Puhutaanko joutavaa?

Tuosta tuli mieleen varmaan elämäni pahan makuisin ”maistiainen”. Alle viisivuotiaana mailla asuessani, kissa joi maitoa kupistaan pihalla, ravisteli itseään eikä jatkanutkaan juomista.. Jotenkin päähäni pälkähti mennä itse maistamaan maitoa. Oli kuuma kesä ja maito oli seissyt kupissa, en tiedä miten pitkään ja se oli aivan hirvittävän makuista. Oksennus tuli ja maito ällötti vuosia, enkä pystynyt sitä juomaan

Lapsena tuli kyllä maisteltua vaikka mitä, mutta yksi on ylitse muiden. Keitetty kastemato. Koskaan en sitä unohda enkä koskaan voi kastaria katsella yökkäämättä. Siis todella ällöttävää. Puistattaa. Hrrrr.

KristaTee kirjoitti:

Lapsena tuli kyllä maisteltua vaikka mitä, mutta yksi on ylitse muiden. Keitetty kastemato. Koskaan en sitä unohda enkä koskaan voi kastaria katsella yökkäämättä. Siis todella ällöttävää. Puistattaa. Hrrrr.

Lue lisää

esinnäkin keittää kastemato ja sitten vielä syödä se. Kuinka ihmeessä? Kerro!

Tellastiina kirjoitti:

esinnäkin keittää kastemato ja sitten vielä syödä se. Kuinka ihmeessä? Kerro!

Olin noin 6 vee ja kaverini kanssa leikittiin puutarhassa. Rastaanpoikasia oli joka puolella ja me syötimme niitä. Jossain vaiheessa päätettiin keittää kaurapuuroa niille. Näin siis teimme. Sitten iski ajatua, että matojahan ne syövät. Siispä mato kattilaan! Melko julmaa sanoisin. Ja koska äiti aina maistoi keitoksiaan, päätimme tehdä samoin. Melko loogista, mutta .... yök! Se oli muuten kova ja kumimainen.

...kansa itse on valinnut päättäjänsä. Joku ehkä on katsonut kuka on kaunein ja siinä samalla unohti kuinka hyvä ihminen ja kuinka hyvin ajattelee asioita. Aina pitäisi mennä kaikkien valittavaksi päässeiden ihmisten koteihin kysymään läheisiltä miten hyvin tämä henkilö hoitaa asiansa ja pitääkö hän lupauksensa? Ehkä silloin onnistuttaisiin saamaan oikeita ihmisiä paikalle?

Tellastiina kirjoitti:

esinnäkin keittää kastemato ja sitten vielä syödä se. Kuinka ihmeessä? Kerro!

Miten on sellainen tullut mieleesi? Hyi kun ajattelenkin niin voin pahoin.

angi kirjoitti:

Miten on sellainen tullut mieleesi? Hyi kun ajattelenkin niin voin pahoin.

minäkin, mutta lapsi ei sillä tavoin ajattele. Ihan kaikkea en pysty muistamaan, mutta ilmeisesti järkeilimme, että raakaa lihaa ei saa syödä.

Muuten, ei ne rastaanpoikasetkaan olleet erityisen ihastuneita.

Minulla on myös yksi kummallinen muisto lapsuudesta. Meillä keitettiin aivan tavallista sianlihaa ja siinä oli tuo virtsan haju. Minä lopetin lihan syönnin siihen. Se haju oli aivan kuvottava. Myöhemmin olen jutellut asiasta niin joku tiesi sanoa että sillä sialla oli virtsahappo lihassa eli oli sairas sika.

Pilaantunut kananmuna.
Ja kyllä sekin taatusti jäi mieleen, kun silloin ennen oli mättäälle kellistynyt ja sattui olemaan se mätas - keltiäispesä.

Joppi?

angi kirjoitti:

Joppi?

Joppi on kuorittua maitoa, jota tuli meijeristä takaisin, kun sinne lähetettiin maitoa.
Muita nimiä kurri, pluttana ja on taidettu sintuksikin sanoa, nykyisin rasvatonta maitoa.

Tellastiina kirjoitti:

Joppi on kuorittua maitoa, jota tuli meijeristä takaisin, kun sinne lähetettiin maitoa.
Muita nimiä kurri, pluttana ja on taidettu sintuksikin sanoa, nykyisin rasvatonta maitoa.

Lue lisää

tai sinun lapsuutesi sana kurrista. Kiitos kun vastasit kysymykseeni..

on melkolailla samantapainen muisto. Luulin tukehtuvani kun olin saanut sitä nieluun. Kyllä sillon oli naurut kaukana.

olla yhdessä. Meinasin kuolla nauruun. Siis minä en ymmärrä miten joku voi tykätä siitä kun hajukin jo on niin kamala?

Minulle tuli nyt hauska asia mieleen tuosta hapansilakasta ei muuten ollut ollenkaan hauska silloin kun tapahtui.

Meille tuli ruotsalainen pariskunta kylään. Heillä oli koira mukana.

He olivat itse utelijaita tuon hapansilakan suhteen ja ajattelivat että meillä olis hyvä kokeilla kun asumme omassa talossa. Tarkoitti sillä sitä että voidaan avata se purkki ulkona.

Miehemme menivät avaamaan purkin ulos me keittelimme perunoita ja katoimme pöytää. Ulkoa rupesi kuulumaan koiran haukuntaa. Katsoimme ikkunasta ulos ja näimme kumpikin että koira piehtaroi pihassa selällään. Miehiä emme nähneet missään.

Ihmettelimme mihin he olivat menneet? Siivi juoksi ulos ja näki miesten kaivavan maata lapiolla samalla hän huomasi tuon kamalan hajun ja otti nenästään kiinni. Mieheni sanoi ei me voida tuollaista syödä? Me peitetään se maahan.

Silloin minäkin saavuin paikalle heidän koiransa kanssa. Huomasin kyllä sivusilmällä että koiran turkki oli kummalilla paakkuroilla ja oli rasvaisen näköinen, mutten huomannut mitään erillaista hajaua kun jo muutenkin haisi.

Meillä meni koko pitkä ilta koiran pesussa aika jokainen vuorollaan pesi koiran hyväntuoksuisella sahmppoolla, onneksi koira oli tosi lepsu. Emme saaneet sitä hajua koirasta pois että kyllä sen piti kulumalla lähteä loput. Miehiltä oli roiskahtanut nestettä maahan missä avasivat purkin ja koira tietysti voiteli itsensä.

angi kirjoitti:

olla yhdessä. Meinasin kuolla nauruun. Siis minä en ymmärrä miten joku voi tykätä siitä kun hajukin jo on niin kamala?

Minulle tuli nyt hauska asia mieleen tuosta hapansilakasta ei muuten ollut ollenkaan hauska silloin kun tapahtui.

Meille tuli ruotsalainen pariskunta kylään. Heillä oli koira mukana.

He olivat itse utelijaita tuon hapansilakan suhteen ja ajattelivat että meillä olis hyvä kokeilla kun asumme omassa talossa. Tarkoitti sillä sitä että voidaan avata se purkki ulkona.

Miehemme menivät avaamaan purkin ulos me keittelimme perunoita ja katoimme pöytää. Ulkoa rupesi kuulumaan koiran haukuntaa. Katsoimme ikkunasta ulos ja näimme kumpikin että koira piehtaroi pihassa selällään. Miehiä emme nähneet missään.

Ihmettelimme mihin he olivat menneet? Siivi juoksi ulos ja näki miesten kaivavan maata lapiolla samalla hän huomasi tuon kamalan hajun ja otti nenästään kiinni. Mieheni sanoi ei me voida tuollaista syödä? Me peitetään se maahan.

Silloin minäkin saavuin paikalle heidän koiransa kanssa. Huomasin kyllä sivusilmällä että koiran turkki oli kummalilla paakkuroilla ja oli rasvaisen näköinen, mutten huomannut mitään erillaista hajaua kun jo muutenkin haisi.

Meillä meni koko pitkä ilta koiran pesussa aika jokainen vuorollaan pesi koiran hyväntuoksuisella sahmppoolla, onneksi koira oli tosi lepsu. Emme saaneet sitä hajua koirasta pois että kyllä sen piti kulumalla lähteä loput. Miehiltä oli roiskahtanut nestettä maahan missä avasivat purkin ja koira tietysti voiteli itsensä.

Lue lisää

sen koiran vielä nukkumaan samaan sänkyyn kuin itse? Näinhän monet koiranomistajat kertovat tekevänsä.

sitroen. kirjoitti:

sen koiran vielä nukkumaan samaan sänkyyn kuin itse? Näinhän monet koiranomistajat kertovat tekevänsä.

sursillin maku ei ole oikeastaan paha. Haju vaan on ja se leviää 3 metriä vastatuuleenkin ja haisee kolmesti oksennetulle... Ihan samalle kuin halvin kiinalainen votka... Ja kaikki lähiseudun raatokärpäset ovat hetkessä ympärillä, kun purkin avaa.
Yksi minunkin esi-isistäni oli Erik Sursill...

sitroen. kirjoitti:

sursillin maku ei ole oikeastaan paha. Haju vaan on ja se leviää 3 metriä vastatuuleenkin ja haisee kolmesti oksennetulle... Ihan samalle kuin halvin kiinalainen votka... Ja kaikki lähiseudun raatokärpäset ovat hetkessä ympärillä, kun purkin avaa.
Yksi minunkin esi-isistäni oli Erik Sursill...

Lue lisää

Mielestäni se lähinnä haisee toisesta päästä tulleelle.

angi kirjoitti:

olla yhdessä. Meinasin kuolla nauruun. Siis minä en ymmärrä miten joku voi tykätä siitä kun hajukin jo on niin kamala?

Minulle tuli nyt hauska asia mieleen tuosta hapansilakasta ei muuten ollut ollenkaan hauska silloin kun tapahtui.

Meille tuli ruotsalainen pariskunta kylään. Heillä oli koira mukana.

He olivat itse utelijaita tuon hapansilakan suhteen ja ajattelivat että meillä olis hyvä kokeilla kun asumme omassa talossa. Tarkoitti sillä sitä että voidaan avata se purkki ulkona.

Miehemme menivät avaamaan purkin ulos me keittelimme perunoita ja katoimme pöytää. Ulkoa rupesi kuulumaan koiran haukuntaa. Katsoimme ikkunasta ulos ja näimme kumpikin että koira piehtaroi pihassa selällään. Miehiä emme nähneet missään.

Ihmettelimme mihin he olivat menneet? Siivi juoksi ulos ja näki miesten kaivavan maata lapiolla samalla hän huomasi tuon kamalan hajun ja otti nenästään kiinni. Mieheni sanoi ei me voida tuollaista syödä? Me peitetään se maahan.

Silloin minäkin saavuin paikalle heidän koiransa kanssa. Huomasin kyllä sivusilmällä että koiran turkki oli kummalilla paakkuroilla ja oli rasvaisen näköinen, mutten huomannut mitään erillaista hajaua kun jo muutenkin haisi.

Meillä meni koko pitkä ilta koiran pesussa aika jokainen vuorollaan pesi koiran hyväntuoksuisella sahmppoolla, onneksi koira oli tosi lepsu. Emme saaneet sitä hajua koirasta pois että kyllä sen piti kulumalla lähteä loput. Miehiltä oli roiskahtanut nestettä maahan missä avasivat purkin ja koira tietysti voiteli itsensä.

Lue lisää

Olipa meilläkin vaalea koira, jonka otimme mukaan marjareissulle. Päästimme sen vapaasti juoksentelemaan metsään.

Jonkin ajan kuluttua aloin huudella sitä, ettei vain kauaksi menisi. Sieltähän se tuli iloisena ja ruskeana.

Lähempi tarkastelu/haistelu oli karmeaa. Ihan sitä ihmisen ulostetta oli jostain löytänyt ja kieriskellyt itsensä siinä.

Onneksi oli autossa tyhjiä muovipusseja, johon saimme koiran paketoitua. Suihku olikin sitten toinen koettelemus. Koira kun halusi välttämättä ravistella itsensä heti, kun vettä tuli.

Siinä oli sitten pesu molemminpuolin tarpeen.

Itse olen lapsena useinkin pistänut suuni pakkasella johonkin rautaiseen kiinni. Nahkahan siinä lähtee, mutta miten kummassa sitä pitikin kokeilla usein, onko nyt niin pakkasta, että kieli tarttuu.

Ja toinen karvas kokemus oli ensimäinen banaani, jonka sain. Minulle kyllä kerrottiin ilmeisesti aivan oikein, että sisus syödään ja kuoret heitetään. Jotenkin se vain lapsenpäässä sekoittui päinvastoin, kun menin sitä ulos syömään. Kyllä oli kamala herkku.

Sitten jo melkein aikuisena maistoin/join kaverini tarjoamaa minttulikööriä (cremedementh?), joka oli kauniin vihreää. Tietenkin oksensin ja jo pelkkä samanlaisen vihreän näkeminen saa minussa vielläkin oksennusrefleksin aikaan.

apunailona kirjoitti:

Olipa meilläkin vaalea koira, jonka otimme mukaan marjareissulle. Päästimme sen vapaasti juoksentelemaan metsään.

Jonkin ajan kuluttua aloin huudella sitä, ettei vain kauaksi menisi. Sieltähän se tuli iloisena ja ruskeana.

Lähempi tarkastelu/haistelu oli karmeaa. Ihan sitä ihmisen ulostetta oli jostain löytänyt ja kieriskellyt itsensä siinä.

Onneksi oli autossa tyhjiä muovipusseja, johon saimme koiran paketoitua. Suihku olikin sitten toinen koettelemus. Koira kun halusi välttämättä ravistella itsensä heti, kun vettä tuli.

Siinä oli sitten pesu molemminpuolin tarpeen.

Itse olen lapsena useinkin pistänut suuni pakkasella johonkin rautaiseen kiinni. Nahkahan siinä lähtee, mutta miten kummassa sitä pitikin kokeilla usein, onko nyt niin pakkasta, että kieli tarttuu.

Ja toinen karvas kokemus oli ensimäinen banaani, jonka sain. Minulle kyllä kerrottiin ilmeisesti aivan oikein, että sisus syödään ja kuoret heitetään. Jotenkin se vain lapsenpäässä sekoittui päinvastoin, kun menin sitä ulos syömään. Kyllä oli kamala herkku.

Sitten jo melkein aikuisena maistoin/join kaverini tarjoamaa minttulikööriä (cremedementh?), joka oli kauniin vihreää. Tietenkin oksensin ja jo pelkkä samanlaisen vihreän näkeminen saa minussa vielläkin oksennusrefleksin aikaan.

Lue lisää

paskan hajusta niin kovasti että oikein turkkiinsa sitä haluaa...?

Kyllä minulle riitti yksi kerta kun kieleni jäärytin mahakelkan eturautaan. Kieleni oli tosi kipee montapäivää.

sitroen. kirjoitti:

sen koiran vielä nukkumaan samaan sänkyyn kuin itse? Näinhän monet koiranomistajat kertovat tekevänsä.

Pidimme koiran ulkoterassilla haisemassa. Oli sen ressukan turkki jo aika hyvän tuoksuinen sen pesu illan jälkeen.

Onpas meillä mukava muisto heistä ainakin.

KristaTee kirjoitti:

Mielestäni se lähinnä haisee toisesta päästä tulleelle.

kuin oikea sellainen. Ja tämä haju säilyy sitä et sitten pese helpolla.

angi kirjoitti:

paskan hajusta niin kovasti että oikein turkkiinsa sitä haluaa...?

Kyllä minulle riitti yksi kerta kun kieleni jäärytin mahakelkan eturautaan. Kieleni oli tosi kipee montapäivää.

Lue lisää

Minulla on kokemus lapsuudesta,
kun oltiin paimenessa lapsuusystväni
kanssa,ja leikittiin voileivillä.
Ne tehtiin mustikanlehdistä ja
laitettiin rikottu mustikanmarja
siihen voiksi.
Sitten sattiukin niin,että oli metsälude
yhdessä marjassa jonka laitoin suuhuni,
ja voi kamala mikä maku siitä tuli,
olin kyllä vähän aikaa sitä
leikkiä leikkimästä.

Anu.1 kirjoitti:

Minulla on kokemus lapsuudesta,
kun oltiin paimenessa lapsuusystväni
kanssa,ja leikittiin voileivillä.
Ne tehtiin mustikanlehdistä ja
laitettiin rikottu mustikanmarja
siihen voiksi.
Sitten sattiukin niin,että oli metsälude
yhdessä marjassa jonka laitoin suuhuni,
ja voi kamala mikä maku siitä tuli,
olin kyllä vähän aikaa sitä
leikkiä leikkimästä.

Lue lisää

lapsuus mieleen. Vadelmissa oli usein näitä luteita. Ja voi hyvänen aika, mikä maku. Voin vieläkin sen tuntea. Vaan eipä se vadelmien syöntiä rajoittanut.

Anu.1 kirjoitti:

Minulla on kokemus lapsuudesta,
kun oltiin paimenessa lapsuusystväni
kanssa,ja leikittiin voileivillä.
Ne tehtiin mustikanlehdistä ja
laitettiin rikottu mustikanmarja
siihen voiksi.
Sitten sattiukin niin,että oli metsälude
yhdessä marjassa jonka laitoin suuhuni,
ja voi kamala mikä maku siitä tuli,
olin kyllä vähän aikaa sitä
leikkiä leikkimästä.

Lue lisää

Kamala..

Angi * kirjoitti:

Kamala..

Etkö ole koskaan metsässä syönyt vadelmia? Parempia ne on kuin viljellyt. Riittaa, kun metsälude on marjalla istunut, haju/maku jää siihen. Eihän sitä ökkömönkiäistä välttämättä tarvitse edes nähdä saatikka syödä.

KristaTee kirjoitti:

Etkö ole koskaan metsässä syönyt vadelmia? Parempia ne on kuin viljellyt. Riittaa, kun metsälude on marjalla istunut, haju/maku jää siihen. Eihän sitä ökkömönkiäistä välttämättä tarvitse edes nähdä saatikka syödä.

Lue lisää

lasi kädessä kun noukin vadelmia. Meillä on nykyään omassa pihassa ne vadelmat kun metsä on kaadettu pois. Vadelmien noukinta ottaa minulla hirveesti aikaa kun katson joka marjan erikseen.

angi kirjoitti:

lasi kädessä kun noukin vadelmia. Meillä on nykyään omassa pihassa ne vadelmat kun metsä on kaadettu pois. Vadelmien noukinta ottaa minulla hirveesti aikaa kun katson joka marjan erikseen.

Lue lisää

tiedän henkilön, joka pilkkoo jokaisen vadelman ennenkuin suuhunsa pistää. Ei varmaan koskisikaan niihin, jos tietäisi mitä ökkeleitä niillä on istunut ennenkuin hän on niihin tarttunut. En henno kertoa.

KristaTee kirjoitti:

tiedän henkilön, joka pilkkoo jokaisen vadelman ennenkuin suuhunsa pistää. Ei varmaan koskisikaan niihin, jos tietäisi mitä ökkeleitä niillä on istunut ennenkuin hän on niihin tarttunut. En henno kertoa.

Lue lisää

Ala kertomaan heti nyt että, minäkin saan miettiä kantsiiko niitä syödä ollenkaan???

angi kirjoitti:

lasi kädessä kun noukin vadelmia. Meillä on nykyään omassa pihassa ne vadelmat kun metsä on kaadettu pois. Vadelmien noukinta ottaa minulla hirveesti aikaa kun katson joka marjan erikseen.

Lue lisää

melkein suurennuslasilla katsoin, mutta sitten huomasin että jos marjan kanta on terveen näköinen, niin ei siellä sisällä matoa ole.

Tänä vuonna ei ole paljoa ollutkaan, kahteen vattumatoon olen törmännyt ja kolmisenkymmentä litraa olen nyt poiminut.

angi kirjoitti:

Ala kertomaan heti nyt että, minäkin saan miettiä kantsiiko niitä syödä ollenkaan???

kimalaisia, humalaisia, pistiäisiä, kärpäsiä, itikoita, muurahaisia. Vieläkö lisää?

mutta ei lapsuudesta, silloin en polttanut itseäni kertaakaan. Mutta aikuisena sitäkin enemmän. Erityisesti yksi kerta on jäänyt mieleeni, koska se on niin erinomaisen tyhmä. Olin silittämässä ja silitysraudasta loppui vesi. Tartuin säiliöön irroittaakseni sen, vaan sepä ei helpolla irronnutkaan. Siispä otin toisella kädellä raudasta kiinni ALTAPÄIN. Voiko tyhmempi enää olla? Sormet ja koko kämmen paloivat, onneksi vasen käsi.

Kerran olen silittänyt isovarpaani.