Eli, miesystävälläni on 4v. poika, joka asuu äitinsä luona toisella paikkakunnalla. Ongelmana on se, että tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi tähän miehen "toiseen elämään". Olen tavannut lapsen peräti yhden kerran, jolloin mies vielä valehteli että tämä ko. lapsi ei ole hänen vaan hänen veljensä (suhteen alkuaikoina). Asia tietysti valkeni minulle ja välirikko tuli moneksi kuukaudeksi.Tämän tilanteen jälkeen olen tuntenut oloni kiusaantuneeksi jos edes ollaan puhuttu ko. lapsesta (silloin kun mies jotain lapsesta vaivautuu minulle kertomaan. usein mä olen se joka yrittää jutella ja kysellä lapsesta).
Mies on käynyt katsomassa lasta n. yhden kerran kuussa, mutta nyt kun lapsi on vanhempi niin on tullut meille viikonlopuksi kerran kuussa. Itse en ole ollut kertaakaan paikalla kun lapsi on meillä...Koska mies ei puhu lapsesta minulle mitään ja olen myös ajatellut että saavat olla kahdestaan kun niin harvoin näkevät. En tiedä miten suhtautua jos joutuisin olemaan samaan aikaan viikonloppua kotona.
Ei ole kiva kuulla kun mies puhuu exän kanssa että lapsi tulee kylään tänä vkonloppuna vaikka mies ei ole siitä minulle mitään puhunut ennen puhelua, ja siis nimenomaan mies sanoo et ajatteli jos lapsi tulisi tänä viikonloppuna.
Ärsyttää niin suunnattomasti tää miehen asenne. En tiedä haluaako hän pitää tän meidän suhteen jotenkin irti vanhasta, ja että kun hän on lapsen kanssa ni mä en kuulu siihen.
Kuitenkin tiedän, että jos haluan tulevaisuuden ko. miehen kanssa niin mun on myös tavattava tämä lapsi/lapsen tavattava ja totuttava myös muhun. Ja kai se ois parempi kaikkien kannalta aloittaa jo nyt ku lapsi on vielä niin nuori.
Mitä mun pitäs tehä? En siis tunne vihaa lasta kohtaan, enemmän mun miehen asennetta kohtaan... Miehen exää en ole myöskään tavannut, tuntuu jotenkin kiusalliselta sekin tilanne...
Mies on käynyt katsomassa lasta n. yhden kerran kuussa, mutta nyt kun lapsi on vanhempi niin on tullut meille viikonlopuksi kerran kuussa. Itse en ole ollut kertaakaan paikalla kun lapsi on meillä...Koska mies ei puhu lapsesta minulle mitään ja olen myös ajatellut että saavat olla kahdestaan kun niin harvoin näkevät. En tiedä miten suhtautua jos joutuisin olemaan samaan aikaan viikonloppua kotona.
Ei ole kiva kuulla kun mies puhuu exän kanssa että lapsi tulee kylään tänä vkonloppuna vaikka mies ei ole siitä minulle mitään puhunut ennen puhelua, ja siis nimenomaan mies sanoo et ajatteli jos lapsi tulisi tänä viikonloppuna.
Ärsyttää niin suunnattomasti tää miehen asenne. En tiedä haluaako hän pitää tän meidän suhteen jotenkin irti vanhasta, ja että kun hän on lapsen kanssa ni mä en kuulu siihen.
Kuitenkin tiedän, että jos haluan tulevaisuuden ko. miehen kanssa niin mun on myös tavattava tämä lapsi/lapsen tavattava ja totuttava myös muhun. Ja kai se ois parempi kaikkien kannalta aloittaa jo nyt ku lapsi on vielä niin nuori.
Mitä mun pitäs tehä? En siis tunne vihaa lasta kohtaan, enemmän mun miehen asennetta kohtaan... Miehen exää en ole myöskään tavannut, tuntuu jotenkin kiusalliselta sekin tilanne...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nostakaa kissa pöydälle. Ette ilmeisesti asu yhdessä ( sorry kun en lukenut tarkkaan).
Tärkeää olisi saisitte tutustua rauhassa. Ensin vaikka ateria hampurilasipaikassa ( neutraalipaikka) ja siitä sitten pikkuhiljaa enemmän yhdessä touhuamista. Et voi poistaa miehen entistä elämää, mutta se ei saa myöskään sotkea suhdettanne!
..eli asutaan yhdessä miehen kanssa mut itse olen aina jossain muualla vkonlopun kun poika meillä. Itse olen se osapuoli joka lapsesta ja lapsen kuulumisista yrittää varovasti kysellä kun mies ei puhu mitään. Oon myös tilanteesta yrittäny puhua, mut ei edisty mitenkään..eli kuviot jatkuu samalla tavalla kun aiemminkin...
on miehelläsi! Ehkä hän on lukenut liikaa näitä palstoja, joilla haukutaan toinen toistaan, ja ajatellut, että pääsette helpommalla, kun leikitte, ettei hänellä lasta olekaan...
Itse tein sen virheen, etten suhteen ensimmäisinä vuosina tutustunut puolisoni lapseen, joka vieraili yhteisessä kodissamme pari yötä kuussa. Olin nuo päivät aina töissä tai omissa menoissani ja ajattelin ,että parempi kun saavat olla kahdestaan.
No, sitten kävikin niin, että lapsen äiti kuoli liikenneonnettomuudessa aivan yllättäen ja lapsi muutti meille asumaan!
On siinä ollut sopeutumista! Joka päivä kun on hankala olla omasta kodistaan pois koko päivän, enkä halua erota rakkaasta miehestäni tämän takia. Mutta pikkuhiljaa on yritetty vuosien aikana tutustua lapsen kanssa, mutta uskoisin, että olisi ollut helpompaa, kun olisi tunnettu paremmin jo ennen hänen meille muuttoaan!
Siis neuvona sinulle, puhu miehesi kanssa tuntemuksistasi ja pyydä, että vietätte enemmän aikaa yhdessä kaikki kolme!
Minä muuten myös harmittelen sitä ,etten ehtnyt tutustua lapsen äitiin, kavereita ei tarvi olla exien kanssa, mutta olisi mukava, jos hiukan tietäisi "lapsipuolensa" toisestakin vanhemmasta!
SÄ OLET ULKOPUOLINEN, SULLA EI OLE MITÄÄN LAILLISIA OIKEUKSIA TÄHÄN LAPSEEN - JOLLEI SINUA PYYDETÄ MUKAAN.