Lapsi on tavannut isäänsä n.3kk ajan eli yhteensä 6 krt:aa valvotussa tapaamistilassa. Ja tavannut isäänsä siis vain tämän 6 kertaa 4 vuoden aikana. Kyseessä 5-vuotias lapsi. Nyt pitäisi mennä viikonlopputapaamisiin 2 kertaa kuussa. Ei tule onnistumaan. Kun lapselle tästä puhuu, menee paniikkiin ja alkaa itkemään hirveästi. Ei uskalla lähteä noin tuntemattomalle isälle vielä.
Mitä voin tehdä, saako uhkasakon jos lapsi ei mene? Voiko lasta pakottaa jos hän vastustaa? Kai joku ihmisoikeuslaki suojelee lasta?
lapsi ei halua tavata
25
2153
Vastaukset
- ajlsjdlasjdlas
Jos tiedät lapsesi ahdistuvan tapaamisesta et tietenkään pakota häntä menemään. Joudut varmaankin vastaamaan sosiaalityöntekijöille ja pahimmassa tapauksessa oikeudessa syytöksiin, että estät lasta menemästä isänsä luokse ja vaikka mihin muihin syytöksiin, mutta kun tiedät asian oikean laidan kerro se ja pidä siitä kiinni.
Voit ottaa ensihätään yhteyttä sosiaalitoimistoon ja perheneuvolaan. Kerrot siellä tilanteen ja yrität saada lausunnon, jolla lapsesi todella saa ihmisarvonsa mukaista kohtelua.
On äidin velvollisuus suojata lastaan jos sen oikeaksi näkee. Se on rankkaa ja kamalaakin ja lokaa lentää, siihen voit varautua, mutta se kannattaa. Kukaan muu ei valvo lapsesi etua. Vaihtoehdoiksi jää jättää lapsi oman onnensa nojaan pelkäämään ja ahdistumaan ja säästää itsensä sossujen ym. hyökkäyksiltä tai pitää lapsen puolia ja osoittaa, että häntä kuullaan ja suojellaan.- meilläkin.
Meni kyllä voimien myötä luottamus myös ns. asiantuntijoihin, ikävä kyllä.
Kolme pitkää vuotta lukemattomia oikeudenkäyntejä ja ns. asiantuntijoiden keskusteluhetkiä.
Jälkeenpäin ajatellen, uuvuttavinpana itse koin sen, että eron jälkeen viranomaiset mahdollistivat perheväkivallan jatkumisen, traumaa tuli trauman päälle sekä itselle että lapsille.
Yhtenä ratkaisevana tekijänä oli lasten selkeä mielipide ja pelko isäänsä kohtaan, joka tosin yritettiin toisinaan viranomaistenkin taholta vääntää manipuloinniksi.
Kyllä siinä oppi luottamaan vaan Jumalaan ja rukouksen voimaan. Kun oikeus on sinun toimintasi pohjana, sinä kestät. Siihen uskoin itse silloin ja toivon sitä kaikille, etenkin ahdingossa oleville, uskokaa vain, älkää pelätkö.
Nyt lapset ovat 12 ja 14 vuotiaat, eikä enää kukaan kyseenalaista heidän kokemuksiaan ja huomioitaan.
Olemme selvinneet, tiukkaa teki, mutta kannatti.
Lapset ovat kiitelleet, että uskoin ja kuuntelin heidän mielipiteitään silloin. Tosin toisinaan vieläkin muistelevat, miten heitä ei uskottu, vaan yritettiin pakottaa isän tapaamisiin.
Erosta on nyt sen yli 7 vuotta, voi jo todeta, että aikakin parantaa haavat.
Ehkä itse voin joskus vielä luottaa sosiaaliviranomaisiin ja oikeuslaitokseemme. Traumaterapiat se tosin vaatii, mutta hengissä ollaan, siitä kiitän Jumalaa, en ihmistä.
Luota kykyysi tehdä havaintoja lapsesi tunteista ja toiveista, ei sitä kukaan toinen ihminen voi tehdä puolestasi.
Jos mahdollista, hyvä ystäväsikin voi kuulla lastasi ja olla todistamassa oikeudenkäynneissä kuulemastaan.
Uskalla ajatella itse, älä suostu pelkäämään tulevaa, saati makaamaan tulessa.
Tärkeintä on nyt, että keskityt lapsesi tarpeisiin. Taatusti lapsesi perustarve on turvallisuus ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, aivan kuin meillä jokaisella.
Jos joku syyllistää, voit aina kysyä, eivätkö syyllistäjätkin kuuntele lapsiaan, eivätkä pakota menemään paikkaan, mikä ahdistaa ja traumatisoi.
Nyt siis rohkeasti ja viisaasti eteenpäin. - Anonyymi
meilläkin. kirjoitti:
Meni kyllä voimien myötä luottamus myös ns. asiantuntijoihin, ikävä kyllä.
Kolme pitkää vuotta lukemattomia oikeudenkäyntejä ja ns. asiantuntijoiden keskusteluhetkiä.
Jälkeenpäin ajatellen, uuvuttavinpana itse koin sen, että eron jälkeen viranomaiset mahdollistivat perheväkivallan jatkumisen, traumaa tuli trauman päälle sekä itselle että lapsille.
Yhtenä ratkaisevana tekijänä oli lasten selkeä mielipide ja pelko isäänsä kohtaan, joka tosin yritettiin toisinaan viranomaistenkin taholta vääntää manipuloinniksi.
Kyllä siinä oppi luottamaan vaan Jumalaan ja rukouksen voimaan. Kun oikeus on sinun toimintasi pohjana, sinä kestät. Siihen uskoin itse silloin ja toivon sitä kaikille, etenkin ahdingossa oleville, uskokaa vain, älkää pelätkö.
Nyt lapset ovat 12 ja 14 vuotiaat, eikä enää kukaan kyseenalaista heidän kokemuksiaan ja huomioitaan.
Olemme selvinneet, tiukkaa teki, mutta kannatti.
Lapset ovat kiitelleet, että uskoin ja kuuntelin heidän mielipiteitään silloin. Tosin toisinaan vieläkin muistelevat, miten heitä ei uskottu, vaan yritettiin pakottaa isän tapaamisiin.
Erosta on nyt sen yli 7 vuotta, voi jo todeta, että aikakin parantaa haavat.
Ehkä itse voin joskus vielä luottaa sosiaaliviranomaisiin ja oikeuslaitokseemme. Traumaterapiat se tosin vaatii, mutta hengissä ollaan, siitä kiitän Jumalaa, en ihmistä.
Luota kykyysi tehdä havaintoja lapsesi tunteista ja toiveista, ei sitä kukaan toinen ihminen voi tehdä puolestasi.
Jos mahdollista, hyvä ystäväsikin voi kuulla lastasi ja olla todistamassa oikeudenkäynneissä kuulemastaan.
Uskalla ajatella itse, älä suostu pelkäämään tulevaa, saati makaamaan tulessa.
Tärkeintä on nyt, että keskityt lapsesi tarpeisiin. Taatusti lapsesi perustarve on turvallisuus ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, aivan kuin meillä jokaisella.
Jos joku syyllistää, voit aina kysyä, eivätkö syyllistäjätkin kuuntele lapsiaan, eivätkä pakota menemään paikkaan, mikä ahdistaa ja traumatisoi.
Nyt siis rohkeasti ja viisaasti eteenpäin.♥️♥️♥️
- lastenvalvojalle
jos ei ole lapsen edun mukaista ei tarvitse etähuoltajalle antaa.
Puhu lastenvalvojalle ja jos mahdollista näytä siellä miten suhtautuu kun puhut isälle menosta.
Tsemppiä =) - ex tukihenkilö
Saat kyllä uhkasakon, jos on vain sinun sanasi, ettei lapsi halua.
Itse olen ollut mukana ulkopuolisisena tukihenkilönä viemässä lapsia tapaamisiin, jos vanhempien välit ovat siinä kunnossa, että he ei pysty niitä keskenään hoitamaan.
Niin julmalta kun se kuulostaakin, minulle oli annettu ohjeet, että lapsen on lähdettävä itkusta ja paniikista huolimatta.(valvottujenkin tapaamisten jälkeen) Ja jos vielä tapaaja vanhemman luona itkee ja panikoin, niin voin paluttaa lapsen takaisin kotiin(n.1h jälkeen). Ja sitten on yhdessä huoltajan kanssa tehty asiasta raportti sosiaalitoimeen, miksi tapaaminen peruuntui.
Mutta monesti on käynyt niin, että lähtö tilanteessa itkevä/ panikoiva lapsi lopettaa jo autossa itkunsa ja hymyillen toteaa, että kiva kun näkee isääkin välillä. Ja ovat jääneet ihan tyytyväisenä tapaajan vanhemman luo.
Yksin ei kannata lähteä sooloilemaan, aina kannatta ulkopuolisella tarkistuttaa lapsen vastahakoisuus. Helposti asiat tulkitaan, että äiti on vastahakoinen ei lapsi.- olitkaan?
Siis äidin vai isän pyytämänä?
"Niin julmalta kun se kuulostaakin, minulle oli annettu ohjeet, että lapsen on lähdettävä itkusta ja paniikista huolimatta.(valvottujenkin tapaamisten jälkeen) Ja jos vielä tapaaja vanhemman luona itkee ja panikoin, niin voin paluttaa lapsen takaisin kotiin(n.1h jälkeen). Ja sitten on yhdessä huoltajan kanssa tehty asiasta raportti sosiaalitoimeen, miksi tapaaminen peruuntui."
Julmaa, todella julmaa toimintaa. Kenen älynväläys?
Jokainen virallisesti ja koulutukseltaan lastensuojelutyötä tekevä nostakoot välittömästi kätensä pystyyn ja huutakoon "hep", jos itse suostuisi oman lapsensa tai lapsenlapsensa joutuvan moiseen pyöritykseen.
Oikein vihastuttaa, kun lukee moista toimintaa. Ei tarvitse todella enää ihmetellä, miten lasten ja nuorten masentuneisuus ja mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt.
Ei tarvitse ihmetellä, miksi jo pienet lapset käyttäytyvät itsetuhoisesti ja väkivaltaisesti, ikävä kyllä.
Jokaisen ihmisen perustarve on turvallisuus. Ei hyödytä rahat tai ruoka, jos on pelko ja huoli sydämessä.
Kykymme komminikoida tarvitsee myös kuulijansa, myös lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Lisäksi tahdon ilmaista huoleni siitä, että koet olevasi niin tietävä, että aloittaja saa uhkasakon jne.
Ei saa välttämättä, älä liioittele ja kärjistä, on kyse todennäköisesti oikeasta hädässä olevasta perheestä, ei mistään "skeissistä", jota me täällä itsekukin oman järkemme mukaan päihkäillään.
Siinä olen samaa mieltä, että yksin ei ole tervettä lähteä urakkaan, sillä todella niin typerän helposti lähdetään tulkintaan, että äiti se vain on ilkeä ja kostonjanoinen.
Tukihenkilöistä vielä, että jokainen voi hankkia mieleisensä tukijan, jopa psykopaatti sen voi tehdä, yrittäen harhauttaa selvityksen tekijöitä.
Pitkittyy ja mutkittuuhan se juttu, mutta kun ja jos todella on lapsen oma tahto ja pelko kyseessä, silloin jaksaa.
Haavojen eli traumojen hoito on sitten myöhemmin, kun akuuttitilanne on ohi, ihan varmasti se joskus ohi, luottakaa siihen. - ex tukihenkilö
olitkaan? kirjoitti:
Siis äidin vai isän pyytämänä?
"Niin julmalta kun se kuulostaakin, minulle oli annettu ohjeet, että lapsen on lähdettävä itkusta ja paniikista huolimatta.(valvottujenkin tapaamisten jälkeen) Ja jos vielä tapaaja vanhemman luona itkee ja panikoin, niin voin paluttaa lapsen takaisin kotiin(n.1h jälkeen). Ja sitten on yhdessä huoltajan kanssa tehty asiasta raportti sosiaalitoimeen, miksi tapaaminen peruuntui."
Julmaa, todella julmaa toimintaa. Kenen älynväläys?
Jokainen virallisesti ja koulutukseltaan lastensuojelutyötä tekevä nostakoot välittömästi kätensä pystyyn ja huutakoon "hep", jos itse suostuisi oman lapsensa tai lapsenlapsensa joutuvan moiseen pyöritykseen.
Oikein vihastuttaa, kun lukee moista toimintaa. Ei tarvitse todella enää ihmetellä, miten lasten ja nuorten masentuneisuus ja mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt.
Ei tarvitse ihmetellä, miksi jo pienet lapset käyttäytyvät itsetuhoisesti ja väkivaltaisesti, ikävä kyllä.
Jokaisen ihmisen perustarve on turvallisuus. Ei hyödytä rahat tai ruoka, jos on pelko ja huoli sydämessä.
Kykymme komminikoida tarvitsee myös kuulijansa, myös lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Lisäksi tahdon ilmaista huoleni siitä, että koet olevasi niin tietävä, että aloittaja saa uhkasakon jne.
Ei saa välttämättä, älä liioittele ja kärjistä, on kyse todennäköisesti oikeasta hädässä olevasta perheestä, ei mistään "skeissistä", jota me täällä itsekukin oman järkemme mukaan päihkäillään.
Siinä olen samaa mieltä, että yksin ei ole tervettä lähteä urakkaan, sillä todella niin typerän helposti lähdetään tulkintaan, että äiti se vain on ilkeä ja kostonjanoinen.
Tukihenkilöistä vielä, että jokainen voi hankkia mieleisensä tukijan, jopa psykopaatti sen voi tehdä, yrittäen harhauttaa selvityksen tekijöitä.
Pitkittyy ja mutkittuuhan se juttu, mutta kun ja jos todella on lapsen oma tahto ja pelko kyseessä, silloin jaksaa.
Haavojen eli traumojen hoito on sitten myöhemmin, kun akuuttitilanne on ohi, ihan varmasti se joskus ohi, luottakaa siihen.Lähivanhempia on sakotettu, kun ovat omavaltaisesti sosiaalitoimen ohjeiden vastaisesti toimineet ja jättäneet toimittamatta lapsia tapaamisiin. Siksi varoitus, ettei kannata omatoimisesti lähteä sooloilemaan, jos jo kuluu sosiaalitoimen piiriin. Aiemmin valvotut tapaamiset ja jos niistä on luovuttu ja siirytty valvomattomiin tapaamisiiin, ei asiat voi kovin huonosti olla.
Miksi luulet, että olen ex tukihenkilö. Toimin tosiaan aikanaan kuusivuotta sosiaalitoimen alaisena. Jos tämän päivä lapsensuojelu on sitä, että poliisien kanssa tehdään aamuisin kierros päihde-, ja mielenterveysongelmaiseten kotona katsomassa, että vanhemmat ovat hengissä ja hereillä. Ja lapset lähteneet kouluun/tarhaan.
Ja mistä moisia älynväläyksiä. On vaan olemassa vahnempia keille lasten hyvin vointi on ihan yksi ja hailee, kunhan saadaan tehdä kiusaa sille entiselle ihanalle kumppanille, jonka kanssa yhteisellä päätöksellä on tietoisesti lapsia hankittu. Vanhemmat ihan oikeasti aiheuttavat omatoimisesti pahoinvointia omalla toimillaan ja vaikka kuinka kuvittelevat ajavansa lapsen etua. Siinä on se syy miksi lapset voivat tänäpäivänä huonosti, kun ensin tulee kaikki muu ja sitten vasta lapset, jos sittenkään. Ja tätä tapahtuu ihan oikessa elämässä ihan eläville lapsille.
Ja nämä kiusan teot todella syövät varoja ja voimavaroja todelliselta lasten suojelutyöltä. Minä toin asian keskusteluun yleisti omien kokemusten perusteella, en henkilökohtaisella tasolla, koska taustat ei ole tiedossa.
Ja uskotko, että kiukuttaa kun todella, kun lastenvalvojien tärkeät tunnit menee aikuisten ihmisten kiusantekoon. Kun pitää jokaisesta tunnista ja minuunista laatia kirjallisia sopimuksia ja jokaisesta eurosta ja sentistä tapella. Ja vielä vääntää kättä siitä, että ketkä pitää kutsua lasten syntymäpäiville. - kdkdkdkslskldf
ex tukihenkilö kirjoitti:
Lähivanhempia on sakotettu, kun ovat omavaltaisesti sosiaalitoimen ohjeiden vastaisesti toimineet ja jättäneet toimittamatta lapsia tapaamisiin. Siksi varoitus, ettei kannata omatoimisesti lähteä sooloilemaan, jos jo kuluu sosiaalitoimen piiriin. Aiemmin valvotut tapaamiset ja jos niistä on luovuttu ja siirytty valvomattomiin tapaamisiiin, ei asiat voi kovin huonosti olla.
Miksi luulet, että olen ex tukihenkilö. Toimin tosiaan aikanaan kuusivuotta sosiaalitoimen alaisena. Jos tämän päivä lapsensuojelu on sitä, että poliisien kanssa tehdään aamuisin kierros päihde-, ja mielenterveysongelmaiseten kotona katsomassa, että vanhemmat ovat hengissä ja hereillä. Ja lapset lähteneet kouluun/tarhaan.
Ja mistä moisia älynväläyksiä. On vaan olemassa vahnempia keille lasten hyvin vointi on ihan yksi ja hailee, kunhan saadaan tehdä kiusaa sille entiselle ihanalle kumppanille, jonka kanssa yhteisellä päätöksellä on tietoisesti lapsia hankittu. Vanhemmat ihan oikeasti aiheuttavat omatoimisesti pahoinvointia omalla toimillaan ja vaikka kuinka kuvittelevat ajavansa lapsen etua. Siinä on se syy miksi lapset voivat tänäpäivänä huonosti, kun ensin tulee kaikki muu ja sitten vasta lapset, jos sittenkään. Ja tätä tapahtuu ihan oikessa elämässä ihan eläville lapsille.
Ja nämä kiusan teot todella syövät varoja ja voimavaroja todelliselta lasten suojelutyöltä. Minä toin asian keskusteluun yleisti omien kokemusten perusteella, en henkilökohtaisella tasolla, koska taustat ei ole tiedossa.
Ja uskotko, että kiukuttaa kun todella, kun lastenvalvojien tärkeät tunnit menee aikuisten ihmisten kiusantekoon. Kun pitää jokaisesta tunnista ja minuunista laatia kirjallisia sopimuksia ja jokaisesta eurosta ja sentistä tapella. Ja vielä vääntää kättä siitä, että ketkä pitää kutsua lasten syntymäpäiville.maailmankuva vääristyy ja alkaa näyttää siltä, että kaikki vanhemmat kiusaavat toisiaan. Se on kuitenkin vain häviävä marginaalijoukko, joka käyttää aikansa kiusaamiseen... vaikka se siellä sossun käytävillä onkin vallitsevaa todellisuutta.
Tosiasia on, mitä aiemminkin tässä ketjussa on kirjoitettu, sossut eivät usko jos äiti lähtee ajamaan lapsensa etua. Onko työn vääristämä maailmankuva vai mikä, mutta äidin teot tulkitaan välittömästi kiusanteoksi, vastaanhangoitteluksi ym. Lapsi todella voidaan viedä väkisin tapaamaan etävanhempaa, jota hän pelkää kuollakseen.
Totta on sekin, että sossut mahdollistavat perheväkivallan jatkumisen eronkin jälkeen. Meidän perhe taisteli sitä vastaan monta vuotta. Vastassa olivat isä ja sossut ja kamppailu oli kovaa. "Isien puolustuslaitos" teki ikäviä temppuja, uhkaili ja kiristi. Piti pitää tiukasti pintansa, tehdä valituksia lääninhallitukseen ja viedä asia oikeuteen. Lopulta saatiin asiat kuntoon, vaikka sossu teki kaikkensa, että homma hajoaisi käsiin.
Kyllä sossussakin voitaisiin avartaa katsantokantaa ja lopettaa se "minä tiedän" ja "olen työssäni päivittäin nähnyt" höpöttäminen. Jokaisessa työssä on vaarana kapeutua tavallaan. Sossut kapeutuvat tunnetulla tavalla katsomaan asiakkaitaan huono-osaisena ja elämänhallintansa menettäneenä surkeana massana, joka ei osaa kasvattaa lapsiaa saati että ymmärtäisi mitään lapsen parhaasta.
Myös sossujen käsitys lapsen hyvästä on subjektiivinen ja kuvitelmaa. Erona siinä on vain se, että se saa painoarvoa virka-asemasta... ihmettelen vain miksi sossun esittämä lapsen etu on aina vastentahtoista lapselle ja vanhemmalle, joka yrittää puhua lapsen edusta?
Lapsen etu on sossujen mielilause. Paras veto oli kun eräs sossu vaati, että exän on osallistuttava miehen työnhakemiseen. Miehellä oli työ, mutta lasten etu olisi, että isällä olisi kykyjään vastaava työ ja se taas on exän asia lasten edun nimissä, mitäs siitä sanotte?
On muuten ihan turha sanoa, että lasten nykyinen pahoinvointi johtuu siitä, että vanhemmat eivät ymmärrä lasten etua. Eivät ymmärrä nykyään enempää tai vähempää kuin ennenkään. Entisaikojen vanhemmat viisveisasivat lasten edusta. Sellaista ei edes ollut keksitty. Ongelma on se, että vanhemmilla ei ole enää mitään valtaa. Jos sossu päättää sotkea koko sopan se sotkee ja vanhempien yritys tuoda julki käsityksensä lasten edusta kuitataan katkeruutena, kostonhalunam kiusantekona ym. Kunnon vanhemmista tulee perheasiaintoimistossa kuin taikaiskusta sosiaalitapauksia, jotka syyllistyvät alhaisiin ajatuksiin ja tekoihin ja pelaavat lapsillaan.
Olisiko syytä katsoa myös sosiaalitoimen toimintaa eikä aina syyllistää vanhempia asettuen ylemmyydentutoisesti "me täällä sosiaalitoimistossa kyllä tiedetään ja ollaan nähty..."!!?? - Nimimerkki
kdkdkdkslskldf kirjoitti:
maailmankuva vääristyy ja alkaa näyttää siltä, että kaikki vanhemmat kiusaavat toisiaan. Se on kuitenkin vain häviävä marginaalijoukko, joka käyttää aikansa kiusaamiseen... vaikka se siellä sossun käytävillä onkin vallitsevaa todellisuutta.
Tosiasia on, mitä aiemminkin tässä ketjussa on kirjoitettu, sossut eivät usko jos äiti lähtee ajamaan lapsensa etua. Onko työn vääristämä maailmankuva vai mikä, mutta äidin teot tulkitaan välittömästi kiusanteoksi, vastaanhangoitteluksi ym. Lapsi todella voidaan viedä väkisin tapaamaan etävanhempaa, jota hän pelkää kuollakseen.
Totta on sekin, että sossut mahdollistavat perheväkivallan jatkumisen eronkin jälkeen. Meidän perhe taisteli sitä vastaan monta vuotta. Vastassa olivat isä ja sossut ja kamppailu oli kovaa. "Isien puolustuslaitos" teki ikäviä temppuja, uhkaili ja kiristi. Piti pitää tiukasti pintansa, tehdä valituksia lääninhallitukseen ja viedä asia oikeuteen. Lopulta saatiin asiat kuntoon, vaikka sossu teki kaikkensa, että homma hajoaisi käsiin.
Kyllä sossussakin voitaisiin avartaa katsantokantaa ja lopettaa se "minä tiedän" ja "olen työssäni päivittäin nähnyt" höpöttäminen. Jokaisessa työssä on vaarana kapeutua tavallaan. Sossut kapeutuvat tunnetulla tavalla katsomaan asiakkaitaan huono-osaisena ja elämänhallintansa menettäneenä surkeana massana, joka ei osaa kasvattaa lapsiaa saati että ymmärtäisi mitään lapsen parhaasta.
Myös sossujen käsitys lapsen hyvästä on subjektiivinen ja kuvitelmaa. Erona siinä on vain se, että se saa painoarvoa virka-asemasta... ihmettelen vain miksi sossun esittämä lapsen etu on aina vastentahtoista lapselle ja vanhemmalle, joka yrittää puhua lapsen edusta?
Lapsen etu on sossujen mielilause. Paras veto oli kun eräs sossu vaati, että exän on osallistuttava miehen työnhakemiseen. Miehellä oli työ, mutta lasten etu olisi, että isällä olisi kykyjään vastaava työ ja se taas on exän asia lasten edun nimissä, mitäs siitä sanotte?
On muuten ihan turha sanoa, että lasten nykyinen pahoinvointi johtuu siitä, että vanhemmat eivät ymmärrä lasten etua. Eivät ymmärrä nykyään enempää tai vähempää kuin ennenkään. Entisaikojen vanhemmat viisveisasivat lasten edusta. Sellaista ei edes ollut keksitty. Ongelma on se, että vanhemmilla ei ole enää mitään valtaa. Jos sossu päättää sotkea koko sopan se sotkee ja vanhempien yritys tuoda julki käsityksensä lasten edusta kuitataan katkeruutena, kostonhalunam kiusantekona ym. Kunnon vanhemmista tulee perheasiaintoimistossa kuin taikaiskusta sosiaalitapauksia, jotka syyllistyvät alhaisiin ajatuksiin ja tekoihin ja pelaavat lapsillaan.
Olisiko syytä katsoa myös sosiaalitoimen toimintaa eikä aina syyllistää vanhempia asettuen ylemmyydentutoisesti "me täällä sosiaalitoimistossa kyllä tiedetään ja ollaan nähty..."!!??Sossussa pitäisi olla aikaa käydä jokainen tapaus, tapaus kohtaisesti läpi. Mutta henkilökuntaa, on työtakkaan nähden aivan liian vähän. Niin sorrutaan helposti näihin olettamuksiin ja yleistämisiin.
Sossu ei päätä sotkea mitään vaan vanhemmat sotkevat sossut mukaan tapauksiin, joista heidän pitäsi rohkeasti ottaa itse vastuu. Lapset on yhdessä hankittu ja heistä on yhdessä otettava vastuu eronkin sattuessa. Onko tosiaan sossun asia päättä milloin lapset tapaa tapaaja vanhempaa tai minkä verran lapset saavat elatusapua. Ei, kyllä ne asiat on vanhempien vastuulla, ei sossun.
Jos tapaaja vanhempi ei halua olla lasten kanssa tekemisissä niin silloin ei halua. Turha siihen on sossua sotkea, ei hekään saa vastuuttomasta vastuun tuntoista. Tai jos tapaajavanhempi haluaa tavata lastaan, antakaa tavata, älkäkää sotkeko sossua siihen, ei heidän työ ole estää tai rajata tapaamisia. Jos on kyse kunnon vanhemmista,mitä he tekevät sosiaalitoimen piirissä?
On olemassa oikeita lastensuojelu tapauksia, josta on resurssit pois, kun joudutaan laatimaan minuutti sopimuksia. - olitkaan?--
ex tukihenkilö kirjoitti:
Lähivanhempia on sakotettu, kun ovat omavaltaisesti sosiaalitoimen ohjeiden vastaisesti toimineet ja jättäneet toimittamatta lapsia tapaamisiin. Siksi varoitus, ettei kannata omatoimisesti lähteä sooloilemaan, jos jo kuluu sosiaalitoimen piiriin. Aiemmin valvotut tapaamiset ja jos niistä on luovuttu ja siirytty valvomattomiin tapaamisiiin, ei asiat voi kovin huonosti olla.
Miksi luulet, että olen ex tukihenkilö. Toimin tosiaan aikanaan kuusivuotta sosiaalitoimen alaisena. Jos tämän päivä lapsensuojelu on sitä, että poliisien kanssa tehdään aamuisin kierros päihde-, ja mielenterveysongelmaiseten kotona katsomassa, että vanhemmat ovat hengissä ja hereillä. Ja lapset lähteneet kouluun/tarhaan.
Ja mistä moisia älynväläyksiä. On vaan olemassa vahnempia keille lasten hyvin vointi on ihan yksi ja hailee, kunhan saadaan tehdä kiusaa sille entiselle ihanalle kumppanille, jonka kanssa yhteisellä päätöksellä on tietoisesti lapsia hankittu. Vanhemmat ihan oikeasti aiheuttavat omatoimisesti pahoinvointia omalla toimillaan ja vaikka kuinka kuvittelevat ajavansa lapsen etua. Siinä on se syy miksi lapset voivat tänäpäivänä huonosti, kun ensin tulee kaikki muu ja sitten vasta lapset, jos sittenkään. Ja tätä tapahtuu ihan oikessa elämässä ihan eläville lapsille.
Ja nämä kiusan teot todella syövät varoja ja voimavaroja todelliselta lasten suojelutyöltä. Minä toin asian keskusteluun yleisti omien kokemusten perusteella, en henkilökohtaisella tasolla, koska taustat ei ole tiedossa.
Ja uskotko, että kiukuttaa kun todella, kun lastenvalvojien tärkeät tunnit menee aikuisten ihmisten kiusantekoon. Kun pitää jokaisesta tunnista ja minuunista laatia kirjallisia sopimuksia ja jokaisesta eurosta ja sentistä tapella. Ja vielä vääntää kättä siitä, että ketkä pitää kutsua lasten syntymäpäiville.Itse ilmoitit olevasi ex tukihenkilö, nimimerkilläsi.
Olen todella häämästytnyt, miten täynnä voi osaamistaan ja älyämistään olla ihminen, joka kertoo työskentelevänsä lastensuojelussa.
Vaarallisinta on ihmisessä, joka luulee tietävänsä ja olevansa kaikkivoipainen, mutta olkoon.
Tiedätkö ilmiön,psykopaatti?
Aina riitaan ei tarvita kahta, psykopaatilta se onnistuu yksinkin.
Eteenkin sosiaalityötä tekevät ovat vaaravyöhykkeellä, ilmiön tunnistamisessa siis.
Koulutusvaiheessa kun aivopestään ymmärtämään-unohtuu helposti, ettei kaikkea tarvitse hyväksyä.
Perheväkivalta tilanteissa usein uhri ja lapset jäävät alakynteen, jopa lastensuojelussa, sillä psykopaatti on paljon pelottavampi vastus kuin alistettu psykon perhe.
Todistamisen taakka on tehty pitkäksi kärsimystieksi, joka viimeistään traumatisoi uhrit loppuiäkseen toisinaan.
Sinunlaistesi kommentit eivät auta ainakaan uhreja, jotka ovat nipin napin selvinneet hengissä väkivallasta, johon sinunkin kaltaiset "asiantuntijat" syyllistyvät, ikävä kyllä.
Viestiketjun aloittajaa kehoittaisin ottamaan yhteyttä sekä asianajaan että turvakodin asiantuntijoihin myös, eiköhä homma lähde pyörimään.
Jaksa vain, älä noteeraa kaikkia kirjoituksia, etsi oikeaa tietoa. - ex tukihenkilö
olitkaan?-- kirjoitti:
Itse ilmoitit olevasi ex tukihenkilö, nimimerkilläsi.
Olen todella häämästytnyt, miten täynnä voi osaamistaan ja älyämistään olla ihminen, joka kertoo työskentelevänsä lastensuojelussa.
Vaarallisinta on ihmisessä, joka luulee tietävänsä ja olevansa kaikkivoipainen, mutta olkoon.
Tiedätkö ilmiön,psykopaatti?
Aina riitaan ei tarvita kahta, psykopaatilta se onnistuu yksinkin.
Eteenkin sosiaalityötä tekevät ovat vaaravyöhykkeellä, ilmiön tunnistamisessa siis.
Koulutusvaiheessa kun aivopestään ymmärtämään-unohtuu helposti, ettei kaikkea tarvitse hyväksyä.
Perheväkivalta tilanteissa usein uhri ja lapset jäävät alakynteen, jopa lastensuojelussa, sillä psykopaatti on paljon pelottavampi vastus kuin alistettu psykon perhe.
Todistamisen taakka on tehty pitkäksi kärsimystieksi, joka viimeistään traumatisoi uhrit loppuiäkseen toisinaan.
Sinunlaistesi kommentit eivät auta ainakaan uhreja, jotka ovat nipin napin selvinneet hengissä väkivallasta, johon sinunkin kaltaiset "asiantuntijat" syyllistyvät, ikävä kyllä.
Viestiketjun aloittajaa kehoittaisin ottamaan yhteyttä sekä asianajaan että turvakodin asiantuntijoihin myös, eiköhä homma lähde pyörimään.
Jaksa vain, älä noteeraa kaikkia kirjoituksia, etsi oikeaa tietoa.Miksi aikuistet ihmiset alistavat itsensä ja lapsensa vuosiksi väkivaltaiseen suhteeseen? Onko kulissien pystyssä pitäminen, lasten turvallisuutta tärkeämpää? Meneekö oma ylpeys, lasten turvallisuuden yläpuolelle? Onko oman epäonnistumisen myöntäminen, lapsen turvallisuutta tärkeämpää?
Vaarallisinta on lasten vanhemmassa, joka luuleen tietävänsä ja olevansa kaikkivoipainen. Alistutaan psykopaatteihin ja kuvitellaan, että kyllä minä olen niin kaikkivoipainen, että minä kyllä hänet parannan.
Ehkä juuri siksi olen ex tukihenkilö, että ymmärrän sen, jos tiedän yhden asian, en voi tietää kaikkea. Onneksi tunnet minut niin hyvin, että voit tehdä minusta yhdenkirjoituksen perusteella onnistuneen luonne analyysin. Tähän en olisi uskonut ryhtyväni, mutta kuitenkin montako lasta sinä olet nähnyt, joka asuu todellisen perhehelvetin keskellä? - on tullut
ex tukihenkilö kirjoitti:
Miksi aikuistet ihmiset alistavat itsensä ja lapsensa vuosiksi väkivaltaiseen suhteeseen? Onko kulissien pystyssä pitäminen, lasten turvallisuutta tärkeämpää? Meneekö oma ylpeys, lasten turvallisuuden yläpuolelle? Onko oman epäonnistumisen myöntäminen, lapsen turvallisuutta tärkeämpää?
Vaarallisinta on lasten vanhemmassa, joka luuleen tietävänsä ja olevansa kaikkivoipainen. Alistutaan psykopaatteihin ja kuvitellaan, että kyllä minä olen niin kaikkivoipainen, että minä kyllä hänet parannan.
Ehkä juuri siksi olen ex tukihenkilö, että ymmärrän sen, jos tiedän yhden asian, en voi tietää kaikkea. Onneksi tunnet minut niin hyvin, että voit tehdä minusta yhdenkirjoituksen perusteella onnistuneen luonne analyysin. Tähän en olisi uskonut ryhtyväni, mutta kuitenkin montako lasta sinä olet nähnyt, joka asuu todellisen perhehelvetin keskellä?nähtyä ja havannoitua vielä useampaa.
Nyt sitten syytät heitä, jotka joutuvat kokemaan tai ovat kokeneet helvetin, reilua peliä pelaat tai luulet pelaavasi.
Ymmärsitkö, että kirjoitin juuri, että aina ei riitaan tarvita kahta, silloin on turha syyllistää "riitaisasta parista" kyvyttömyydestä sisäsiistiin eroon, ilman sosiaali-ja oikeustoimen väliintuloa.
Jos lastensuojelussa tai jollain kotikutoisella tukihenkilöllä ei ole ymmärrystä tähän, he tulevat suosineeksi perheväkivallan tekijää eronkin ja irtioton jälkeenkin.
Alleviivaan vielä, että jos yleistetään kaikki ns. riitaisat erot - joita joudutaan lasten asumis- ja huoltoselvitysten vuoksi tutkimaan lastensuojelussa ja oikeuslaitoksissa - siis yleistetään, että molemmat vanhemmat EI OSAA sopia, vaan tahtovat riidellä, unohtaen lapsen edun ja hyvän.
Kun ja jos toinen vastapuoli onkin vedätyksen mestari ( eli psykopaatti tai luonnehäiriöinen narsisti), ei diagnoosin teko ole helppoa edes ammattilaiselle saati yhteiskuntatieteilijälle!
Kun sitten uhrit vihdoin ja viimein uskaltaa nousta tulesta ( lähteä karkuun ja vaatia oikeuksiaan ), kieltäytyä viimeisillä voimillaan tapaamasta enää kiduttajaansa, voi joutua syyllistetyksi siitä, ettei tapaamiset onnistu tai ne eivät toimi, kuin " tavallisissa eroissa".
Siis huomasitko ristiriidan ja maalikkomaisen tyylisi?
Aivan kuin kyselit aiemmin, mistä tein tulkinnan että olet extukihenkilöitymä, vastasin lukemastani.
Nyt vastasin ja tulkitsin edellisistä vastauksestasi, että ensin yleistit perheväkiväkivallan uhrit kyvyttömäksi ns. "normaaliin ja riidattomiin" eroihin.
Nyt vastaan viestiisi, jossa ihmettelet miten yksinkertaisia on alistuvat väkivallan uhrit = O.
Joskus on se irtioton aika, pako helvetistä. Uhrit on usein murhattu luonteeltaan, tehty kyvyttömiksi toimia ja puolustautua.
Ei paljon lohduta, jos ja kun sitten traumatisoitu uhri kenties lapsineen eronkin jälkeen joutuu sellaiseen viranomaistenkin ylläpitämiin tilanteisiin, joissa pakotetaan aina uudelleen olemaan yhteydessä kiduttajaansa ja alistajaansa.
Voitko kuvitella, mikä stressihormoonimäärä virtaakaan kenties jo kymmeniä vuosia olleen uhrin elimistössä suhteen aikana, jossa olemassa-olo ja elämisen oikeus on ryöstetty ja tukahdetettu?
Kun sitten vihdoin uskallat paeta, oletkin syytettyjen penkillä, ole siinä sitten fiksu ja filmaattinen, johdonmukainen kaikessa todistelussasi, peläten vielä, että lapsesi joutuvat uudelleen pedon käsittelyyn.
Tiedoksi vielä, että lastensuojelun virallisilla työntekijöillä ei kuulu toimen- ja työnkuvaan kuvailemasi menettely. Ei yksikään terve itsetuntoinen aikuinen kykenisi riistämään itkevää ja pelkäävää lasta turvallisesta ympäristöstä, jos ei eteenkään voi olla 110 varma, että voisi TÄYSIN luottaa seuraavaan vaiheeseen. Sitä ei voisi tehdä omalle lapselleen, miksi sitten kyseenalaistaisi vieraan lapsen älyä ja kykyä tuntea?
Kerroinkin aiemmin, että tukihenkilöä asioidensa hoitoon voi pyytää myös psykopaatti tai narsisti, heiltähän sitä hovia ja ymmärtäjää piisaa. Ja vastavuoroisesti valehtelija osaa hommansa ja hämää. Aivan kuin hämäsi ex-puolisonsakkin, ehkä vuosikymmeniksikkin. Kunnes uhri vihdoin ja viimein uskalsi tehdä irti-oton, jota sitten muut ulkopuoliset eivät voi ottaa uskoakseen"siitäkaikinpuolinniinhyvästäihmisestäjokaeiulkopuolisensilmintekisipahaa
kärpäsellekkään...)
Voi olla, että tulee tukeneeksi väkivallan tekijää, mikä onkin sitten toinen juttu.
Kysyit montako lasta olen nähnyt, jotka asuvat p-helvetin keskellä, liian monta.
Minä vastasin kysymykseesi, vastaatko sinäkin?
Ja vielä, älä kehtaa syyllistää. en ole koulutukseltani luonneanalyysien tekijä, niinkuin et varmasti sinäkään.
Edelleenkin toivon viestiketjun aloittajalle viisautta päätöksiin, jotka kantavat ja ylläpitävät elämää.
Hae apua virallisilta auttajilta, turvakodin ja asianajajan yhteydenotot eivät mene hukkaan. - tarkentaa lukemaani.
ex tukihenkilö kirjoitti:
Lähivanhempia on sakotettu, kun ovat omavaltaisesti sosiaalitoimen ohjeiden vastaisesti toimineet ja jättäneet toimittamatta lapsia tapaamisiin. Siksi varoitus, ettei kannata omatoimisesti lähteä sooloilemaan, jos jo kuluu sosiaalitoimen piiriin. Aiemmin valvotut tapaamiset ja jos niistä on luovuttu ja siirytty valvomattomiin tapaamisiiin, ei asiat voi kovin huonosti olla.
Miksi luulet, että olen ex tukihenkilö. Toimin tosiaan aikanaan kuusivuotta sosiaalitoimen alaisena. Jos tämän päivä lapsensuojelu on sitä, että poliisien kanssa tehdään aamuisin kierros päihde-, ja mielenterveysongelmaiseten kotona katsomassa, että vanhemmat ovat hengissä ja hereillä. Ja lapset lähteneet kouluun/tarhaan.
Ja mistä moisia älynväläyksiä. On vaan olemassa vahnempia keille lasten hyvin vointi on ihan yksi ja hailee, kunhan saadaan tehdä kiusaa sille entiselle ihanalle kumppanille, jonka kanssa yhteisellä päätöksellä on tietoisesti lapsia hankittu. Vanhemmat ihan oikeasti aiheuttavat omatoimisesti pahoinvointia omalla toimillaan ja vaikka kuinka kuvittelevat ajavansa lapsen etua. Siinä on se syy miksi lapset voivat tänäpäivänä huonosti, kun ensin tulee kaikki muu ja sitten vasta lapset, jos sittenkään. Ja tätä tapahtuu ihan oikessa elämässä ihan eläville lapsille.
Ja nämä kiusan teot todella syövät varoja ja voimavaroja todelliselta lasten suojelutyöltä. Minä toin asian keskusteluun yleisti omien kokemusten perusteella, en henkilökohtaisella tasolla, koska taustat ei ole tiedossa.
Ja uskotko, että kiukuttaa kun todella, kun lastenvalvojien tärkeät tunnit menee aikuisten ihmisten kiusantekoon. Kun pitää jokaisesta tunnista ja minuunista laatia kirjallisia sopimuksia ja jokaisesta eurosta ja sentistä tapella. Ja vielä vääntää kättä siitä, että ketkä pitää kutsua lasten syntymäpäiville.Paljastuit, se siitä.
Viimeinen kappale viestistäsi, ensimmäisen lauseen alku :"arvaa kiukuttaako...?"
VAstaan, että nyt alkoi todella kiukuttaan, aikuisen oikeesti :/. - ex tukihenkiö- nykyinen ins...
on tullut kirjoitti:
nähtyä ja havannoitua vielä useampaa.
Nyt sitten syytät heitä, jotka joutuvat kokemaan tai ovat kokeneet helvetin, reilua peliä pelaat tai luulet pelaavasi.
Ymmärsitkö, että kirjoitin juuri, että aina ei riitaan tarvita kahta, silloin on turha syyllistää "riitaisasta parista" kyvyttömyydestä sisäsiistiin eroon, ilman sosiaali-ja oikeustoimen väliintuloa.
Jos lastensuojelussa tai jollain kotikutoisella tukihenkilöllä ei ole ymmärrystä tähän, he tulevat suosineeksi perheväkivallan tekijää eronkin ja irtioton jälkeenkin.
Alleviivaan vielä, että jos yleistetään kaikki ns. riitaisat erot - joita joudutaan lasten asumis- ja huoltoselvitysten vuoksi tutkimaan lastensuojelussa ja oikeuslaitoksissa - siis yleistetään, että molemmat vanhemmat EI OSAA sopia, vaan tahtovat riidellä, unohtaen lapsen edun ja hyvän.
Kun ja jos toinen vastapuoli onkin vedätyksen mestari ( eli psykopaatti tai luonnehäiriöinen narsisti), ei diagnoosin teko ole helppoa edes ammattilaiselle saati yhteiskuntatieteilijälle!
Kun sitten uhrit vihdoin ja viimein uskaltaa nousta tulesta ( lähteä karkuun ja vaatia oikeuksiaan ), kieltäytyä viimeisillä voimillaan tapaamasta enää kiduttajaansa, voi joutua syyllistetyksi siitä, ettei tapaamiset onnistu tai ne eivät toimi, kuin " tavallisissa eroissa".
Siis huomasitko ristiriidan ja maalikkomaisen tyylisi?
Aivan kuin kyselit aiemmin, mistä tein tulkinnan että olet extukihenkilöitymä, vastasin lukemastani.
Nyt vastasin ja tulkitsin edellisistä vastauksestasi, että ensin yleistit perheväkiväkivallan uhrit kyvyttömäksi ns. "normaaliin ja riidattomiin" eroihin.
Nyt vastaan viestiisi, jossa ihmettelet miten yksinkertaisia on alistuvat väkivallan uhrit = O.
Joskus on se irtioton aika, pako helvetistä. Uhrit on usein murhattu luonteeltaan, tehty kyvyttömiksi toimia ja puolustautua.
Ei paljon lohduta, jos ja kun sitten traumatisoitu uhri kenties lapsineen eronkin jälkeen joutuu sellaiseen viranomaistenkin ylläpitämiin tilanteisiin, joissa pakotetaan aina uudelleen olemaan yhteydessä kiduttajaansa ja alistajaansa.
Voitko kuvitella, mikä stressihormoonimäärä virtaakaan kenties jo kymmeniä vuosia olleen uhrin elimistössä suhteen aikana, jossa olemassa-olo ja elämisen oikeus on ryöstetty ja tukahdetettu?
Kun sitten vihdoin uskallat paeta, oletkin syytettyjen penkillä, ole siinä sitten fiksu ja filmaattinen, johdonmukainen kaikessa todistelussasi, peläten vielä, että lapsesi joutuvat uudelleen pedon käsittelyyn.
Tiedoksi vielä, että lastensuojelun virallisilla työntekijöillä ei kuulu toimen- ja työnkuvaan kuvailemasi menettely. Ei yksikään terve itsetuntoinen aikuinen kykenisi riistämään itkevää ja pelkäävää lasta turvallisesta ympäristöstä, jos ei eteenkään voi olla 110 varma, että voisi TÄYSIN luottaa seuraavaan vaiheeseen. Sitä ei voisi tehdä omalle lapselleen, miksi sitten kyseenalaistaisi vieraan lapsen älyä ja kykyä tuntea?
Kerroinkin aiemmin, että tukihenkilöä asioidensa hoitoon voi pyytää myös psykopaatti tai narsisti, heiltähän sitä hovia ja ymmärtäjää piisaa. Ja vastavuoroisesti valehtelija osaa hommansa ja hämää. Aivan kuin hämäsi ex-puolisonsakkin, ehkä vuosikymmeniksikkin. Kunnes uhri vihdoin ja viimein uskalsi tehdä irti-oton, jota sitten muut ulkopuoliset eivät voi ottaa uskoakseen"siitäkaikinpuolinniinhyvästäihmisestäjokaeiulkopuolisensilmintekisipahaa
kärpäsellekkään...)
Voi olla, että tulee tukeneeksi väkivallan tekijää, mikä onkin sitten toinen juttu.
Kysyit montako lasta olen nähnyt, jotka asuvat p-helvetin keskellä, liian monta.
Minä vastasin kysymykseesi, vastaatko sinäkin?
Ja vielä, älä kehtaa syyllistää. en ole koulutukseltani luonneanalyysien tekijä, niinkuin et varmasti sinäkään.
Edelleenkin toivon viestiketjun aloittajalle viisautta päätöksiin, jotka kantavat ja ylläpitävät elämää.
Hae apua virallisilta auttajilta, turvakodin ja asianajajan yhteydenotot eivät mene hukkaan.Aivan liian monta oikeaa perhehelvettiä ja aivan liian monta tehtyä perhehelvettiä, jotka on todella pois oikeista perhehelveteistä.
Pysytään hetki aiheessa. Se, että valvotuista tapaamisista siirrytään valvomattomiin tapaamisiin, niin sitä päätöstä ei tehdä kevyein perustein. Aina ei saa sitä mitä haluaa ei niin lapset kuin aikuisetkaan. Ja aina ei oo kivaa.
(toistamiseen vastaus)
Ei yksikään terve itsetuntoinen aikuinen kykenisi riistämään itkevää ja pelkäävää lasta turvallisesta ympäristöstä, jos ei eteenkään voi olla 110 varma, että voisi TÄYSIN luottaa seuraavaan vaiheeseen. Ei tienkään!!!
En tiedä ymmärrätkö tahallasi väärin vai yrittäkö testata minun pätevyyttä. Mutta tämä kaikki on minun entistä elämääni, ja tiedän, että kuviot on muuttuneet rankempaan suuntaan. En kysynyt, että mistä tiesit, että olen ex tukihenkilö(älä sentään niin paljon minua aliarvioi, että en ymmärrä kirjoittamaani, vaikka asioiden esille tuominen ymmärrettävästi onkin vaikeaa)Mutta kysyin, mikä on sinun arviosi siitä, että miksi olen ex? - kysyt taas
ex tukihenkiö- nykyinen ins... kirjoitti:
Aivan liian monta oikeaa perhehelvettiä ja aivan liian monta tehtyä perhehelvettiä, jotka on todella pois oikeista perhehelveteistä.
Pysytään hetki aiheessa. Se, että valvotuista tapaamisista siirrytään valvomattomiin tapaamisiin, niin sitä päätöstä ei tehdä kevyein perustein. Aina ei saa sitä mitä haluaa ei niin lapset kuin aikuisetkaan. Ja aina ei oo kivaa.
(toistamiseen vastaus)
Ei yksikään terve itsetuntoinen aikuinen kykenisi riistämään itkevää ja pelkäävää lasta turvallisesta ympäristöstä, jos ei eteenkään voi olla 110 varma, että voisi TÄYSIN luottaa seuraavaan vaiheeseen. Ei tienkään!!!
En tiedä ymmärrätkö tahallasi väärin vai yrittäkö testata minun pätevyyttä. Mutta tämä kaikki on minun entistä elämääni, ja tiedän, että kuviot on muuttuneet rankempaan suuntaan. En kysynyt, että mistä tiesit, että olen ex tukihenkilö(älä sentään niin paljon minua aliarvioi, että en ymmärrä kirjoittamaani, vaikka asioiden esille tuominen ymmärrettävästi onkin vaikeaa)Mutta kysyin, mikä on sinun arviosi siitä, että miksi olen ex?mistä tiedän, että olet ex, nyt en ihan naurultani pysty kirjoittamaan = ))....mistä tiedän ; )))
"utta kysyin, mikä on sinun arviosi siitä, että miksi olen ex? "
..naurua...hoh hoijjaa...
Vastaan taas, että lukemastani ex, lukemastani...
Päivän parhaat naurut tähän mennessä, kiitos kauheesti vaivannäöstäsi, ; ))
Nyt sitten vakavempiin tunnelmiin ja tilanteisiin..
"Ei yksikään terve itsetuntoinen aikuinen kykenisi riistämään itkevää ja pelkäävää lasta turvallisesta ympäristöstä, jos ei eteenkään voi olla 110 varma, että voisi TÄYSIN luottaa seuraavaan vaiheeseen. Ei tienkään!!! "
Kirjoitit itse olleesi extukihenkilöitymänä tilanteessa, jossa lapsi oli itkenyt siirrettäessä, mutta sitten myöhemmin oikein ollut iloinen, että oli Päässyt isin luo...Siis, miten selvitit sen 110%, olitko katon rajassa vuodesta toiseen, kenties "kärpäsenä". Vai loitko tunnelmasi vain yksinkertaisesti uskomalla suustansa hyvää sankaria, jolla kenties pieni hovi oli tukenaan....?
Kuule, ihan tiedoksi, että tukholmasydrooma on yksi aikuisenkin mielen puolustusmekanismi, kun ei ole muuta keinoa selvitä hetkestä jne.
Tämä ja kaikki lasten oikeuksia halventavaa kohtelua ei voi olla muuta kuin traumatisoivaa ja pitkällä tähtäimellä vaikuttaa kaikkiin yhteiskuntaa myöten, mikrosta makroon.
Kuule, en kuvia kumartele ja luulottele mitään, tahdoin vain kannanotoillani kannustaa pitämään puolensa ja ennenkaikkea olemaan valmis uhrautumaan lasten turvallisen oikeuden elämään, sekin kun vaikuttaa mikrosta makroon.
Mikä ihmeen virallinen tukihenkilö = O, kenen valtuuksilla ja missä? Ainakaan et lastensuojelun palkkalistoilla ollessasi, eiköstä vain? - ex tukihenkilö
kysyt taas kirjoitti:
mistä tiedän, että olet ex, nyt en ihan naurultani pysty kirjoittamaan = ))....mistä tiedän ; )))
"utta kysyin, mikä on sinun arviosi siitä, että miksi olen ex? "
..naurua...hoh hoijjaa...
Vastaan taas, että lukemastani ex, lukemastani...
Päivän parhaat naurut tähän mennessä, kiitos kauheesti vaivannäöstäsi, ; ))
Nyt sitten vakavempiin tunnelmiin ja tilanteisiin..
"Ei yksikään terve itsetuntoinen aikuinen kykenisi riistämään itkevää ja pelkäävää lasta turvallisesta ympäristöstä, jos ei eteenkään voi olla 110 varma, että voisi TÄYSIN luottaa seuraavaan vaiheeseen. Ei tienkään!!! "
Kirjoitit itse olleesi extukihenkilöitymänä tilanteessa, jossa lapsi oli itkenyt siirrettäessä, mutta sitten myöhemmin oikein ollut iloinen, että oli Päässyt isin luo...Siis, miten selvitit sen 110%, olitko katon rajassa vuodesta toiseen, kenties "kärpäsenä". Vai loitko tunnelmasi vain yksinkertaisesti uskomalla suustansa hyvää sankaria, jolla kenties pieni hovi oli tukenaan....?
Kuule, ihan tiedoksi, että tukholmasydrooma on yksi aikuisenkin mielen puolustusmekanismi, kun ei ole muuta keinoa selvitä hetkestä jne.
Tämä ja kaikki lasten oikeuksia halventavaa kohtelua ei voi olla muuta kuin traumatisoivaa ja pitkällä tähtäimellä vaikuttaa kaikkiin yhteiskuntaa myöten, mikrosta makroon.
Kuule, en kuvia kumartele ja luulottele mitään, tahdoin vain kannanotoillani kannustaa pitämään puolensa ja ennenkaikkea olemaan valmis uhrautumaan lasten turvallisen oikeuden elämään, sekin kun vaikuttaa mikrosta makroon.
Mikä ihmeen virallinen tukihenkilö = O, kenen valtuuksilla ja missä? Ainakaan et lastensuojelun palkkalistoilla ollessasi, eiköstä vain?Kolmas kerta toden sanoo. Nyt täytyy jo uskoa, että et osaa lukea. Enään en usko omaan heikkoon kirjoitus antiin.
Kyllä niin sanotut hyvät äidit osaa manipuloida lapsia. Mitä, jos kaikissa näissä tapauksissa, joissa äidit syyllistävät lapsia siitä, että he haluavat tavata isänsäänsä. Mitä jos, kaikissa näissä tapauksissa olisi jätetty lapsi toimittamatta isälleen? Kolmatta kertaa en jaksa vastata samaan. Vastaus kyllä löytyy, kun oikein pinnistät.
Joskus oli kunta sektorilla varaa pitää virallisia tukihenkilöitä, mutta enään ei ole varaa edes pakollisiin virkoihin.
Kannanotollasi kannustit pitämään puoliaan, mutta kuitenkin tyrmäsit, että onko siitä kuitenkaan mitään hyötyä. Koska sosiaalipuolen ihmiset ovat täysin pätemättömiä näkemään, jokaisen tapauksen erinlaisuuden ja todellisuuden.
Kanssasi on ollut ilo kirjoitella. Koska sinulla hyvät kannat asioihin. Voisin sinulta vielä kysäistä erästä mielipidettä, jos voisit viellä vaivautua.
Onko sinusta oikein, että lastensuojelun henkilökunta käy aamuisin tarkastus käynnillä perheissä, joissa on pieniä lapsia ja aikuiset makaa päihdekoukussa omissa uloisteissaan, vähemmän tai enemmän selvinpäin. Onko siinä hyvät oltavat lapsilla?
Ja sitten pitää palata toimistolle, ottamaan kantaa, että pitäisikö sellaiselle tapaaja vanhenmalle, joka todella haluaa tavata lapsiaan ja on heistä täysin yhtä kykenevä huolehtimaan kuin lähivanhempikin, antaa tunti enemmän kuin mitä sopimuksessa lukee ja kenen pitäisi maksaa tapaamisista syntyvät kustannukset jne...
Monissa kunnissa sama henkilö hoitaa molempia virkoja.
Aloittajankin tapauksessa taisi olle kyse vain niinkin lievästä tapauksesta kuin, että lapsi ei vielä tunne isäänsä. Ja miten hän häntä koskaan oppiikaan tuntemaan, jos hänelle ei anneta siihen mahdollisuutta.
- yh isä
Ilman muuta lasta on kuunneltava tapaamisten suhteen ja jos hän ei tahdo mennä,hänellä on siihenkin päätökseen oikeus.Kyllä sinulla ilman muuta on oikeus ajatella lapsesi parasta ja toimia niin,
ettei hän jousu tilanteisiin,joissa pelkää.
Kyllä näiden tapaamisten taustalla on se periaate,
että ne toteutuu,jos lapsi haluaa vapaasta
tahdosta.Ei niihin saa lasta viedä,jos lapsi selkeästi pelkää,vastustaa.Näiden asioiden
tiimoilla paljon riidellään,mutta pääperiaate on oltava lapsen etu ja turvallinen olo.Voimia
sinulle ja seiso vahvana lapsesi turvana. - tunturikettunen
Näillä tiedoilla tuntuu olevan vaikeat perusteet olla antamatta lasta tapaamisiin. Kun tässä tapauksessa on jo ollut sosiaalitoimi mukana ja suosittelee tapaamisia valvottujen tapamisten jälkeen niin todennäköisesti tapaajan luona ei ole mitään vaaran paikka. (eikä ap sitä väitäkään). Vaan tässä vedotaan lapsen pelkoon.
Huoltajien tehtävä on tuota väärää pelkoa lieevittää eikä suinkaan lisätä. Siis vaikka lapsella olisikin (mitä yleensä se ei ole vaan kyse on jo tuossa aieminkin mainitusta lähtemisen pelosta eli 'päiväkoti-itku') tuo todellinen pelko niin sitä pitää ja sitä voidaan lievittää.
Eli lähin kannattaa kyllä olla varovainen ja koittaa saada objektiivisempia käsityksiä lapsen tilanteesta eikä vain oman tuntemuksensa perusteella lähteä estämään tapaamisia. Muutoin saattaa pidemmällä ajanjaksolla tilanne tulle vieläkin vaikeammaksi.
Eli kirjoitetun perusteella itse suosittelisin keskittymistä lapseen ja selvittämään miksi ja mikä ahdistaa ja sitten lievittää noita lapsen tuntemuksia kuin lähteä lapsen 'ehdoilla' tekemään oman mielen mukaisia ratkaisuja. 5-vuotias ei todellakaan ole vielä kykenevä tekemään päätöksiä mennäkö vai ei. Tuon ikäinen toimii vaistonsa mukaan ja vaistoaa mm sen, jos lähi ei ole halukas lasta luovuttamaan ja reagoi senkin mukaan. En nyt halua vähätellä lapsen tuskaa mutta kannattaa pohtia asiaa lapsen näkökulmasta. Näin saattaa löytyä eri selitys kuin mitä lähi kuvittelee asian olevan...
Toinen asia on sitten onko joka toinen vkl tuon kolmen kk harjoittelun perusteella vielä paras ratkaisu...mielestäni ei ole mutta tuosta tarvitsisi olla enemmän perusteita tiedossa miksi tuollaiseen sopimukseen on päädytty. - neljän lapsen yh
Joo unohda tapaamiset vallan kokonaan.Ei sitten tarvitse murehtia kun lapsi kasvaa ja alkaa kyselemään isästään.Se on sitten sen ajan murhe.Käyppä sossussa lastenvalvojan puheilla olisiko mitenkään mahdollista nostaa elatusmaksuja.Maksumieheksihän lapsen isä kelpaa hyvin vaikkei lastaan ikinä näkisikään.
- vanhempi..
on vastuussa lapsensa elatuksesta, vaikkei näkisikään, eikö totta?
Ei lapsen tarvitse kärsiä siitä, ettei biologinen vanhempi kykenisi olemaan riittävän turvallinen vanhempi.
Ylipäätään lasten oikeus on olla lapsi, aikuisten velvollisuus on huolehtia tästä oikeudesta, ollaanko samaa mieltä? - höpötihöp
tapaamiset voisi todella unohtaa varhaislapsuudessa kokonaa. Lapset pitävät kyllä kasvaessaa huolen siitä, että ottavat selvää mikä se toinen vahempi on., joten ei siitä mitään huolta kannata kantaa.
Elatusmaksu pitää maksaa ja se kannattaa makssa etteivtä myöskään lapset katkeroidu.
Katkeroituvat myös aika hyvin siitä jos etä ei osallistu niin kuin muiden etävanhemmat joten sekin kannattaa ottaa huomioon. Eikä siihen tarvita lähiä vaan ihan vain ne kaverit joilla on etävanhempi.
Ihan turhaa sellainen pakkotapaaminen. Se ei ole lapsen etu. lapsen etu on se, että hän saa muodostaa suhteen etävanhempaan kun on siihen valmis. Ei ole järkevää verrata sitä samassa taloudessa asuviin vanhempii, Tilanne on erilainen ja ratkaisut erilaisia. Pieniä lapsia ei ole tarpeen raahata mihinkään vasten tahtoaan vaikka olisi isä kyseessä. Sen aika tulee kyllä. Annetaan lasten edes elää rauhassa. - tekstiä,
höpötihöp kirjoitti:
tapaamiset voisi todella unohtaa varhaislapsuudessa kokonaa. Lapset pitävät kyllä kasvaessaa huolen siitä, että ottavat selvää mikä se toinen vahempi on., joten ei siitä mitään huolta kannata kantaa.
Elatusmaksu pitää maksaa ja se kannattaa makssa etteivtä myöskään lapset katkeroidu.
Katkeroituvat myös aika hyvin siitä jos etä ei osallistu niin kuin muiden etävanhemmat joten sekin kannattaa ottaa huomioon. Eikä siihen tarvita lähiä vaan ihan vain ne kaverit joilla on etävanhempi.
Ihan turhaa sellainen pakkotapaaminen. Se ei ole lapsen etu. lapsen etu on se, että hän saa muodostaa suhteen etävanhempaan kun on siihen valmis. Ei ole järkevää verrata sitä samassa taloudessa asuviin vanhempii, Tilanne on erilainen ja ratkaisut erilaisia. Pieniä lapsia ei ole tarpeen raahata mihinkään vasten tahtoaan vaikka olisi isä kyseessä. Sen aika tulee kyllä. Annetaan lasten edes elää rauhassa.Kaikessa lyhykäisyydessään, lyhyestä virsi kaunis.
- Iso D
höpötihöp kirjoitti:
tapaamiset voisi todella unohtaa varhaislapsuudessa kokonaa. Lapset pitävät kyllä kasvaessaa huolen siitä, että ottavat selvää mikä se toinen vahempi on., joten ei siitä mitään huolta kannata kantaa.
Elatusmaksu pitää maksaa ja se kannattaa makssa etteivtä myöskään lapset katkeroidu.
Katkeroituvat myös aika hyvin siitä jos etä ei osallistu niin kuin muiden etävanhemmat joten sekin kannattaa ottaa huomioon. Eikä siihen tarvita lähiä vaan ihan vain ne kaverit joilla on etävanhempi.
Ihan turhaa sellainen pakkotapaaminen. Se ei ole lapsen etu. lapsen etu on se, että hän saa muodostaa suhteen etävanhempaan kun on siihen valmis. Ei ole järkevää verrata sitä samassa taloudessa asuviin vanhempii, Tilanne on erilainen ja ratkaisut erilaisia. Pieniä lapsia ei ole tarpeen raahata mihinkään vasten tahtoaan vaikka olisi isä kyseessä. Sen aika tulee kyllä. Annetaan lasten edes elää rauhassa.joo olet oikeassa.Sitten kun lapsi ymmärtää kysellä isästään lapsi on yleensä jo täyttänyt 12 vuotta.Esim. jos rippijuhlissa näkee ensimmäisen kerran isänsä niin kyllä tapaaminen voi tuntua aika vaikealta niin lapsesta kuin myös isästä.Eivät kun ole olleet tekemisissä 15 vuoteen muuten kuin isän maksaman elatusmaksun muodossa.
- vai päinvastoin?
Edistätkö vai eristätkö lastasi toisesta vanhemmasta? Omistatko lapsen? Teetkö tulkintojasi "horoskooppitasolla" eli omista lähtökohdistasi? Mitähän puhut lapselle? Miksiköhän sosiaaliviranomaiset luottavat, sinä et? ...Mitähän kaikkea nyt jätit kertomatta??
- Anonyymi
Sosiaalivirasto ei usko yhtään mitään. He vääntää asioita mielensä mukaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606144- 1003172
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252456- 212118
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3511772Kaikki menevät kouluu tai töihin
Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺3911737Et varmaan edes sitä uskoisi
Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll791666- 271646
Huh, huh. Aitolehti eronnut?
Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o691541Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2231384