Ei kauan kauan sitten, eikä kyllä lähipäivinäkään asusti lähellä Gojoman ja Florinuhin rajamaita, pienen pieni menninkäinen nimeltään Feuran. Hänen ulkonäkönsä ei ollut moitittava, muttei kehuttavakaan. Hän oli yksinäinen erakko, mutta hyvin ystävällinen ja vieraanvarainen niille, jotka joskus sattuivat hänen maalleen eksymään.
Maakseen hän nimitti puisen mökin takaa avartuman laajan metsän ja etu-pihalla olevat istutukset. Joskus hänet näki puiden lomissa huilua soittelemassa, mutta yleinen näky oli hänen takamuksensa istutus-rivistöjen välissä. Mikäli sää salli hän vietti koko päivän ulkona. Jopa nukkua hän saattoi portailla. Kerran, kun muuan kulkumenninkäinen sattui tulemaan hänen maalleen, koputtamaan tuon puisen pikkumökin oveen ja pyytää yösijaa, tapahtui hänen elämässään lopullinen muutos. Ja siintä päivästä meidän tarinamme alkaakin.
Hyräily ja huilun riitasointiset sävelet kaikuivat läpi tiheiden puiden kautta koko Gojoman. Kun aurinko vajosi pilven taa astui esiin suuren kuusen takaa, menninkäinen. Hän oli jokseenkin sievä, vaikka kasvoja koristikin suuri ja kyhmyräinen nenä. " Kautta minun nimeni tule aurinko esiin. Ja minun nimeni muuten on Feuran ", hän uhosi ja heristi nyrkkiään auringolle, tuloksetta. " Pyh ", Feuran tuhahti ja potkaisi lähellä ollutta kivenmurikkaa. Se osoittautuikin kovin raskaaksi ja kivusta ujeltaen Feuran pomppi yhdellä jalalla kohti pientä mökkiä. " Ja tämänhän minä kostan ". Aivan Feuran oli hyvin äkäinen, mutta se ei johtunut auringosta, eikä kivestä. Se johtui metsä-menninkäisistä. Heidän tarkoituksenaan oli pitää huolta, joka ikisestä metsästä mitä maa päällään kantoi mutta juuri Feuran metsän he jättivät sikseen. Tänä samaisena aamuna Feuran oli löytänyt kuolleita kukkia sieltä täältä ja muutaman pahoin sairastuneen eläimenkin. Itse hän oli erakko-menninkäinen eikä hänellä ollut minkäänlaista virkaa puuttua metsä-menninkäisten työhän ja vielä kaiken kukkuraksi metsä kuului puoliksi Florinuhin ja puoliksi Gojoman menninkäisille. Feuran uskoi metsän huonoinvoinnin johtuvan ristiriidoista Florinuhin ja Gojoman välillä. Kumpakaan ei myöntänyt omistavansa metsää ja molemmat jätivät sen toistensa hartioille. Feuran tuntui olevan ainut, joka halusi nähdä kauniita kukkia, hyvin voivia eläimiä ja vihreitä puita. Ehkei kukaan ollut nähnyt kuinka huonosti kasveilla voisi asiat olla.
Paksuun puu oveen koputettiin. Tai pikemminkin sitä jystytettiin kaikin voimin. Feuran murisi ja marisi ja ulvahti pahasti astuessaan kipeällä jalalla. Siihen oli kiedottu paksu side ja sen kanssa liikkuminen oli hyvin vaivalloista. Hän repäisi oven miltei sijoiltaan, mutta ystävällinen hymy palasi hänen kasvoilleen kun näki, että pieni menninkäinen seisoi ovimaton päällä tuijottaen välistä Feuran silmiä ja jalkaa. " Hei ", hän sanoi ja ojensi kättään. Se oli oudon kyhmyräinen ja Feuran päätteli, että menninkäisen täytyi olla kulkumenninkäinen. Sanottiin, että heillä oli yliluonnollisia kykyjä, mutta näitä Feuran ei ollut koskaan nähnytkään. " Toby Torttensen ", menninkäinen esitteli ja tarrasi Feuran kättä ja ravisti sitä. " Feuran Fertison ", Feuran sanoi hieman hämillään ja siirtyi oviaukon edestä ja toivotti Tobyn tervetulleeksi. " Minulla on sinulle aivan erikois tehtävä ", Toby sanoi riisuttuaan valtavan lierihatun ja matkaviitan naulakkoon, tai jos sitä naulakoksi voisi sanoa. Paksu köysi oli koukkujen avulla ripustettu roikkumaan talon poikki ja siihen oli lisätty jonkinlaisia ripustimia. Feuran tuijotti Tobyä vielä enemmän ihmeissään ja sulki oven. " Niin mikä ? " hän älähti pitkän hiljaisuuden rikkoen. " Sinä saat tietää sen ajan myötä nyt minä kaipaan lepoa ja hiljaisuutta. Keittäisitkö minulle kupin camomillateetä mikäli sinulla semmoista sattuu olemaan ja minä otan pikku nokoset tuossa sinun sängyssäsi ", Toby sanoi ja asettui mökkiin kuin kotiinsa. Feuran katsoi menninkäistä paheksuen ja pahasti mölyten hän asteli lieden luo ja laittoi teepannun hellalle. Hermostuksissaan hän muisti muutaman minuutin kuluttua, että oli unohtanut veden. Eikä vedenkään laitosta ollut hyötyä, sillä se kiehui yli ja Feuran lausui pari todella pahaa sanaa.
Toby kuorsasi äänekkäästi sängyllä. Ja tee varttui pöydällä hänen vieressään. " Kuorsaa sinä vaan, kun minä pesen liesiä ! " Feuran marmatti ja nosti katseensa kauhuissaan liedestä. Kuorsaus oli lakannut. Hän kääntyi hiljalleen ympäri ja tuijotti suoraan Tobyn ruskeisiin ja tuimiin silmiin. " Se oli vain lausahdus ", hän vikisi ja huomasi olevansa hetkessä kylmillä portailla. " Mikä oikeus sinun on tulla minun kotiini nukkumaan ja juomaan ja sitten lopulta häätää minut vielä kaikenlisäksi ulos ! " Feuran huusi ja hakkasi ovea kaikilla voimillaan. " Tämä ! " Toby jylisi ja rempsautti oven auki. Feuranin nenän edessä oli lappu, missä oli M.I.L.S.O.:den
( Menninkäisten ikioma lakien säädäntö oikeus ) signeeraus. Feuran tuijotti sitä kauhuissaan, mutta myös ylpeänä. Kukaan tavallinen menninkäinen ei saanut kotiinsa tuotua kirjettä M.I.L.S.O.:delta. Oli se sitten hyvässä tai huonossa tarkoituksessa. " Lue ! " Toby huusi niin, että metsä vastasi sen sata kertaa kaikuna ja pamautti oven uudelleen kiinni. Tärisevin käsin ja jaloin Feuran istuutui portaalle ja aloitti lukemisen hiljaa ääneen mumisten: " Täten me, Menninkäisten Ikioma Lain Säädäntö Oikeus, haluamme teille parahin, Feuran Fertison, että olemme valinneet juuri teidät erittäin salaiseen ja vaaralliseen tehtävään. Teidän neiti Feuran on tarkoituksena hakea Rauhan avain Tuomiovuoren rinteeltä heinäkuun 20. päivään mennessä. Silloin Gojoma ja Florinuh ottavat mittaa toisistaan ja jollei Rauhan avain sinä päivänä ilmesty heidän väliinsä ovat meidän maamme ikuisesti tuhoontuomittu ja ikuisessa kadotuksessa ovat meidän sielumme. Lähtekää matkaan hyvissä ajoin ja tuokaa avain 19. päivään mennessä Suurten Temppeleiden portille. Sota, ( jota ei toivottavasti tule ) käydään Pyhän Milianorin kukkulalla 20. heinäkuuta kello 18.00 eteenpäin. Kohtalomme ovat teidän käsissänne. Ajatelkaa metsiä ja puita. Toby antaa teille tarvittavat ohjeet. Terveisin, Menninkäisten ylinjohtaja Burana Bubanun ." Feuran ääni vapisi, kun hän luki viimeisen nimen. Se hänen oli tehtävä. Hän ajatteli ja tarttui lähellä oleeseen kastelu hanaan. Hänen nimensä tähden. Feuran Fertisonista tulisi kuuluisuus ja ylistetty nimi koko maailmassa.
******************************************************
Maakseen hän nimitti puisen mökin takaa avartuman laajan metsän ja etu-pihalla olevat istutukset. Joskus hänet näki puiden lomissa huilua soittelemassa, mutta yleinen näky oli hänen takamuksensa istutus-rivistöjen välissä. Mikäli sää salli hän vietti koko päivän ulkona. Jopa nukkua hän saattoi portailla. Kerran, kun muuan kulkumenninkäinen sattui tulemaan hänen maalleen, koputtamaan tuon puisen pikkumökin oveen ja pyytää yösijaa, tapahtui hänen elämässään lopullinen muutos. Ja siintä päivästä meidän tarinamme alkaakin.
Hyräily ja huilun riitasointiset sävelet kaikuivat läpi tiheiden puiden kautta koko Gojoman. Kun aurinko vajosi pilven taa astui esiin suuren kuusen takaa, menninkäinen. Hän oli jokseenkin sievä, vaikka kasvoja koristikin suuri ja kyhmyräinen nenä. " Kautta minun nimeni tule aurinko esiin. Ja minun nimeni muuten on Feuran ", hän uhosi ja heristi nyrkkiään auringolle, tuloksetta. " Pyh ", Feuran tuhahti ja potkaisi lähellä ollutta kivenmurikkaa. Se osoittautuikin kovin raskaaksi ja kivusta ujeltaen Feuran pomppi yhdellä jalalla kohti pientä mökkiä. " Ja tämänhän minä kostan ". Aivan Feuran oli hyvin äkäinen, mutta se ei johtunut auringosta, eikä kivestä. Se johtui metsä-menninkäisistä. Heidän tarkoituksenaan oli pitää huolta, joka ikisestä metsästä mitä maa päällään kantoi mutta juuri Feuran metsän he jättivät sikseen. Tänä samaisena aamuna Feuran oli löytänyt kuolleita kukkia sieltä täältä ja muutaman pahoin sairastuneen eläimenkin. Itse hän oli erakko-menninkäinen eikä hänellä ollut minkäänlaista virkaa puuttua metsä-menninkäisten työhän ja vielä kaiken kukkuraksi metsä kuului puoliksi Florinuhin ja puoliksi Gojoman menninkäisille. Feuran uskoi metsän huonoinvoinnin johtuvan ristiriidoista Florinuhin ja Gojoman välillä. Kumpakaan ei myöntänyt omistavansa metsää ja molemmat jätivät sen toistensa hartioille. Feuran tuntui olevan ainut, joka halusi nähdä kauniita kukkia, hyvin voivia eläimiä ja vihreitä puita. Ehkei kukaan ollut nähnyt kuinka huonosti kasveilla voisi asiat olla.
Paksuun puu oveen koputettiin. Tai pikemminkin sitä jystytettiin kaikin voimin. Feuran murisi ja marisi ja ulvahti pahasti astuessaan kipeällä jalalla. Siihen oli kiedottu paksu side ja sen kanssa liikkuminen oli hyvin vaivalloista. Hän repäisi oven miltei sijoiltaan, mutta ystävällinen hymy palasi hänen kasvoilleen kun näki, että pieni menninkäinen seisoi ovimaton päällä tuijottaen välistä Feuran silmiä ja jalkaa. " Hei ", hän sanoi ja ojensi kättään. Se oli oudon kyhmyräinen ja Feuran päätteli, että menninkäisen täytyi olla kulkumenninkäinen. Sanottiin, että heillä oli yliluonnollisia kykyjä, mutta näitä Feuran ei ollut koskaan nähnytkään. " Toby Torttensen ", menninkäinen esitteli ja tarrasi Feuran kättä ja ravisti sitä. " Feuran Fertison ", Feuran sanoi hieman hämillään ja siirtyi oviaukon edestä ja toivotti Tobyn tervetulleeksi. " Minulla on sinulle aivan erikois tehtävä ", Toby sanoi riisuttuaan valtavan lierihatun ja matkaviitan naulakkoon, tai jos sitä naulakoksi voisi sanoa. Paksu köysi oli koukkujen avulla ripustettu roikkumaan talon poikki ja siihen oli lisätty jonkinlaisia ripustimia. Feuran tuijotti Tobyä vielä enemmän ihmeissään ja sulki oven. " Niin mikä ? " hän älähti pitkän hiljaisuuden rikkoen. " Sinä saat tietää sen ajan myötä nyt minä kaipaan lepoa ja hiljaisuutta. Keittäisitkö minulle kupin camomillateetä mikäli sinulla semmoista sattuu olemaan ja minä otan pikku nokoset tuossa sinun sängyssäsi ", Toby sanoi ja asettui mökkiin kuin kotiinsa. Feuran katsoi menninkäistä paheksuen ja pahasti mölyten hän asteli lieden luo ja laittoi teepannun hellalle. Hermostuksissaan hän muisti muutaman minuutin kuluttua, että oli unohtanut veden. Eikä vedenkään laitosta ollut hyötyä, sillä se kiehui yli ja Feuran lausui pari todella pahaa sanaa.
Toby kuorsasi äänekkäästi sängyllä. Ja tee varttui pöydällä hänen vieressään. " Kuorsaa sinä vaan, kun minä pesen liesiä ! " Feuran marmatti ja nosti katseensa kauhuissaan liedestä. Kuorsaus oli lakannut. Hän kääntyi hiljalleen ympäri ja tuijotti suoraan Tobyn ruskeisiin ja tuimiin silmiin. " Se oli vain lausahdus ", hän vikisi ja huomasi olevansa hetkessä kylmillä portailla. " Mikä oikeus sinun on tulla minun kotiini nukkumaan ja juomaan ja sitten lopulta häätää minut vielä kaikenlisäksi ulos ! " Feuran huusi ja hakkasi ovea kaikilla voimillaan. " Tämä ! " Toby jylisi ja rempsautti oven auki. Feuranin nenän edessä oli lappu, missä oli M.I.L.S.O.:den
( Menninkäisten ikioma lakien säädäntö oikeus ) signeeraus. Feuran tuijotti sitä kauhuissaan, mutta myös ylpeänä. Kukaan tavallinen menninkäinen ei saanut kotiinsa tuotua kirjettä M.I.L.S.O.:delta. Oli se sitten hyvässä tai huonossa tarkoituksessa. " Lue ! " Toby huusi niin, että metsä vastasi sen sata kertaa kaikuna ja pamautti oven uudelleen kiinni. Tärisevin käsin ja jaloin Feuran istuutui portaalle ja aloitti lukemisen hiljaa ääneen mumisten: " Täten me, Menninkäisten Ikioma Lain Säädäntö Oikeus, haluamme teille parahin, Feuran Fertison, että olemme valinneet juuri teidät erittäin salaiseen ja vaaralliseen tehtävään. Teidän neiti Feuran on tarkoituksena hakea Rauhan avain Tuomiovuoren rinteeltä heinäkuun 20. päivään mennessä. Silloin Gojoma ja Florinuh ottavat mittaa toisistaan ja jollei Rauhan avain sinä päivänä ilmesty heidän väliinsä ovat meidän maamme ikuisesti tuhoontuomittu ja ikuisessa kadotuksessa ovat meidän sielumme. Lähtekää matkaan hyvissä ajoin ja tuokaa avain 19. päivään mennessä Suurten Temppeleiden portille. Sota, ( jota ei toivottavasti tule ) käydään Pyhän Milianorin kukkulalla 20. heinäkuuta kello 18.00 eteenpäin. Kohtalomme ovat teidän käsissänne. Ajatelkaa metsiä ja puita. Toby antaa teille tarvittavat ohjeet. Terveisin, Menninkäisten ylinjohtaja Burana Bubanun ." Feuran ääni vapisi, kun hän luki viimeisen nimen. Se hänen oli tehtävä. Hän ajatteli ja tarttui lähellä oleeseen kastelu hanaan. Hänen nimensä tähden. Feuran Fertisonista tulisi kuuluisuus ja ylistetty nimi koko maailmassa.
******************************************************
Vastaukset 4
Vanhimmat
sä muistaakseni oot jo aikasemmin julkassut tän täällä? jos en ihan väärin muista
Kielenhuollon peruskurssi olisi tarpeen, on tuossa, niin paljon virheitä että huh huh
Mun mielestä toi oli hyvä. Tosin aika selkeästi olet tainnut mallia hakea Tarusta, mutta silti. Jouhevaa liikettä ja kivoja oivalluksia. Kirjoita ihmeessä lisää ja mausta omilla jutuilla. Tosielämää voi kovinkin helposti adaptoida fiktioon ja fantasiaan. Onnea matkaan!
Niinhän kaikki sanoo, mut jos mä nyt sulle paljastan ( häpeilee ) Mä en oo ees lukenu Tarua.. *wirn*