KASVUTARINA
Ostin alkukesästä paikalliselta torilta yhdeltä ja samalta taimenviljelijältä kaksi tomaatintainta.
Istutin ne samanlaisiin astioihin, levitin niiden juurille mullan samasta puutarhamultapussista.
Lannoitin samalla lannoitteella, norutin kummankin juurelle samasta vesipisteestä lasketun veden, samalla kannulla kannullisen kumpaankin istutusasiaan päivittäin.
Kumpikin on tarvinnut tukikeppinsä.
Muuten olen antanut niiden kasvaa rauhassa sellaisiksi kuin ovat kasvaneet.
Niiden ruukut ovat koko kesän seisoneet samassa paikassa vierekkäin, päivät pitkät ja nyt jo lyhenevät - sillä parvekkeen seinustalla, johon auringonsäteillä on mahdollisuus yltää mahdollisimman moneksi tunniksi päivisin. Yö on kummallekin ollut yhtä pitkä, nyt jo pimeä. Tämä kesä on ollut, mitä on ollut säiden puolesta, mutta molemmille taimille sama.
Toinen taimista on kasvaa hojottanut pituutta melkein parvekkeen kattoon asti. Toiseen ei paljon korkeutta ole kertynyt, mutta se alkoi kukkia heti kohta istutuksen jälkeen, ja siinä on muutamia kohtalaisen kokoisia tomaatteja. Nyt, kun lämpimiä päiviä on parit takana, se on jaksanut kypsyttää yhden hedelmistään houkuttelevan punaiseksi.
Pitkä taimi kasvatti varttaan, niin että se näyttää komealta viherkasvilta kadulta katsottaessa, mutta alkoi kukkia paljon myöhemmin kuin lyhyt taimi. Siinä on tasan yksi tomaatti, varren siinä kohtaa, joka on suurin piirtein silmieni tasalla. Se on vielä pieni ja vihreä, kuultavasti kitkerä, jos sitä maistaisi.
Nyt hojopiksi kasvaneessa näkyy runsaasti kukkia - myös lyhyeksi jäänyt tomaattikasvi kukkii yhä.
Niin, on yksi punainen tomaatti, jonka...
Ostin alkukesästä paikalliselta torilta yhdeltä ja samalta taimenviljelijältä kaksi tomaatintainta.
Istutin ne samanlaisiin astioihin, levitin niiden juurille mullan samasta puutarhamultapussista.
Lannoitin samalla lannoitteella, norutin kummankin juurelle samasta vesipisteestä lasketun veden, samalla kannulla kannullisen kumpaankin istutusasiaan päivittäin.
Kumpikin on tarvinnut tukikeppinsä.
Muuten olen antanut niiden kasvaa rauhassa sellaisiksi kuin ovat kasvaneet.
Niiden ruukut ovat koko kesän seisoneet samassa paikassa vierekkäin, päivät pitkät ja nyt jo lyhenevät - sillä parvekkeen seinustalla, johon auringonsäteillä on mahdollisuus yltää mahdollisimman moneksi tunniksi päivisin. Yö on kummallekin ollut yhtä pitkä, nyt jo pimeä. Tämä kesä on ollut, mitä on ollut säiden puolesta, mutta molemmille taimille sama.
Toinen taimista on kasvaa hojottanut pituutta melkein parvekkeen kattoon asti. Toiseen ei paljon korkeutta ole kertynyt, mutta se alkoi kukkia heti kohta istutuksen jälkeen, ja siinä on muutamia kohtalaisen kokoisia tomaatteja. Nyt, kun lämpimiä päiviä on parit takana, se on jaksanut kypsyttää yhden hedelmistään houkuttelevan punaiseksi.
Pitkä taimi kasvatti varttaan, niin että se näyttää komealta viherkasvilta kadulta katsottaessa, mutta alkoi kukkia paljon myöhemmin kuin lyhyt taimi. Siinä on tasan yksi tomaatti, varren siinä kohtaa, joka on suurin piirtein silmieni tasalla. Se on vielä pieni ja vihreä, kuultavasti kitkerä, jos sitä maistaisi.
Nyt hojopiksi kasvaneessa näkyy runsaasti kukkia - myös lyhyeksi jäänyt tomaattikasvi kukkii yhä.
Niin, on yksi punainen tomaatti, jonka...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutta ennemmin seuraisin ruohon kasvamista kun jatkaisin lukemista.
Ja turhaa tuhlata lukijan aikaan tähän.
Olet kiinnittänyt paljon huomiota kasveihisi. Joo-o, vaatimattomuus on kaunista.
Miten tarina jatkuu?
ehkä meistä.
Kirjoittajista, jotka ensin opittuaan koulussa kirjoittamaan, olemme olleet suurinpiirtein samalla viivalla.
Evoiluutio jakoi meidät kuitenkin eri ryhmiin.
Vaikka kaikilla on sama määrä kirjaimia näppiksessään ja yhtä paljon muistia koneessaan, olemme nopeita / hitaita kirjoittajia, kaikki riippuu siitä kuinka kehitymme, vastaanotamme meille tarjottuja mahdollisuuksia.
Minä pidin, olen aina pitänyt vertauskuvien kautta puhuvista teksteistä.
Tämä oli kuitenkin (vaikka kehuinkin) aikusille liian naivi, mutta luulen, että tarinalla oli paikka tällä palstalla.
että tällä palstalla voi vierailla lapsiakin, joille toisentyyliset tekstit eivät saata olla suotavia.;)
sen minä onneton kirjalijanalku, kokonaan unohdin. ;)*virn*
lauseen.
Niinpä se on jätettävä vielä kypsymään. Mutta mistä kohtaa kertomusta?
Tuskinpa kiinnostanee ketään sen enemmälti.:)
Jatka lausetta oi arvoisa kirjailijanalku. Pliiis?
opetti, että mitään ei saa jättää puolitiehen ja nyt sinun on se lause pakko kirjoittaa,
etenkin kun tunnustit.
Lause kehiin!
*Virn*
puuttuminen tässä avauksessa kiinnostaa, mutta hyvä on. Ehkä juuri sen vuoksi...:
Oli käynyt näet niin, että toisesta ruukusta se hampp...
ainaskaan pilttien silmille,johan se arvattiin.
Ei kai sulla ole kissaa?
Imatralla kissi pisteli poskeensa koko Tomhamp-puskan eikä ollut moksiskaan:)
tuonkaltaiseenkin päätelmään keskeneräisestä lauseesta olisi voinut hyvinkin helposti päätyä,
mutta miten muuten lause olisi voinut loppua?
Arvailuja kun saattaa liikkua niin monenlaisia...:)