Jostain pitäisi nyt aloittaa mutta olen kauhusta kankeana.Lopullisen päätökseni olen jo tehny eli olen päätynyt siihen että otan eron miehestäni.
Olemme olleet yhdessä noin kuusi vuotta mistä kaksi vuotta naimisissa. Lapsia meillä on kaksi, 3 ja 4 vuotiaat.Olen nyt vuoden tätä päätöstä tehnyt ja todennut että tämä meidän elämä ei mene kuin huonompaan suuntaan, molemmat tiuskimme toisillemme ja minä ainakin olen kotona ollessani hyvinkin hermostunut ja onneton. Olen todennut sen että en todellakaan voi olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei minua kunnioita. Eli haluan siis eron. Mutta nyt sitten hirvittää, miten aloitan kertomaan tätä miehelleni ja se myös pelottaa miten käy lasten? Näen jo painajaisia siitä että mieheni käy kiistelemään huoltajuudesta ja että minä menetän huoltajuuden. Onko kellään näitä samoja kokemuksia ollut ja miten olette niistä selvinneet? Kiitos avusta.
Hirvittää
9
1548
Vastaukset
- kummassa
"menetät" huoltajuutesi ??
Milloin olet edes "ansainnut" huoltajuutesi ??
Ei lapsillanne ole ikinä ollutkaan Sinua "huoltajanaan". Lapsilla tapaa olla kaksi vanhempaa, joista eron jälkeen toinen jää lähivanhemmaksi ja toisesta "tulee" etävanhempi.
Miksi epäilet miehesi "käyvän kiistelemään" lastenne huoltajuudesta ? Onko Sinulla vaikeuksia muodostaa kantaasi lasten "edusta" ? Jos lasten isä on kuitenkin parempi vaihtoehto lähivanhemmaksi, mieti nyt hieman itsekin....
Voi ollakin, että näet painajaisia, mutta eri syistä kuin tässä kerrot.
yhisä- ilkeä ja asiaton
oikein kauhuesimerkki siitä millaisia yh-isiä on keskuudessamme.
Kyllä vanhemmat ovat lastensa huoltajia myös avioliitossa ollessaan. Nykyisin yhteishuoltajuus on vallitsevin käytäntö, toinen yhteishuoltajista lähi- ja toinen etävanhempi. Viikko-viikko systeemi on yhä suositumpi. - yks vaan..
ilkeä ja asiaton kirjoitti:
oikein kauhuesimerkki siitä millaisia yh-isiä on keskuudessamme.
Kyllä vanhemmat ovat lastensa huoltajia myös avioliitossa ollessaan. Nykyisin yhteishuoltajuus on vallitsevin käytäntö, toinen yhteishuoltajista lähi- ja toinen etävanhempi. Viikko-viikko systeemi on yhä suositumpi.systeemiä en suosittele ikinä kellekkään..!! ellei lapset ole reilusti yli kymmen vuotiaita ja vanhemmat ovat päässeet erosta yli ja ovat hyvissä väleissä. Uskokaa painajainen on muuten irti...
- äiti myös
Miksi juuri sinä olisit se lähivanhempi eron jälkeen? Miksi ei isä?
Entä jos mies näkee samoja painajaisia? Pelkää, että viet häneltä lapset kokonaan?
Sinulla, vaikka äiti oletkin, ei ole yhtään sen isompaa oikeutta olla lastesi vanhempi, kuin isälläkään. - lähi-äiti
Ensinnäkin, jos lähtisitte siitä että puhuisitte miehesi kanssa, onko hänestä teidän suhteenne ok, mitä hän mieltä, mahdollisesti parisuhdeterapiassa käynti ei olisi pahaksi.. voisitteko tehdä jotain suhteelle vielä, että edes saisitte erottua jotensakin sovussa, vaikka se ei kai koskaan mahdollista.
Suomessa on kai enimmäkseen käytäntö että lapset menevät äidille automaattisesti (ei aina hyvä sekään) mutta käsittääkseni äidin täytyy todella laiminlyödä lapsiaan että ne häneltä pois otettaisiin. Toisin sanoen jos miehesi lähtee riitauttamaan niin aika tod näk että hän ei kiistaa voita. Jos oikeasti miehesi niin vastuullinen että haluaa lapsia hoitaa (toisin kuin oma exäni joka ottaa nykyisin 4 krt vuodessa) niin teille viikko ja viikko systeemi voisi olla ihan toimiva, eli yhteishuolto, jos siis jäätte asumaan lähelle toisianne, että lasten päiväkoti ja myöhemmin koulut pysyisivät samoina kokoajan, eikä matka tulisi suhteettoman pitkäksi.
Rohkeutta! Hei!!!!!!!!!!!!!!!
Olet tehnyt elämäsi oarhaan päätöksen. Eikä ole kun yksi tapa kertoa se. Minä olen sen tehnyt kaksi kertaa. Voin kertoa... Ei se ole helppoa!!!!
Pakollinen se on. Jos haluat ELÄÄ!!!!!- ElämäKuljettaa
Erosin miehestäni pitkän harkinnan jälkeen kolmisen vuotta sitten. Meillä liitto loppui kyllä samansuuntaisiin syihin kuin vaikuttaa teilläkin olevan ongelmana. Kunnioituksenpuute, jatkuva mollaaminen, vähättely jne. saivat lopulta minut siihen pisteeseen,että ajattelin,ettei minun tarvitse elää sellaista elämää. Olimme varmasti ulkopuolisin silmin ihanneperhe kolmine lapsinemme,mutta aloin kuihtua liitossa henkisesti. Lopuksi joka asiasta alkoi tulla riitaa ja kotiin oli töiden jälkeen ikävä tulla. Lpsetkin alkoivat kärsiä jatkuvasta painostavasta tunnelmasta. Olin sitten se,joka päätöksen teki.Emme käyneet missään terapeutilla,sillä harvoin loppujenlopuksi ihminen voi muuttua niin paljon luonteeltaan,että onnistumiselle olisi edellytykset. Hetekn voi olla toisin ja yritetään,mutta niin me vain kaikki olemme inhimillisiä ja jonkun ajan kuluttua tilanne ajautuu samaan pisteeseen. Tekohengitys ei usein enää auta,kun kuolettavan iskun on saanut.
Sovimme lasten isän kanssa yhteishuoltajuudesta ja nyt asiat ovat asettuneet uolmilleen. Lapset ovat tottuneet tilanteeseen, vaikka ovat vanhempia kuin sinun lapsesi.
Nykyään voimme jutella ex-mieheni kanssa asioista ilman riitaa ja sopia lasten asioista yhdessä.
Totuushan on se että vaikka vanhempien liitto loppuu, vanhemmuus ei koskaan katoa. Olet "naimisissa" lasten toisen vanhemman kanssa varmasti loppuelämäsi ,koska olet väkisinkin yhteydessä lasten toiseen vanhempaan erilaisten asioiden vuoksi.
Olemme nyt molemmat tahollamme uudessa suhteessa.Nykyinen mieheni kanssa meillä on valtava kunnioitus toisiamme kohtaan.Molemmat olemme eronneita ja tiedämme välttää miinoja ,joita arki usein tuo tullessaan. On ihana tulla kotiin, kun saa ihanan vastaanoton ja elää rauhallista elämää. Lapset ovat hycväksyneet molempien vanhempiensa uudet ihmiset elämässään ja olemme jopa olleet kaikki samoilla perhejuhlissa ilman mitään katkeruuden tai vihan tunteita.
Usein nuoruudessa solmitaan liittoja,jotka perustuvat eri seikkoihin kuin mitä vanhempana arvostaa ja hakee. Itse aloin seurustelemaan nuorena ja naimisiin mentiin,se kun tuntui seuraavalta askeleelta silloin. Silloin olisi pitänyt tajuta ,ettei kahden ihmisen suhde pysy hyvänä,jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä.
En kadu avioliittoani enkä kadu eroani. Olen nyt tasapainoinen ihminen ja sitä myöten pystyn olemaan lapsilleni tasapainoinen ja hyvä äiti sekä nykyiselle miehelleni hyvä vaimo.- siippirikko
lukea viisaita sanoja. kiitos sinulle. Ihana kuulla että jollain menee oikeesti hyvin. Itelläni juuri tuollainen nuorena solmittu liitto,ero myös kyseisistä syistä,minun aloitteesta.. nyt riidellään ja käräjöidään kaikesta..sitä tehty pari vuotta,voimat alkaa käydä vähiin. Kirjoituksesi antoi uskoa et jos sit joskus kyettäis yhteistyöhön lasten osalta. Toivotan perheellesi mukavia ja lämpimiä elokuun päiviä.
- kysy eksperteiltä
itse olin kuukausi sitten kauhusta kankeana: päätös erota ja lähteä oli tehty, mutten tiennyt, mistä aloittaa. Suuri vuori vaikeuksia näkyi vain edessä. Sitten listasin huoleni ja menin asianajajalle, koska pelkäsin mahdollisia riitoja asunnosta ja omaisuuden jakamisesta. Jätin erohakemuksen ja kysyin häneltä kaikki huolestuttavat kysymykseni. Tieto auttoi! Tajusin, että järjellä tästä selvitään ja joka ongelmaan on läydettävissä ratkaisu. Pelko muuttui toimintasuunnitelmaksi. Ja sain kerrottua puolisollekin ja olen puhunut rauhallisesti, miksi päädyin tähän vaikeaan ratkaisuun.
Joko haet jo sen eron, tai varoitat ensin miestäsi, että tilanne on vakava ja yritätte keskustella, tai käyt ensin hakemassa selustatukea asianajajalta, että tiedät olevasi turvallisella pohjalla sitten kun eron haet.
Tsemppiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h472973Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062751- 332649
Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv392466Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501938Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151569- 321483
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061287- 1781219
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731070