En usko kummituksiin, en haluaisi koska niin monta läheistä ihmistä ovat siirtyneet tuonpuoleiseen käymättä ikinä sen jälkeen tervehtimässä minua. Mutta: pienenä, noin 9-vuotiaana koin meidän kesämökillämme aivan suomen eteläisemmässä kärjessä montakin kummallista asiaa, jotka ovat tänä päivänä saaneet lisää tunnustusta.
Perheemme mökki sijaitsee saaressa aivan kaupungin ulkopuolella. Mökki on joskus ennemmin kuulunut kalastajapariskunnalle ja saarella on kait käyty sota-taisteluita.Eli, heräsin yhtenä yönä lapioinnin ääneen, se metallinen ääni kun lapio osuu kiviseen maahan, se kuului aivan seinän toiselta puolelta, ulkopuolelta.Saaressa ei pitänyt olla ketään muita, eikä suinkaan minun makkarin ulkopuolella. Olin kauhusta aivan jäykkänä mutta kömmin makuupussistani herättämään vanhempani jotka nukkuivat toisessa huoneessa. Äitini ähisi ärtyneenä että olin varmaankin kuullut isän kuorsaukset, ja että olisi parasta että jatkaisin uniani. Siitä sitten käperryin takaisin syvälle makuupussiini toivoen että kaikki olisikin ollut vain (pahaa) unta. Mutta ei, hetken kuluttua inhottavan järjestelmällinen kaivaminen jatkui taas. Itkin itseni uneen.
Jokunen kesä sen jälkeen sukulaisemme kävivät mökillämme, ja muistan kun perheen äiti hekotellen kertoili että tytär ei uskaltanut enää ulkoveskissä käydä yöllä koska oli nähnyt valkoisen hahmon seisovan kalliolla aivan talon ulkopuolella. Asiaa oli pakko painaa villasella koska perheemme ei ole ikinä ollut avoin mitään yliluonnollista kohtaan. Minä ymmärsin kuitenkin.
Toinen seikka joka on ollut häiritsevän voimakas elämmässäni ja myöhemmin olen kuullut, myös äitinikin elämässä, ovat painostavat painajaiset tästä kesäpaikastamme. olemme molemmat nähneet aivan samoja unia siitä että sen nimenomaisen seinän takana, josta se ääni silloin kuului, kasvaa inhottavaa vihreätä sammalta jonka alla on jotain pelottavaa. Ollaan vain naurettu sille, että juu, siellähän on vähän semmoinen peikkometsä. Ja toinenkin selitys minkä itselleni annoin oli tämä unihalvaus; sehän on vaikka kuinka käypä tälle lapiointi-äänelle. Ja hyvä oli niin, pitkään aikaan en enää uskonut yliluonnollisiin asiohin.
Syksyllä kuitenkin,pari vuotta sitten, kun olimme "talvisulkemista" tekemässä, löytyi vanhanaikainen puinen lapionvarsi aivan ikkunan ulkopuolelta, kivien ja risujen alta. Ja juuri minun makuuhuoneeni ikkunan alta...Se olisi voinut olla jotain sattumaa, mutta tänä kesänä kun veljeni ja hänen tyttöystävänsä purkasivat kaikkea vanhaa roinaa talon alta, paikka jonne kukaan ostamishetkestä asti ei ollut käynyt, löytyi jotain taas. Lapion toinen puoli, se metallinen ruosteinen, ja se oli aivan sillä paikalla mistä äänet kuuluivat noin 1989. Juhannuksenna sen jälkeen kun veljeni ja hänen tyttöystävä olivat ystävineen olleet mökillä, kuului kesken ruokailun ihmeellistä melua mökin seinämillä. Olivat käyneet kattelemassa mutta ei mitään luonnollista selitystä.
Onkohan joku tapettu ja haudattu siellä( en usko, koska arkistoista; vanhat kaupungin lehdet, semmoista katoamista ei löydy), vai vaelteleeko muistot jostain unohdetusta talvisotasotilaasta meidän mökin liepeillä viellä tänä päivänä? Ehkä onnellisena että joku vihdoinkin on löytänyt jotain "todisteita" hänen lopusta...
Tässä sitten ollaan. Tällaista näköjään sattuu ja tapahtuu, kun lukee tätä palstaa. Ja onneksi niin, muuten luulisin että olisin hakoteillä. Jotain muuta siellä jossain on. Ehkä ei kummituksia, mutta jotain "jäänteitä". Huh. Tämä oli mun tarina.
Perheemme mökki sijaitsee saaressa aivan kaupungin ulkopuolella. Mökki on joskus ennemmin kuulunut kalastajapariskunnalle ja saarella on kait käyty sota-taisteluita.Eli, heräsin yhtenä yönä lapioinnin ääneen, se metallinen ääni kun lapio osuu kiviseen maahan, se kuului aivan seinän toiselta puolelta, ulkopuolelta.Saaressa ei pitänyt olla ketään muita, eikä suinkaan minun makkarin ulkopuolella. Olin kauhusta aivan jäykkänä mutta kömmin makuupussistani herättämään vanhempani jotka nukkuivat toisessa huoneessa. Äitini ähisi ärtyneenä että olin varmaankin kuullut isän kuorsaukset, ja että olisi parasta että jatkaisin uniani. Siitä sitten käperryin takaisin syvälle makuupussiini toivoen että kaikki olisikin ollut vain (pahaa) unta. Mutta ei, hetken kuluttua inhottavan järjestelmällinen kaivaminen jatkui taas. Itkin itseni uneen.
Jokunen kesä sen jälkeen sukulaisemme kävivät mökillämme, ja muistan kun perheen äiti hekotellen kertoili että tytär ei uskaltanut enää ulkoveskissä käydä yöllä koska oli nähnyt valkoisen hahmon seisovan kalliolla aivan talon ulkopuolella. Asiaa oli pakko painaa villasella koska perheemme ei ole ikinä ollut avoin mitään yliluonnollista kohtaan. Minä ymmärsin kuitenkin.
Toinen seikka joka on ollut häiritsevän voimakas elämmässäni ja myöhemmin olen kuullut, myös äitinikin elämässä, ovat painostavat painajaiset tästä kesäpaikastamme. olemme molemmat nähneet aivan samoja unia siitä että sen nimenomaisen seinän takana, josta se ääni silloin kuului, kasvaa inhottavaa vihreätä sammalta jonka alla on jotain pelottavaa. Ollaan vain naurettu sille, että juu, siellähän on vähän semmoinen peikkometsä. Ja toinenkin selitys minkä itselleni annoin oli tämä unihalvaus; sehän on vaikka kuinka käypä tälle lapiointi-äänelle. Ja hyvä oli niin, pitkään aikaan en enää uskonut yliluonnollisiin asiohin.
Syksyllä kuitenkin,pari vuotta sitten, kun olimme "talvisulkemista" tekemässä, löytyi vanhanaikainen puinen lapionvarsi aivan ikkunan ulkopuolelta, kivien ja risujen alta. Ja juuri minun makuuhuoneeni ikkunan alta...Se olisi voinut olla jotain sattumaa, mutta tänä kesänä kun veljeni ja hänen tyttöystävänsä purkasivat kaikkea vanhaa roinaa talon alta, paikka jonne kukaan ostamishetkestä asti ei ollut käynyt, löytyi jotain taas. Lapion toinen puoli, se metallinen ruosteinen, ja se oli aivan sillä paikalla mistä äänet kuuluivat noin 1989. Juhannuksenna sen jälkeen kun veljeni ja hänen tyttöystävä olivat ystävineen olleet mökillä, kuului kesken ruokailun ihmeellistä melua mökin seinämillä. Olivat käyneet kattelemassa mutta ei mitään luonnollista selitystä.
Onkohan joku tapettu ja haudattu siellä( en usko, koska arkistoista; vanhat kaupungin lehdet, semmoista katoamista ei löydy), vai vaelteleeko muistot jostain unohdetusta talvisotasotilaasta meidän mökin liepeillä viellä tänä päivänä? Ehkä onnellisena että joku vihdoinkin on löytänyt jotain "todisteita" hänen lopusta...
Tässä sitten ollaan. Tällaista näköjään sattuu ja tapahtuu, kun lukee tätä palstaa. Ja onneksi niin, muuten luulisin että olisin hakoteillä. Jotain muuta siellä jossain on. Ehkä ei kummituksia, mutta jotain "jäänteitä". Huh. Tämä oli mun tarina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
AARRE?!
kertomus.
Hmm...Minä ja äitini ollaan myös nähty meidän kesäpaikastamme samanlaisia unia, lähinnä painajaisia. Siis tässä tapauksessa jostain naisesta ja kaiken lisäksi ufoista (tässä kohtaa taisi mennä uskottavuus, mutta olkoon).
Minä olen muutenkin unissani todella usein tuolla mökillä, mystisyyden tuntu on vahva näissä...
Tämä taitaisi ennemminkin sopia tuonne uni-palstalle, mutta tulipa kerrottua.
Kiehtova tarina. Teidän pitää mennä kaivamaan sieltä makuuhuoneen ikkunan alta, jos sieltä maasta löytyisikin vaikka jotain erikoista.