Hankala elää.

Osanotot. Tiedän ettei se varmaan juurikaan lohduta sinua. Älä hyppää junan alle äläkä kiduta itseäsi. Turha antaa kiusaajille sitä iloa, että ne luulevat saanen sinut tekemään itsemurhan. Menetk kouluun nenä pystyssä ja kysy vaikka kiusaajilta, miltä heistä tuntuisi jos heitä kiusattaisiin. Se vetää ne hetkeksi hiljaiseksi. Itse ajattelin kokeilla sitä, koska minua kiusattiin ala-asteella ja osa kiusaajista on kanssani samalla luokalla nyt koulun alkaessa. Voimia sinulle :)

sano mulle et toi oli provo?

Tuossa on vähän kaksi puolta, on todella järkyttävää kokea pienenä jos noin läheinen ihminen kuolee. Voi vain kuvitella. Mutta sitä en oikein ymmärrä miten olet huoran maineesi saanut. Onko joku aikuisempi mies käyttänyt sinua hyväksi vai olet muuten vaan harrastanut seksiä junkun saman ikäsen kans. En tiedä, vaikeet on. Mut tsemppii hirveest ja koita päästä pahoista tavoista eroon ja älä välitä tyhmien kavereiden ja muidenkaan kommenteista!Mut älä nyt ihmees kiduta ittees, se ei auta mitään. Ja oot vielä aika pieni ja asiat unohtuu ajallaa. koita unohtaa (et vois) mut kuitenki ja jatka elämää!

Olen ollut todellakin sellaisissa tilanteissa, että on tehnyt mieli tehdä melkein mitä vain, eikä halunnut, että joku edes yrittää auttaa. Elämä ja eläminen on niin useasti kurjaltatuntuvaa tällaisessa iässä ja vihaan sitä.
Minun isäni ei ole kuollut. Kukaan lähimmistä sukulaisistani tai ystävistäni ei ole kuollut. Mutta moni silti on rakkaistani. En sano, että luulisin ymmärtäväni sinua, sillä tavalla kuin sinä olet asian kokenut, on kenenkään muun mahdoton sitä ymmärtää. Asioita tulisi käsitellä yksityisinä tapauksina.
Uskon, voin vain kuvitella kaltaisesi ihmisen heikon tilanteen elämässä. Ja olet vasta yläasteelle menossa. Luulen, että haluat apua. Minulla on juuri nyt vaikeuksia itseni kanssa, vaikka oikeasti kaikki on todella hyvin. En voi silti vain lukea tätä ja lähteä.
Et saa luovuttaa noin helpolla. Tuntuu ristiriitaiselta kirjoittaa tätä ja ajatella omaa itseäni, jota aina vain ajattelen.
Tietävätkö nuo haukkujat mitä sinulle on tapahtunut? Tämä kuulostaa jotenkin siltä, mitä psykologi minulle selitti, mutta ne jotka sortavat toisia, ovat itse heikkoja. En voi tietää, millaista elämäsi on. Toisinaan kannattaa kuitenkin ajatella sitä, mitä hyvää voi olla edessä tulevaisuudessa. Elämä ei ole täydellistä ja uskon, että kukin meistä on saanut ymmärtää sen tavalla tai toisella. Kuten minulla on monesti tapana sanoa, toisille vaan sattuu ne huonommat kohtalot.
Voin vain kuvitella sitä, millaista elämäsi voi olla tuossa tilanteessa. En usko, että koulussasi monikaan ymmärtää sinua tai tajuaa, mitä on tekemässä. Yläaste kuitenkin koittaa ja siihen on sopeuduttava kuten kaikkiin asioihin elämässä. Luulen, että et ole vielä sopeutunut isäsi kuolemaan ja siitä tulee vaikeaa. Oikeasti, voin vain yrittää kuvitella tuota. Minulla kesti pari vuotta päästä yli sellaisestakin kuin pienen marsuni raskas kuolema ja silloin tällöin se asia saa minut vieläkin itkemään, mutta nyt kuoleman on todennut asiaksi, jota ei voi vältellä ikuisesti. Itsekin me kuolemme, mutta jottei siitä aiheutuisi muille surua, olen ajatellut, etten tee kuolemaani itse, koska aina on olemassa tunnelin pää joka päästää valoon. Joskus siihen on pitkä matka ja valoa on vähän, mutta aina se on. Sinun on odotettava sitä.
Jos kukaan muu ei, niin minä yritän auttaa sinua.

Sinuna etsisin jonkun vakituisen niin kyllä ne puheet aika äkkiä vähenee kun näkevät että et vaihdakkaan enään jatkuvasti =)