Kertokaa te et mitä mun pitäs tehdä kun mun mies syyttää mua joka asiasta?En saa liikkua kenenkää miespuolisen ystäväni kanssa ilman et tää syyttää mua huoraamisesta ja uskoo kaiken paskan mitä ihmiset puhuu musta ja jos sanon jotai takas ni väittää et valehtelen.....En jaksa tällästä mut rakastan tätä jätkää enemmä ku mitää muuta...mielepiteitä tai jotai saa laittaa..
APUA!!!
¤Santra¤
3265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä tiiän et toi on kauheeta! en oo tapahtunu omalle kohalle vielä onneks mut mun mutsille!! ja sain kuunnella 10 vuotta faijan syytöksii mutsii kohtaa kunnes mutsi älys erota! mut koittakaa kuitenki selvittää välit puhumalla! toivottavasti ette päädy eroon mut joskus se on ainoa oikea vaihtoehto!! pärjäile!!!
hei! olen itse kokenut mitä on olla kimpassa mustasukkaisen miehen kanssa... hän ei ollut vain mustasukkainen, vaan myös... miten sen nyt kauniisti sanoisin, no, sairas luonteeltaan! olin pitkään aikonut lopettaa suhteeni häneen, hän osasi nimittäin käyttäytyä väkivaltaisesti, ellei käytökseni miellyttänyt häntä, ja usein, ilman mitään syytäkin... mutta, en voinut häntä jättää, hän kun uhkasi itsarilla! sairasta?! todella... olin kuitenkin lapsi tuolloin, 16wee, en voinut lähteä ja jättää häntä! no, vihdoin ja viimein tuli viesti äidiltäni; älä tyttö pieni mene yhteen toisen ihmisen kanssa pelon vallassa, sääliä tuntien! sääli ei ole rakkautta, se on sairautta! sinä iltana jätin hänet, kovetin sydämeni ja laitoin hänet lähtemään elämästäni. nyt olen 20 wee, yksin... en tiedä, koska tulee päivä, jolloin olen valmis uuteen suhteeseen miehen kanssa. tiedän, eivät kaikki miehet(tai siis harvat ovat...)ole kuten hän, mutta... arvet ovat jääneet, ja ne koskevat toisinaan edelleen!! ja laittavat perääntymään miehen edessä... ystäviä minulla toki on miehiäkin, yksi on hyvinkin läheinen, mutta että seurustella... en tiedä!! olen kai tunnevammainen, hän kai vammautti minut ainakin joksikin aikaa... en tiedä! odotan päivää, jolloin hänen kuvansa, muistonsa olisi haalistunut riittämiin... hyvää kevättä kaikille, jotka jaksoitte lukea minun stooriani!! otetaan kevät vastaan luottavaisin mielin, ja otetaan myös elämältä vastaan se, mitä se minäkin hetkenä antaa, onnellisin sydämin!! -elämää rakastava
Voi sinua Sanra parka, kyllä rakkaus on todella sokea. Etkö todella huomaa ettei teidän suhde ole tasa-arvoinen rakkaussuhde. Jos kumpikin rakastaa todella toistaan niin silloin myös luotetaan toiseen. Tuo miehesi käytös tulee ennenmin tai myöhemmin johtamaan siihen että hän hakkaa sinua mennen tulle ja pyytää taas anteeksi ja hakkaa uudelleen ja pyytää anteeksi. Sitäkö sinä elämältäsi haluat? Mieti vähän elämääsi, et varmaan ole niin kurja ihminen että olet tuollaisen kohtalon ansainnut.
Laita pää pystyyn ja ala elämään omaa elämääsi!
Olen mies ja tiedän mistä puhun.