit vaihtelevat.

Suosikkini ovat muuttuneet vuosien saatossa, mutta "vanhoista" kirjoista - Kirstin, Sunnevat, Vehkalahden neidot, Pirita yms. - pidän eniten Viipurin kaunottaresta sen sisältämän huumorin ja naisen vapautumispyrkimyksen vuoksi.

Varhaiskeskiaikaeepoksista monivivahteinen Vaskilintu on suosikkini; sen jatkot (Tuulihaukka, Yksisarvien) ovat vähän päkistellen tehtyjä.

Näistä epookkiromaaneista (Saippuaprinsessa, Henrietta, Pappilan neidot yms.) parhaimmaksi valkkaan Rautaliljan. Siinä asioita kerrotaan eri ihmisten näkökulmista. Lisäksi realismi, romantiikka ja huumori polveilevat sivulta tosielle.

Utriiolta ilmestyy uusi epookkiromaani tänä syksynä, Ilkeät sisarpuolet. Oliskohan Tuhkimo-tarina, mutta lukea sekin täytyy.

Olen lukenut lähes kaikki Utrion kirjat. Ja osaan sanoa mielestäni parhaan: Haukka, minun rakkaani. Se on todella hyvä.

Myös Vaskilintu ja Rautalilja ovat olleet mieleenpainuvia.
Yksisarviselta odotin paljon, mutta vähän petyin, ei siis kannata odottaa liikoja. Kirja oli mielestäni hitusen pitkäveteinen.

Kaari Utrio on sadistinen hirviö,
kuolema vanhuksille!

Rautalilja on sellainen joka on jäänyt ihan erityisesti mieleen. Utrion loistava tilannekomiikka on siinä mielestäni parhaimmillaan. Se on myös juoneltaan hieman poikkeava muista Utrion kirjoista. Kartanonherra ja kaunis Kirstin on jäänyt mieleen myös sen takia että se oli ensimmäinen Utrio jonka luin..

Itse olen pitänyt myös ihan viimeisimmistä teoksista.