loppusoinnullinen runo

14 vuotta vanha runo Uuno Kailaan hengessä


Silmät


Niin ovat silmäin surua täydet,
et pienenä käännyn mä Jumalaan päin.
Niin taloni pimeä, sinne sinä käy et,
jo ovelta käännyit, sen peilistä näin.


Jos hetkisen onni luonani viihtyi,
se puhui kuin musta muukalainen vain.
Ja kun hiljaisuutein epätoivoks kiihtyi,
olin löytänyt sen mitä yöstäni hain.

Nyt silmien katse outo ja tyhjä
koristeltu huurtein ja jäin.
En totuutta kaipaa, en unta, vain yhtä;
mul on ikävä itseäin.