Miksi äititellä ja isitellä?

*haukotus* bai bai

Miksi, et itke asiaasi tuolla biojen puolella sinnähän tämä jäkätys kuuluisi. Koska tämä inttäminen ja jauhaminen oikeen loppuu, en ymmärrä mistä löytyy energiaa...

Eikös se ole se lapsi joka äitittelee tai isittelee. Eli mielestäsi siis lapsella on sairas asenne aina ja poikkeuksetta jos kutsuu äidikseen (isäthän ei tälläkään palstalla pahemmin ketään kiinnosta) jotain toist naista kun biologista äitiään.

Vaikka sinä saatat aiemmista virheistäsi huolimatta olla edelleen Äiti, kaikilla lapsilla ei tilanne ole sama. Jos Äiti on omalla toiminnallaan aiheuttanut lapsen huostaanoton ja omalla toiminnallaan aiheuttaa sen, että huostaanotto kestää vuosia ei Äidillä mielestäni ole mitään oikeutta kieltää lapseltaan mahdollisuutta pitää sijaisäitiään Äitinään.

Jos oikein realistisesti asiaa ajattelet on lienee selvää, että sijaisvanhemmista vain todella marginaalinen osuus tuntee tarvetta pakottaa lapsi kutsumaan itseään Äidiksi/Isäksi jos lapsi ei itse tähän tee aloitetta.

omat lapset kutsuvat isäksi ja äidiksi, ja muut hoitolapset kutsuvat meitä etunimillä. Meillä on tuttavaperhe, jossa lapset kutsuvat omia vanhempiaan näiden etunimillä. Se on minusta sääli ja olen ajatellut, että minusta olisi todella surullista, jos omat lapseni kutsuisivat minua etunimeltä.

Tiedän sijaisperheen, jossa on kaksi sijoitettua lasta, jotka tulivat perheeseen pieninä, toinen alle vuoden ikäisenä ja toinen parivuotiaana. Lapset pyysivät itse isompina lupaa kutsua sijaisvanhempia isäksi ja äidiksi, he tapaavat kyllä omia vanhempiaan, joita he kutsuvat myös isäksi ja äidiksi. Kukaan ei ole heitä tähän pakottanut, vaan lapset ehdottivat tätä itse.

Ei se minusta sairasta ole. Aika luonnollista useimmille lapsille toivoa äitiä ja isää. Kun lapsi asuu sijaisperheessä, hän ei pidä sijaisvanhempia "vieraina ihmisinä", usko tai älä (niin, sinä piilipuu et varmaan tätä usko). Meillä joskus hoitolapset saattavat vahingossa, sivumennen kutsua minua äidiksi. Mitäs siitä, kunnianosoitus se minulle on, eikä siinä mitään henkistä väkivaltaa ole tarvittu. Arjen touhuissa äitinä pyöriminen riittää. Kun lapsen oma äiti ei siihen pysty, minä toimin sijaisena. Jos itse en joskus pystyisi, toivoisin, että joku voisi tavallani auttaa omia lapsiani ja toimisi sijaisena äidin roolissa.

Kovin kärjistettyjä ovat mielipiteesi.