Mikä on kokemuksienne mukaan normaali ja mikä taas mielestänne hyvä, tai riittävä määrä tapaamisia lapsen kannalta?
Meillä lapset saivat sijoituksen alussa, tai ensin kuukauden eristettynä oltuaan tavata meitä kerran viikossa ensin 2h ja sitten 4h kerrallaan (siis kumpaakin saman verran erikseen kun emme asu yhdessä lasten isän kanssa) lisäksi saivat käydä isän kanssa sukulaisten luona ja olla ilmeisesti yötä isän luona useammankin kerran. Itse olin tuolloin aika viimeisilläni raskaana ja he saivat jopa kerran olla yötä luonani. Sitten lapset siirtyivät toiseen perheeseen toiselle paikkakunnalle. Aluksi oli taas reilun kuukauden eristys, jonka jälkeen tapaamisia oli kerran kuukaudessa vajaa vuorokausi, jolloin saivat olla yötä. Puhelimessa puhumista rajoitettiin/ kerrottiin mitä lapsille saa ja mitä ei saa puhua. Sitten lapset siirtyivät taas uuteen paikkaan eri paikkakunnalle, mutta tällä kertaa naapurikuntaan. Ei ollut kuukauden taukoa tapaamisissa, mutta nyt tapaamisia ollut ainakin tähän asti max. n.4 tuntia kerran kuukaudessa. Tämä tuntuu ainakin meidän lapsia ajatellen aivan liian vähäiseltä. He olivat sijoituksen alussa vain 3-ja 4-vuotiaita, eikä nuorempi ollut siihen mennessä edes nukkunut yhtäkään yötä ilman äitiä, tai ollut paljon päivälläkään erossa vanhemmistaan. Nyt, 4-ja 5-vuotiaina he ovat siis olleet jo kolmessa eri paikassa sijoitettuna ja eristettynä omista vanhemmistaan ja muiden sukulaisten tapaamisista sos.toimi on sanonut, että ne tapahtuu vanhempien tapaamisilla. Kuinka edes siihen aiempaan vuorokauden mittaiseen tapaamiseen olisi saanut mahtumaan muiden sukulaisten tapaamiset. Lasten mummo on tosin ollut lähes joka tapaamisella mukana, mutta ei koko sukua voi kutsua pieneen asuntoon. Siinä ei jäisi itselleen aikaa olla rauhassa lasten kanssa.
Meillä lapset saivat sijoituksen alussa, tai ensin kuukauden eristettynä oltuaan tavata meitä kerran viikossa ensin 2h ja sitten 4h kerrallaan (siis kumpaakin saman verran erikseen kun emme asu yhdessä lasten isän kanssa) lisäksi saivat käydä isän kanssa sukulaisten luona ja olla ilmeisesti yötä isän luona useammankin kerran. Itse olin tuolloin aika viimeisilläni raskaana ja he saivat jopa kerran olla yötä luonani. Sitten lapset siirtyivät toiseen perheeseen toiselle paikkakunnalle. Aluksi oli taas reilun kuukauden eristys, jonka jälkeen tapaamisia oli kerran kuukaudessa vajaa vuorokausi, jolloin saivat olla yötä. Puhelimessa puhumista rajoitettiin/ kerrottiin mitä lapsille saa ja mitä ei saa puhua. Sitten lapset siirtyivät taas uuteen paikkaan eri paikkakunnalle, mutta tällä kertaa naapurikuntaan. Ei ollut kuukauden taukoa tapaamisissa, mutta nyt tapaamisia ollut ainakin tähän asti max. n.4 tuntia kerran kuukaudessa. Tämä tuntuu ainakin meidän lapsia ajatellen aivan liian vähäiseltä. He olivat sijoituksen alussa vain 3-ja 4-vuotiaita, eikä nuorempi ollut siihen mennessä edes nukkunut yhtäkään yötä ilman äitiä, tai ollut paljon päivälläkään erossa vanhemmistaan. Nyt, 4-ja 5-vuotiaina he ovat siis olleet jo kolmessa eri paikassa sijoitettuna ja eristettynä omista vanhemmistaan ja muiden sukulaisten tapaamisista sos.toimi on sanonut, että ne tapahtuu vanhempien tapaamisilla. Kuinka edes siihen aiempaan vuorokauden mittaiseen tapaamiseen olisi saanut mahtumaan muiden sukulaisten tapaamiset. Lasten mummo on tosin ollut lähes joka tapaamisella mukana, mutta ei koko sukua voi kutsua pieneen asuntoon. Siinä ei jäisi itselleen aikaa olla rauhassa lasten kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pitänyt KIRJATA lapselle läheisten (vanhempiensa lisäksi) tapaamiset ja yhteydenpidot.
Miten sosiaaliviranomaiselle tuntuu olevan ylivoimaista selvittää
sekin lainmääräämä seikka
ketkä ovat lapselle läheisiä
(mummot, papat, serkut, tädit, suku yleensäkin, kummit, ystävät jne) ihmisiä.
Kun sosiaaliviranomainen kuitenkin on aktiivisesti (vai oko?) kiinni ja mukana lastensuojeluperheen arjessa ja elämässä ennen huostaanottoa!
Teidänkin huostaanotossa pysyvää on ollut ainoastaan lasten omat vanhemmat kaikki muuhan on ollut lasten kohdalla vain väliaikaista!
Mitähän teidänkin sossu on tuolla noinkin pienten lasten siirtelyllä luullut saavansa aikaan!
Aikaan turvalliset aikuiset, vakaa, PYSYVÄ ja turvallinen kasvuympäristö, sekä lapsille iän mukaista turvallista hoitoa Sehän onnistui hyvin, vai mitä? Lapset eivät ole voineet enää kunnolla luottaa edes omiin vanhempiinsa, eivätkä ymmärrä miksi äiti ja isä ei voi päättää mistään ja miksi pitää vaihtaa kotia kokoajan.
että noin pieniä lapsia on lastensuojeluviranomaisten toimesta siirrelty vuoden sisällä kolmekin kertaa.
Eihän tuollaista toimintaa voi enää miksikään lastensuojeluksi kukaan viranomainenkaan perustella!
Väittänyt etteivät muut sukulaiset ole olleet lasten elämässä mukana ennen huostaanottoa(, vaikka olen heti huostaanoton alussa kertonut heidän olleen). Tämä on kai sitten yksi peruste sille ettei heidän välilleen ole sovittu tapaamisia, tai muuta yhteydenpitoa.
tunnetaan! On HIENOA, jos sukulaiset tukevat sijoituksen aikana vanhempia ja pitävät yhteyttä (pysyvyyttä) lapsiin. Mitä p-leen tekemistä sillä on, jos eivät aikaisemmin olisi olleetkaan yhteydessä. Lapselle on tärkeää olla rakastettu; saavat kai sukulaiset kriisissä auttaa. IHME kikkaus, että ei sallita mainitsemastasi syystä lapsille sukulaisaikuisten läsnäoloa. Kriisi parhaimmillaan yhdistää ja vahvistaa ja kai lapselle saa suoda tämän mahdollisuuden??
HIRVEÄ SOSSU!
ja kuka ei.
Ei mitään mielivallan rajaa sosiaaliviranomaisten virkatoimissa
ja varsinkaan kun kyseessä ovat lapset ja lastensuojelu!