että on olemassa runopalsta.
Silti laitan tämän joskus kirjoittamani runon tänne.
Kuinka petyinkään sanoihisi,
jotka veivät minut pimeyteen.
En kestänyt ääntäsi,
sanojesi petosta.
Mitä halusit,
rankaistako minua?
Minä sinulle tuntematon,
nimetön kasvoton.
Sinä minulle
oljenkorsi,
jo valmiiksi poikki.
Veit sanoillasi
minut tuhoon,
valmiiksi suunnilteltuun.
Mihin uskon vielä?
En sinuun,
en minuun.
En loistavaan
menneisyyteen,
en ahdistavaan
tulevaisuuteen.
Piirrän uuden kuvan
ja poistan sinut siitä.
Vedän yli mustalla sinut.
Et enää näy et kuulu
ja se on hyvä.
Joskus muistot täyttävät ihmismielen.
Asiat, jotka sietäisi jo unohtaa, kalvavat,
eivät pysy loukossaan.
Voi pkle.
Silti laitan tämän joskus kirjoittamani runon tänne.
Kuinka petyinkään sanoihisi,
jotka veivät minut pimeyteen.
En kestänyt ääntäsi,
sanojesi petosta.
Mitä halusit,
rankaistako minua?
Minä sinulle tuntematon,
nimetön kasvoton.
Sinä minulle
oljenkorsi,
jo valmiiksi poikki.
Veit sanoillasi
minut tuhoon,
valmiiksi suunnilteltuun.
Mihin uskon vielä?
En sinuun,
en minuun.
En loistavaan
menneisyyteen,
en ahdistavaan
tulevaisuuteen.
Piirrän uuden kuvan
ja poistan sinut siitä.
Vedän yli mustalla sinut.
Et enää näy et kuulu
ja se on hyvä.
Joskus muistot täyttävät ihmismielen.
Asiat, jotka sietäisi jo unohtaa, kalvavat,
eivät pysy loukossaan.
Voi pkle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on potkaistu teräväkärkisellä bootsilla, lujaa.
Haavojen parantuminen ottaa aikansa.
Arvet eivät katoa koskaan, vaikka vaalenevatkin.
:/
näkyy olevan on sama kuin sen ensimmäinen arvostelija.
Runossaan kirjoittaja kuvaa omaa näkemystään palstalla kirjoittaneesta ja blogikirjoittamiseen siirtyneestä Pinkoliinasta, jota hän oli jo moneen otteeseen kehottanut häipymään palstalta puskasta ampuen, muka salassa.
Sitten hän arvostelunaan tulkitsee runonsa henkilöä.
Runo sen ensimm. arvostelija = kirjoittajansa oman sisäisyyden projisointia.
ei ole muuta tekemistä, niin on ihan turha esittää mitään arvailuja mistään, sillä et olisi voinut huonommin arvata.
Kuka ampuu puskasta noin hutiin, voi, voi!
Minulla ei ole pinkoliinaa vastaan mitään, hän saa olla puolestani ihan rauhassa.
En ole täällä jahtaamassa ketään enkä mitään.
Ja runosta sanoin mitä ajattelin, sinä saat ajatella mitä sinä ajatelet, ihan mistä vaan.
Sinä tunnut olevan kova keksimään.
Keksi joku uusi juttu, kuin se että SINÄ jahtaat palstalla kirjoittavia henkilöitä.
Nyt on taas aika aloittaa.
Johan täällä pari päivää olikin rauhallisempaa.
Paremman diagnoosin puuttuessa;
Sinulla on luulotauti,
pahimmassa ykkösluokituksessa!
Empatian tunteminen ei ole tuomittavaa,
vaan tunne,
jota terveet ihmiset tuntevat
ja tuovat sen myös julki,
jos siltä tuntuu.
Itse muistan nuorena
tunteneeni vahvasti
runossa kuvatun tunteen.
Onneksi ei tarvitse
enää painia tuommoisten
juttujen kanssa.
En olisi välttämättä
tarvinnut yhtään
kommenttia tähän.
Selviytymistaistelunsa
jokainen käy
lopulta yksin :-(
Runo on hyvä tapa tuoda elämän synkkiä puolia, omaa ahdistusta ja vaikka maailman epäkohtia esille. Mutta jos aihe on niin arka, että kommentointo sitä kohtaan tekee olon vain huonommaksi, niin minusta sitä runoa ei kannattaisi kyllä julkaista, ainakaan melko vilkkaalla keskustelupalstalla, jossa henkilöt voivat kirjoittaa myös nimettöminä.
Runo on aina runo ja vaikka se kertoisi ja käsittelisi mitä, niin empatiapisteet eivät runon arvoa nosta.