Aina välillä täällä näkee tyttöjen kirjoituksia siitä, että kun on pojan kanssa sovittu,
että ollaan vain ystäviä, niin pian se ennen niin mukava poika alkaakin solvata aina kun
näkee.
Koetan tässä tarjota oman kokemukseni joka ehkä hieman auttaa ymmärtämään jotakin.
No. Olen 17-vuotias kundi eteläsuomesta. Asun vähän syrjässä ja luokkani on vähän
ykspuoleinen (Pelkkiä jätkiä. =/). Koulu on kaukana ja paljon aikaa ja energiaa menee
matkoihin. En pääse paljon käymään missään missä voisin tavata ikäisiäni tyttöjä.
Näin ollen olen todella yksinäinen kaveri.. Ja se sattuu. Voi Luoja kuinka paljon..
Kavereita on tietysti jonkun verran, mutta kenen luo heistä menisin jos sairastuisin vaikka
syöpään?
Noh. Netin kautta sitten tutustuin yhteen lähellä asuvaan 14, kohta 15-vuotiaaseen tyttöön.
Olin jo pitkään etsinyt netistä ihan tositarkoituksella tyttöä ja tämä oli ensimmäinen, joka
asui mukavan lähellä. Ikäerohan minua alkuun vähän huolestutti, mutta ei se sitten lopuksi
haitannut.
Niinpä sitten tavattiin yhtenä tuulisena kevätpäivänä. Odottelin hermostuneena tyttöä
mäkkärin edessä niin kuin oli sovittu. Viimein tyttö asteli kulman takaa mukaansa ottaman
ystävänsä kanssa enkä ole pienen ikäni aikana nähnyt kauniimpaa ilmestystä. Tuntui kuin
Jumala olisi viimenkin kuullut rukoukseni ja vastannut. Oli vaikea uskoa, että tämä enkeli
oli todellakin vain ihminen..
Siinä sitten juteltiin ja tueksi tullut ystävä lähti pian omille teilleen. Vietimme päivää
ja iltaa yhdessä. Pidin häntä kädestä.. Pieniä asioita, mutta minulle merkitsi äärimmäisen
paljon se, että hän oli kanssani. En ollut yksin. Ihastuin sinä iltana korviani myöten
häneen. Parhaiten mielessäni on säilynyt hänen oikein huumaava tuoksunsa ja rauhallinen ujo
olemuksensa..
Harmi vain, että hänen piti lähteä kotiinsa niin aikaisin.. No. Eipä mitään. Minua
onnellisempaa ihmistä ei maa päällään kantanut..
Joku viisas sanoi kerran; "ihmisen onni on toinen ihminen". Niin totta. Toinen viisas sanoi;
"ihminen on ihmiselle susi".
Myöhemmin sitten kysyin häneltä, olisiko minulla mitään saumaa hänen suhteensa enkä ole
julmempaa vastausta mihinkään koskaan kuullut. Hän halusi, että olisimme vain kamuja ja
sanoi, että oli kiinnostunut toisesta. Minulla ei olisi saumaa hänen suhteensa.
Voi Luoja se sattui! Olin odottanut ja toivonut niin paljon. Olin iloinnut ja ollut niin
ylipursuavan onnellinen.. Ja sitten se kaikki iskettiin romuksi yhdellä tekstiviestillä.
Tuntui, että elämä loppuu siihen paikkaan. Hän oli kaikki, mitä minä tyhjässä elämässäni
saatoin odottaa ja toivoa. Ja nyt tämä on taas tätä. Tyhjää yksinäistä elämää vailla mitään
mitä odottaa. Pieni sielu entistä enemmän sirpaleina.
Ennen joka kerta kun sain häneltä tekstiviestin tai sähköpostin, tunsin suunnatonta
kiitollisuutta ja onnea. Nyt.. Vain surua ja kipua.
Hän on kaikkea, mitä minä olen ikinä toivonut enkä voi häntä saada. Haluaisin niin pitää
häntä lähelläni. Koskettaa häntä, nauraa, itkeä, iloita ja surra hänen kanssaan. Lohduttaa
häntä kun häneen sattuu ja saada häneltä lohdutusta kun minuun sattuu.
Koeta siinä sitten olla vain kamu, kun sattuu joka kerta kun häntä muistaa!
En edes ole varma, tajuaako hän miten paljon tunnen häntä kohtaan..
Kun toivoisi yhtä hellää sanaa häneltä eikä voi kuulla mitään enempää kuin mitä hän sanoisi
kelle tahansa "kamulleen".. Sattuu kun elämää kannattaa yksi ainoa toive. Saada häneltä
vastarakkautta, mutta se ei vain toteudu. Sen hän teki jo hyvin selväksi.
Silti vain tiedän että hänen kanssaan minun olisi todella hyvä olla ja tekisin hänetkin
onnelliseksi..
Nyt vain mietin, voisiko enää luottaa. Uskaltaisiko enää odottaa ja toivoa.. Kun sitten
nekin murskataan. Niin minulle on aina käynyt.
Toivottavasti vain pian tapahtuisi jotakin. Mitä tahansa. En jaksa enää kauaa älää tällaista
elämää.
Enpä pystynyt tätäkään kirjoittamaan itkemättä..
Kiitos mielenkiinnosta. Jos tätä nyt kukaan viitsii lukea..
että ollaan vain ystäviä, niin pian se ennen niin mukava poika alkaakin solvata aina kun
näkee.
Koetan tässä tarjota oman kokemukseni joka ehkä hieman auttaa ymmärtämään jotakin.
No. Olen 17-vuotias kundi eteläsuomesta. Asun vähän syrjässä ja luokkani on vähän
ykspuoleinen (Pelkkiä jätkiä. =/). Koulu on kaukana ja paljon aikaa ja energiaa menee
matkoihin. En pääse paljon käymään missään missä voisin tavata ikäisiäni tyttöjä.
Näin ollen olen todella yksinäinen kaveri.. Ja se sattuu. Voi Luoja kuinka paljon..
Kavereita on tietysti jonkun verran, mutta kenen luo heistä menisin jos sairastuisin vaikka
syöpään?
Noh. Netin kautta sitten tutustuin yhteen lähellä asuvaan 14, kohta 15-vuotiaaseen tyttöön.
Olin jo pitkään etsinyt netistä ihan tositarkoituksella tyttöä ja tämä oli ensimmäinen, joka
asui mukavan lähellä. Ikäerohan minua alkuun vähän huolestutti, mutta ei se sitten lopuksi
haitannut.
Niinpä sitten tavattiin yhtenä tuulisena kevätpäivänä. Odottelin hermostuneena tyttöä
mäkkärin edessä niin kuin oli sovittu. Viimein tyttö asteli kulman takaa mukaansa ottaman
ystävänsä kanssa enkä ole pienen ikäni aikana nähnyt kauniimpaa ilmestystä. Tuntui kuin
Jumala olisi viimenkin kuullut rukoukseni ja vastannut. Oli vaikea uskoa, että tämä enkeli
oli todellakin vain ihminen..
Siinä sitten juteltiin ja tueksi tullut ystävä lähti pian omille teilleen. Vietimme päivää
ja iltaa yhdessä. Pidin häntä kädestä.. Pieniä asioita, mutta minulle merkitsi äärimmäisen
paljon se, että hän oli kanssani. En ollut yksin. Ihastuin sinä iltana korviani myöten
häneen. Parhaiten mielessäni on säilynyt hänen oikein huumaava tuoksunsa ja rauhallinen ujo
olemuksensa..
Harmi vain, että hänen piti lähteä kotiinsa niin aikaisin.. No. Eipä mitään. Minua
onnellisempaa ihmistä ei maa päällään kantanut..
Joku viisas sanoi kerran; "ihmisen onni on toinen ihminen". Niin totta. Toinen viisas sanoi;
"ihminen on ihmiselle susi".
Myöhemmin sitten kysyin häneltä, olisiko minulla mitään saumaa hänen suhteensa enkä ole
julmempaa vastausta mihinkään koskaan kuullut. Hän halusi, että olisimme vain kamuja ja
sanoi, että oli kiinnostunut toisesta. Minulla ei olisi saumaa hänen suhteensa.
Voi Luoja se sattui! Olin odottanut ja toivonut niin paljon. Olin iloinnut ja ollut niin
ylipursuavan onnellinen.. Ja sitten se kaikki iskettiin romuksi yhdellä tekstiviestillä.
Tuntui, että elämä loppuu siihen paikkaan. Hän oli kaikki, mitä minä tyhjässä elämässäni
saatoin odottaa ja toivoa. Ja nyt tämä on taas tätä. Tyhjää yksinäistä elämää vailla mitään
mitä odottaa. Pieni sielu entistä enemmän sirpaleina.
Ennen joka kerta kun sain häneltä tekstiviestin tai sähköpostin, tunsin suunnatonta
kiitollisuutta ja onnea. Nyt.. Vain surua ja kipua.
Hän on kaikkea, mitä minä olen ikinä toivonut enkä voi häntä saada. Haluaisin niin pitää
häntä lähelläni. Koskettaa häntä, nauraa, itkeä, iloita ja surra hänen kanssaan. Lohduttaa
häntä kun häneen sattuu ja saada häneltä lohdutusta kun minuun sattuu.
Koeta siinä sitten olla vain kamu, kun sattuu joka kerta kun häntä muistaa!
En edes ole varma, tajuaako hän miten paljon tunnen häntä kohtaan..
Kun toivoisi yhtä hellää sanaa häneltä eikä voi kuulla mitään enempää kuin mitä hän sanoisi
kelle tahansa "kamulleen".. Sattuu kun elämää kannattaa yksi ainoa toive. Saada häneltä
vastarakkautta, mutta se ei vain toteudu. Sen hän teki jo hyvin selväksi.
Silti vain tiedän että hänen kanssaan minun olisi todella hyvä olla ja tekisin hänetkin
onnelliseksi..
Nyt vain mietin, voisiko enää luottaa. Uskaltaisiko enää odottaa ja toivoa.. Kun sitten
nekin murskataan. Niin minulle on aina käynyt.
Toivottavasti vain pian tapahtuisi jotakin. Mitä tahansa. En jaksa enää kauaa älää tällaista
elämää.
Enpä pystynyt tätäkään kirjoittamaan itkemättä..
Kiitos mielenkiinnosta. Jos tätä nyt kukaan viitsii lukea..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo sun tekstis oli tosi ihanasti kirjotettu... Mutta ei se tyttö varmaan voi sekään tunteilleen mitään... vaikka välillä elämä tuntuu epäreilulta, kyllä se siitä kohta helpottaa...!
Mun jätkä jätti mut kolme kuukautta sitten, ajattelin etten ikinä selviä siitä... mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa... en enää ajattele sitä muutakun joka toinen sekuntti, kun ennen ajattelin joka :(
luin juttus...eikä jätkät oo koskaan paljoo myöntäny mulle sitä et niihinkin joskus sattuu tai sillee..oon 15wee ja haluisin mailailla sun kanssasi jos vaan kiinnostaa/keskustella jotain...wai uskallatko?
mullakin on yks kertomus,hieman erilainen....mailini: [email protected]
Nii-in. Tosiaan. "Ihmisen onni on toinen ihminen." Kyllähän tuo lausahdus totta
on ja mitään muuta en haluaisikaan kun vierelleni toisen ihmisen. Ihmisen joka
rakastaisi minua sellaisena kuin olen, ymmärtäisi hieman outoakin (?)
huumorintajuani ja olisi aina lähellä, niin että voisin turvautua häneen. Ettei
tarvitsisi itkeä enää yksin..eikä pelätä yksinäisyyttä. Ja olisihan minulla jo se
yksi tietty kiikarissa, mutta en halua pettyä..En halua kuulla sanoja jotka
tyttö johon rakastuit sanoi sinulle..tai siis..[huoh] En tiedä. Minulla ei kai ole
ollut niin positiivisia kokemuksia teistä kaksilahkeisista. :] En halua mitään
sutta..
Eräs ystäväni sanoi kerran minulle:"Vaikka suhteen päättyminen raastaa
sydäntä, niin saman reiän nakertaa yksinäisyyskin." Tiedänhän minä tuon..
tiedän sen jo liian hyvin. Lähes yhtä hyvin kuin sinä. :) Tosin enhän voi
miehiäkään syyttää.. :] Jos elämäni on nykyään sitä että viikolla koulun jälkeen
menen lähes suoraan kotiini ja viikonloppuisin baarin, mistä löydän ne kivat
miehet? Baarissahan toki pörrää ukkoja ympärillä, mutta ei sellaisia jotka voisi
ottaa vakavasti. Sitten taas illan jälkeen kotiin, yksin. (Ellen halua tyytyä
vaihtoehtoon herätä jonkun vieraan miehen vierestä aamulla..) Kavereille esitän
onnellista ja iloista ihmistä, en halua että minua säälitään. Koulussa eräs poika
hymyilee minulle ja on serkulleni (jonka serkku hän myös on, ei sukua minulle)
joskus vihjannutkin että olen erittäin mukavan oloinen tyttö jne. ,mutta ei sitten
ole koskaan minulle jutustelemaan tullut.. Sitten kun kysyin serkultani voisiko
hän tehdä pienen "tuuppauksen" meille molemmille niin serkku vastasi:"Haluan
että asiat menevät luonnollisesti eteenpäin." Noh, tässä sitä ollaan. Onko jotain
tapahtunut? Ei. Olenko jutellut hänen kanssaan? Kyllä, mutta tuntuu kuin häntä
ei sittenkään kiinnostaisi..Äsh. En tiedä. Ei hän minulle muuten rupattele paitsi
jos näen häntä jossain viikonloppuisin, ja hän on humalassa. Noh, tuskinpa
muistaa taas seuraavana päivänä mitään..tai on vaan niin ujo, kuten minäkin..
Nyt varmaan kaikki ajattelevat että mitäs siinä ruikutat..toimi! Niinhän minun
pitäisikin, mutta kun en vain pysty..Miksi pirstoa sydän lopullisesti?
Vai onko se niin että heittäkäämme elämämme menemään yhden onnellisen
päivän vuoksi? :)
Kun olen kotona ja katselen (yksin) jotain elokuvaa, jossa kaksi ihmistä
rakastuvat toisiinsa (Tiedän, kidutan itseäni :]), kiroan ääneen ettei se noin
helposti kävisi.. Hmh. Tai sitten vain teen asioista itselleni vaikeita. :P
Pitäisikö minun uskaltaa rakastua?
Huh, tulipa taas tekstiä..miksikäs minä tämän kirjoitinkaan? :) Aah, kai minulle
tuli niin samankaltaiset fiilarit tuosta sinun teksitistäsi, Hebe. En oikein tiedä.
Tai sitten minun oli vain pakko saada purettua tunteitani.
Kiitos niille jotka ovat jaksaneet lukea tämän, vaikka itseäni varten minä varmaankin tämän kirjoitinkin. :]
Tämä vain todistaa, että ihminen todellakin on ihmiselle susi vaikkei sitä toista ihmistä olisikaan..
Vähän lohduton ajatus. =/
Hmm..
Onpa itsekin tullut katseltua noita leffoja vähän sekavin tuntein..
Mukava huomata, että pikku tekstini sai jo nyt näinkin paljon vastakaikua aikaiseksi.
moi hebe! hyvä että sä purkasit sydämes, ja lukiessani tota sun juttua muistin että sain yhdeltä pojalta viestin: "tajusin et olen kises suhun et oisko mulla mahiksii?" ja mä avstasin siihen että "...ollaa kamuja...". tiesin tämän pojan olleen ihastunut minuun mutta en edes ajatellut yrittää suhdetta tämän kanssa.. en tiedä olenko kylmä mutta tämä kyseinen poika on kyllä soitellut ja lähetellyt "normaaleja" kaverillisia viestejä tämän minun lähettämäni viestin jälkeenkin.. en tiedä tämän pojan tunteista..mutta haluaisin tietää miltä hänestä tuntuu "pakkieni" jälkeen.. olin kyllä ollut kiinnostunut hänestä mutta en sillon tehnyt asialle mitään.. enkä tiedä miksen aloittaisi sihdetta tämän kanssa vaikka huomenna..mä en tiedä mikä mua vaivaa.. mut sen mä vaan sanon, vaikka ite olen vats 16 mulle on tehty todella ikävä temppuja olen selvinnyt siitä yli, se sattui mutta nyt voin puhua ja katsoa tätä poikaa ilman että koskee.. kyllä säkin onnistut..yhteys tämän tytön kanssa on parempi kuin ei mitään..
Enpä tiedä..
Olen miettinyt, olisiko "ei mitään" parempi kuin yhteys.. Silloin en jatkuvasti elättelisi turhia toiveita..
Luin sun tarinan... Se oli aika uskomaton... Jotenki ei uskois, et sun ikänen poika osais kirjottaa tolleen... (ei kellekään millään pahalla!!!)
Mulle on käyny aika samalla lailla, paitsi, et mä olin se joka sano et ollaan vaan kavereita... Eikä se johtunu siitä, etten ois välittäny!! Ei tosiaankaan... Se, et oltais oltu yhessä, ei vaan ollu mahollista. Poika, ymmärrettävästi, loukkaantu ja pisti välit poikki. Kuitenki, muutamaa kuukautta myöhemmin se pyys anteex ja selitti, ettei voi olla erossa. Sitä, ja myös mua, sattu joka kerta ku nähtiin koulussa... Eli se pari kk oli aika tuskaa!! Oltiin paljo samoilla kursseilla, ja istuttiin lähekkäin... Ihan hirveetä!!! ="(
Välillä vähän paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä ollaan pidetty yhteyttä edelleen, vaik ei olla oltu enää pitkään aikaan samassa koulussa. Se on ihan ku veli, ehkä enemmän!! Ei o mitään, mitä en vois kertoo sille!!
Nyt on alkanu tuntuu, ettei se enää pidä mitään yhteyttä... siis vastaa kyllä ja kuulostaa iloselta ku soitan, mut ei soita ite. En haluu menettää sitä... En vaan tiä, miten saisin sanottua sen suoraan... siis ei millään textarilla, vaan ihan kasvotusten!! Ja viel niin, et se tajuis, et oon tosissani.
Välillä on kova ikävä... se on osa mua, ja ku se puuttuu, se sattuu!! ="(
En sit tiä, mitä ois nyt, jos ei oltais ikinä sovittu... Oisko kumpiki jo unohtanu toisen?? Epäilen... en usko, et siitä ois ollu mitään hyötyä.
Mut sulla on vähän eri tilanne... te ette ilm. nää usein. Mut jos paat välit poikki, ni selitä sille tytölle mix!! Sano miltä susta tuntuu...
ihmeellistä siinä on?
Se näytti kyllä vähän paremmalta kun kirjoitin sen wordpadiin, mutta rivitys meni päin mäntyä kun sitten postasin sen. =/
Enpä tiedä tuosta.. Mennä selittämään sille miten kovasti haluaisin saada hänet omakseni ja sitten sanoa että; "Juu, mutta en haluu nähä sua enää ikinä."
Ei oikein vakuuta. =/
Enpä taida muutenkaan voida moista sanoa. Mutta kuten sanoin. Hän on minulle ainoa josta haaveilla.
"Kun unelma kuolee, painajainen alkaa" (Hämähäkkimiehestä. ;P)
Mulla on hebe aivan sanasta sanaan samanlainen kokemus , jossa itse olen 17v ja tyttö on 17v ja se juttu meni samanlailla poikki toissapäivänä.
Tästä on vaan jatkettava elämää.
Ei siin viestin rivityksessä ollukaan mitään ihmeellistä!! Ku siinä MITä ja MITEN kirjotit... En vaan o tottunu siihen, et pojat osaa kirjottaa noin =) Eli se oli pelkästään positiivista!! =)
Se kieltämättä kuulostaa oudolta... Ehkä kantsii pitää vaan yhteyttä...?
MarkTwain sano: "Erota itsesi illuusioistasi, ja olemassaolosi tulee jatkumaan, mutta elämäsi loppumaan."
Jospa tää sama pätis haaveisiin/unelmiin....
Elämä on niin hankalaa!!
Kokemusta tuo teille vaan on!!! Uskokaa tai älkää!!!...Oishan se kivaa jos se ois se ensimmäinen!! Se oikee...Mut harvemmin se niin menee!! Näin "vanhemmalla" iällä,tai ainakin kaiken näköstä kokeneena, voi sanoo et tuosta ei oo suunta enää muuhun ku ylös päin!
Uskon et vanhemmalla iällä ku esim. muutat uudelle paikkakunnalle nii löytyy niitä tyttöjä/poikia!! Kyllähän se kirpasee tollanen, mut luulempa että sullekin tulee viel sellanen tilanne et ihastut johonki toiseen tyttöön, vähintään yhtä paljon ku tohon kuka sut lemppas!!
Itelläkin on ollu näitä "chatti"-tyttöjä, mut ei niistä yhestäkään oo tullu mitään kummempaa!! Yhteen ihastuin aikalailla, mut sit jonkun ajan päästä se ei enää niin paljoo kiinnostanut!=) Mieli vaihtuu vähän väliä! Sun vaan pitää tajuta se, et jos yx sut syrjäyttää niin se ei meinaa sitä et muutkin tekee niin!! Tartut vaan rohkeesti härkää sarvista!=)
Nokka kohti kattoa, hymy naamalle ja takki auki masille tutustuu likkoihin!!=)) Kaupungilta ne tytöt löytyy, harvemmin chatista!=)) Tai ainakin parempi nii ois...?!?!
Pärjäilkää, rohkeutta ja taistelun tahtoa kaikille!!! *ruttaa*
Piis juu!!! =))
mä oon myös tosi vaikuttunu et joku jätkä osaa kirjottaa tollee. vaikutat tosi mukavalta joten se ei varmasti johtunu ainakaan susta et se tyttö sano noin. kannustavat sanat ei varmaan paljon auta mut kyllä sä selviät.
oon myös tällä hetkellä ite aika yksinäinen vaikka en tosin oo ollu samanlaisessa tilanteessa ku sä. en siis väitä et tietäisin miltä sust tuntuu tai mitään..kunhan vaan kirjotin